Sitähän on väsyksisä, ku koko yön valavoo.

Puhetta pitäjistä: Hilda Liimatainen, Lestijärvi.

”Meitäki oli kerran kolome, kaks tyttyä ja poika, kun me lähettiin häihin, Kinnulaan." Vuodelta 1968 olevalla äänitteellä Hilda Liimatainen (s. 1898) Lestijärveltä muistelee aikoja, jolloin käytiin kutsumattomina vieraina hääjuhlissa tanssimassa naapuripitäjiä myöten.

Lestijärven murre kuuluu keskipohjalaisiin murteisiin, joissa on läntinen, pohjalaismurteinen pohja mutta runsaasti itäisiä savolaisvaikutteita. Mitä etäämpänä rannikosta pitäjä sijaitsee, sitä enemmän savolaispiirteitä murteessa on – näin on myös Lestijärvellä, jonka naapuripitäjä Kinnula sijaitsee jo savolaismurteiden puhuma-alueen puolella.

Läntinen piirre Lestijärven murteessa on esimerkiksi inessiivin pääte häisä, väsyksisä, menosa. Monien muiden pohjalaismurteiden tapaan myös siellä sanotaan tyttyä, tahtua, lähtiä. Itäisyyksiä taas kuulee sanoissa lähettiin ja kulettiin (vrt. läntiset lähretti(h)in, kuljetti(h)in).

Svaavokaali (kolome, pilikaten) on pohjalais- ja savolaismurteille yhteinen piirre, mutta vain pohjalaismurteissa se esiintyy myös h-alkuisissa konsonanttiyhtymissä (kahaville, nähäny). Yleisgeminaatio (pittää, rahhaa, herrää) on tunnettu laajalti sekä savolais- että pohjalaismurteissa.

• Kuuntele lestijärveläisen Hilda Liimataisen (s. 1898) murrenäyte.

Hevonen ajossa. 1938. Kuva: Arvo Inkilä. Suomen murteiden sana-arkisto, Kotus.

Palaa otsikoihin