Semmosee helpommaan tyähön miten ne kykentys

Puhetta pitäjistä: Saida Kivilä, Lieto.

”Se oli orjalist hommaa – – sitä ei saanut sit seisattaak ko se heräs koht sik ku se sihen tottus.” Vuodelta 1963 olevalla äänitteellä Saida Kivilä (s. 1890) Liedosta kertoo, millaisia töitä entisaikana tehtiin jo lapsena. Tytöille tyypillinen ensityö oli vakun häälytys eli vauvan kehdon keinuttaminen.

Liedon murre kuuluu lounaisten välimurteiden Turun ylämaan murreryhmään. Välimurteissa on lounainen pohja mutta myös sisämaasta tulleiden hämäläisten vaikutusta.

Liedon seudulla, Turun läheisyydessä, välimurteissa on kaikkein vähiten hämäläisyyksiä. Kuitenkin esimerkiksi yleisgeminaatio (pattaa, kettään) sekä rajageminaatio (viäräp pois) ovat hämäläisvaikutteita.

Lounaisia piirteitä Liedon murteessa ovat esimerkiksi sävelkulku sekä diftongien redusoituminen eli väljentyminen, kuten sanoissa päevä ja laolaa. Heikon asteen esiintyminen vahvan asteen sijaan (mahro 'mahtoi', helpommaan 'helpompaan') on lounaisuus sekin.

Tavallisia länsimurteiden piirteitä Liedon murteessa ovat diftongien avartuminen (tuara, piänii, tyä) sekä yleiskielen d:n esiintyminen r:nä (yhren, kärel). Erikoispiirre taas on omintakeinen ensivokaalin pidentyminen: ooli 'oli', saano 'sanoi'.

• Kuuntele lietolaisen Saida Kivilän (s. 1890) murrenäyte
  

Tuvan kehto. Ivars (Närpiö), 1967. Kuva: Sven-Erik Krooks. Museovirasto.

Palaa otsikoihin