Suomen oikeinkirjoitus 1500-luvulla

Suomen kirjakielen historia alkaa 1540-luvulta, jolloin painettiin ensimmäiset suomenkieliset kirjat: Mikael Agricolan Abckiria (1543), Rucouskiria (1544) ja Se Wsi Testamenti (1548). Suomennoksissaan Agricola otti mallia lähdekieltensä ruotsin, saksan ja latinan oikeinkirjoituksesta. Näistä kolmesta vain latinalla oli jo tuohon aikaan vakiintunut ortografia eli oikeinkirjoitus. Niinpä Agricolan ja muiden 1500-luvun kirjoittajien teoksissa on suomen äännerakenteeseen  soveltumattomia kirjoitusasuja ja paljon horjuntaa: he merkitsivät toisaalta samaa äännettä eri kirjaimin ja toisaalta samalla kirjaimella eri äänteitä.

Sama tekstikatkelma, monta kirjoitusasua

1500-luvun oikeinkirjoituskäytäntöjen kirjavuutta mutta myös yhtäläisyyksiä havainnollistaa seuraava katkelma ehtoollisen asetussanoista (1. Kor. 11:23–24) neljänä eri versiona, jotka ovat kaikki peräisin 1500-luvulta. Vain Agricolan versio on aikoinaan painettu, muut ovat säilyneet käsikirjoituksina.

Kursivoitu n-kirjain osoittaa kohtia, joihin 1500-luvun kirjoittaja on ajan tapaan merkinnyt n-kirjaimen asemesta poikkiviivan edeltävän vokaalin yläpuolelle. Pilkun asemesta 1500-luvulla on käytetty vinoviivaa (/), mutta lukemisen helpottamiseksi vinoviivat on tässä korvattu pilkuilla. Ylimmällä, kursivoidulla rivillä näkyy, kuinka Agricolan tekstiversio on luettu.

	Niin	sinä	yönä,	koska	hän	petettiin,	piti	hän	yhden
A	Nijn	sine	öne,	cosca	hen	petettijn,	piti	hen	yhden
U	Nijn	sine	öönä,	cosca	haen	petettin,	piti	hen	ydhen
W		Sinä	önä	iona	hän	petetti,	piti	hän
E	Nijn	sijnä	önä	iona	hen	petettihin	piti	hen	yden

	ehtoolisen,	jossa	hän	otti	leivän,
A	Ectolisen,	iossa	hen	otti	leiuen,
U	ectolisen,	iossa	hen	otti	leiuen.
W	echtolista,	josa	hän	otti	leiuen	hänen	pyhin	kässihins
E	ectollisen	cussa	hen	otti	leijffuen

	kiitti	hänen	taivaallista	Isääns,		mursi
A	kijtti	henen	taiualista	Isens,		mursi,
U	Kijtti	henen	taiualista	isens,		mursi	saen,
W	kijtti	hänen	taiualista	Isäns	hyuästi siugnasi,	mursi,
E	kitti	henen	taijuallista	isänsä	hyuestisiunaijsi	mursi	sen

	ja	annoi		opetuslastens	ja	sanoi:	"Ottakaat
A	ia	annoi		opetuslastens	ia	sanoi.	Ottacat
U	ia	annoij		opetuslastens	ia	sanoij.	Ottacat
W	ia	annoi		Opetuslapsillensa	ia	sanoi	Ottacat
E	ia	annoij	henen	opeslastens	ia	sanoij	Ottaka

	ja	syökäät,	tämä	on	minun	ruumiin,	joka	teidän
A	ia	söket,	teme	on	minun	Rumin,	ioca	teiden
U	ia	sökette,	teme	on	minun	rumin,	ioca	teiden
W	ia	sökätte,	tämä	on	minun	Rumin	joca	teidhen
E	ia	sokä	tämä	on	minun	Rumijn	ioka	teiden

	eδestän	ulosannetaan.	Se	tehkäätte	minun	muistokseni."
A	edhesten	wlosannetan,	Se	tehckette	minun	muistoxeni.
U	edesten	wlos annetan.	Sen	tehkette	minun	muistoxeni.
W	edestän	vlgosannetan,	techkätte	se	minun	muistoxenj
E	edestennä	vlwos annetahan	techkättä		minun	muistoxi

A = Agricola 1549: Messu eli Herran Echtolinen

U = Upsalan käsikirja (käsikirjoitus)

W = Westhin koodeksi (käsikirjoitus)

E = E-teksti (käsikirjoitus)

Vokaalit

Vokaaleissa huomiota kiinnittää muun muassa ä- ja e-äänteiden merkinnän kirjavuus, joka on peräisin ruotsin oikeinkirjoituksesta: henen isens ~ hänen  Jsäns, teme ~ tämä, teiden edestennä. Latinasta puolestaan on lainautunut vokaaliyhtymä ae, jota yksi kirjoittajista on käyttänyt sekä e- että ä-äänteen merkkinä: haen luetaan ”hän”, mutta saen luetaan ”sen”.

Yö-diftongin merkintä on tuottanut kirjoittajille vaikeuksia, ja yönä-muodossa he ovat käyttäneet diftongin merkkinä sekä yhtä että kahta ö:tä: ööne ~ önä. Sen sijaan kirjoitusasu sokä (”syökää”) lienee vain kopioijan kirjoitusvirhe samoin kuin muoto opeslastens (po. opetuslastens).

Pitkää vokaalia on merkitty yleensä vain ensitavussa: nijn, kijtti. Tosin Agricolalta löytyy pitkä vokaali myös jälkitavusta: petettijn. 1500-luvun teksteissä jälkitavujen vokaalin merkitsemiseen on tosin voinut vaikuttaa se, että silloinen kirjakieli pohjautui vahvasti lounaismurteisiin, joissa jälkitavujen pitkät vokaalit ääntyvätkin vain puolipitkinä. Esimerkkikatkelmissa näkyy myös sellaiset muodot kuin kä(s)sihins ja petettihin, joista ovat sittemmin kehittyneet pitkävokaaliset käsiins ja petettiin.

Konsonantit