Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
Kuuluu lajiin?
Olen antanut itselleni kertoa, että ”kovat mutta reilut otteet sekä kuohuvat tunteet kuuluvat lajiin”. Näin minua valistaa kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki Ylen haastattelussa.
Mikä siinä onkin, että ärsyttää, kun jonkun sanotaan kuuluvan johonkin. Verkossa tätä viljellään: uhoaminen kuuluu lajiin, kettuilu kuuluu lajiin, rallatus kuuluu lajiin, tunteiden kuumeneminen kuuluu lajiin, ärsyttäminen kuuluu lajiin, spontaanit tappelut kuuluvat lajiin, kaukalonahinoinnit kuuluvat lajiin, väkivalta kuuluu lajiin.
Yleensä ”kuuluu lajiin” -toteamus pyrkii sulkemaan
keskustelun: näin se vaan on. Minusta keskustelun pitäisi tästä toden
teolla alkaa: Miten niin kuuluu? Mitä se kuuluminen oikein on, luonnonlakiko? Kuka on pannut kuulumaan? Kenen ehdoilla
kuuluu? Onko oikein, että kuuluu? Ehkä vain kuvittelemme, että kuuluu?
Voisi kysyä kriittisten lingvistien tavoin, millaisia luonnollistuneita, siis itsestään selviksi tehtyjä merkityksiä tällaiset lausahdukset kantavat mukanaan ja vahvistavat. Kuka nämä merkitykset on päässyt luonnollistamaan ja miksi?
Jos oikein olen ymmärtänyt, suomalainen jääkiekkoväkivalta on sekin paljolti lainatavaraa. Lännen kultamailla lätkässä lätkitään, jotta kansaa saadaan katsomoihin ja töllöjensä äärelle ja kuluttamaan jääkiekkotuotetta. Kuulumisen tuntuu siis sanelevan kuluttamisen ja rahan valta.
Minusta kulttuuriministeri voisi keskustella asian tästäkin puolesta. Pelin säännöt ovat kaikkien tiedossa, mutta ovatko pelaamisen (kirjoittamattomat) säännöt?
Ja vielä. Avoin kysymys ministerille: mitä vikaa on kukkahattutädeissä?
Palaa otsikoihin | 4 puheenvuoroa
Todellisuuttahan tässä on se, että urheiluksi sanotussa toiminnassa sallitaan mielettömyyksiin asti sellaista, mitä ei pitäisi sallia missään. Siitä tapahtumasta, josta tässä on puhe, olisi yleisen syyttäjän pitänyt nostaa syytteet murhayrityksestä ja törkeästä pahoinpitelystä, sen sijaan, että rikokset jätettiin ”lajin sisäisen” ns. kurinpidon varaan ja annettuja sanktioita kehdataan luonnehtia koviksi.
Onneksi ns. urheiluun ei ole pakko osallistua, paitsi koulun pakkourheilussa.
kaikki kaukaloväkivalta pitäisi kieltää, telomiset, nyrkkitappelut paljain käsin, taklaukset takaa ja yllättävistä paikoista varautumattomaan pelaajaan.
rangaistusten pitäisi olla niin kovia ettei kukaan edes ajattelisi moisen törkeilyn tekemistä.
jos kiekkoon muka kuuluu nujakointi, voisi sen mielestäni ehkä sallia hanskat kädessä, jos ne riisuu, tulee tosirapsu, sillä vahingoittaminen hanskat käsissä olisi paljon vähäisempää, jopa mitätöntä verrattuna nykyiseen käytäntöön.
yritän muuttaa asenteita toimeni puolesta (olen täkäläisen kiekkoseuran joukkueen lääkäri), paljon olisi kirveellä töitä näiden "asenteiden" muuttamisessa, mutta jos ei nopeasti puututa näihin ylilyönteihin niin huonoa seuraa.
Jos oikein ymmärsin, niin tuollin ainakaan mokomaa ei pidetty "asiaan kuuluvana"