Puhetta pitäjistä
Kotimaisten kielten keskuksen sivuilla on julkaistu Puhetta pitäjistä -murrenäytteitä vuodesta 2014. Tekstikatkelmat ovat Suomen murrekirjasta.
Tuoreimmat Puhetta pitäjistä -julkaisut
24.9.2021 11.30
Ei siin ollenkan tullu hikikän
Puhetta pitäjistä: Kustaa Virtanen, Loppi.
Se oli vaan semmonem miästen kojetus, voimmainkoetus niinku nykkin urheillaan että... Että kuka on sit parei. Vuodelta 1960 olevalla äänitteellä loppilainen Kustaa Virtanen (s. 1876) kertoo siitä, miten entisaikaan kilpailtiin heinäniityllä voimakkuudessa ja niittotaidossa.
Lopen murre kuuluu hämäläismurteiden Etelä-Hämeen murreryhmään. Tämä murreryhmä on pieni mutta sisäisesti melko kirjava. Tyypillisiä hämäläisyyksiä ovat esimerkiksi sellaiset verbimuodot kuin antannu; niittään, roikkuun. Me-pronomini esiintyy muodossa mee, ja siitä käytetään meitillä, meittiä -tyyppisiä taivutusmuotoja. Liitepartikkeli -kaan, -kään lyhenee: ollenkan, hikikän. Myös diftongit avartuvat Lopen murteessa jonkin verran: huanompia, lyätiin.
Erotuksena esimerkiksi sydänhämäläiseen puheenparteen Lopen murteessa esiintyy loppuheittoa (hyväs heinäs, noist taloist) sekä sellaisia verbimuotoja kuin haluin, rupei, jotka ovat tyypillisiä myös lounaisissa naapurimurteissa Karkkilassa ja Vihdissä.
Näytteet Suomen murrekirjasta
Suomen murrekirjassa on kaikkiaan 492 näytettä. Suomen kuntajako on teoksessa nauhoitearkiston perustamisvuoden 1959 tilanteen mukainen. Myöhempiä kuntamuutoksia ei ole otettu huomioon.
Suomen murrekirja. Toimittaneet Erkki Lyytikäinen, Jorma Rekunen ja Jaakko Yli-Paavola. Gaudeamus, 2013.