Puhetta pitäjistä
Kotimaisten kielten keskuksen sivuilla on julkaistu Puhetta pitäjistä -murrenäytteitä vuodesta 2014. Tekstikatkelmat ovat Suomen murrekirjasta.
Kotimaisten kielten keskuksen sivuilla on julkaistu Puhetta pitäjistä -murrenäytteitä vuodesta 2014. Tekstikatkelmat ovat Suomen murrekirjasta.
Tuoreimmat Puhetta pitäjistä -julkaisut
Puhetta pitäjistä: Antti Lappalainen, Liperi.
”Mie outan, ja se kettu hyvin hiljoo kuluki.” Vuodelta 1967 olevalla äänitteellä liperiläinen Antti Lappalainen (s. 1882) kertoilee hänen viimeisekseen jääneestä uuvuttavasta kettujahdista.
Pohjois-Karjalassa puhuttava murre kuuluu itäisiin savolaismurteisiin, joten siinä on paljon samoja piirteitä kuin muissakin savolaismurteissa. Näitä piirteitä ovat esimerkiksi diftongin väljentyminen eli reduktio (koera, päevä) sekä pitkän vokaalin diftongiutuminen (huastan, liäkärriin).
Liperin murteessa kuullaan myös savolais- ja pohjalaismurteissa yleinen svaavokaali (halaki, kolome) sekä välillä yleisgeminaatio (etteen, kippee, pimmee). Eräiden konsonanttien liudentuminen (ol’, pan’, pur’) on yleinen piirre suuressa osassa savolais- ja kaakkoismurteita.
Mitkä piirteet sitten erottavat itäiset savolaismurteet esimerkiksi Pohjois-Savon murteista? Pronominit mie, sie ovat kenties helpoin tunnusmerkki. Kaakkoisvaikutteiset sananloppuiset vokaaliyhtymät haulii, kettuu (pro hauli(j)a, kettu(v)a) -vokaaliyhtymät sekä partisiippi mänt (pro männy, männä tms. ’mennyt’) ovat nekin erottavia piirteitä.
Suomen murrekirjassa on kaikkiaan 492 näytettä. Suomen kuntajako on teoksessa nauhoitearkiston perustamisvuoden 1959 tilanteen mukainen. Myöhempiä kuntamuutoksia ei ole otettu huomioon.
Suomen murrekirja. Toimittaneet Erkki Lyytikäinen, Jorma Rekunen ja Jaakko Yli-Paavola. Gaudeamus, 2013.