Siirry sisältöön
Haku

Ajankohtaista Suomen murteiden sanakirjassa

22.3.2024 10.40

Mitä Suomen murteiden sana-arkiston lippaasta löytyy?

Videosarjassa seurataan paha-artikkelin syntyä.

Suomen murteiden sanakirjasta on julkaistu verkossa aakkosväli a–nihteä. Tällä hetkellä sanakirjan toimittajien pöydät täyttyvät jo p-alkuisista sanalipuista.

Suomen murteiden sana-arkistossa lippuja on miljoonittain. Se tekee... aika monta sanalippua yhtä valmista sana-artikkelia kohden. Miten sana-artikkeli oikein syntyy?

Kielitoimiston sanakirjan toimittaja Riina Klemettinen päätti ottaa naapurisanakirjan asioista selvää. Hän kävi nykäisemässä Suomen murteiden sanakirjan toimittajaa Anna Ryödiä hihasta, ja pyysi tätä valottamaan sana-artikkelin syntyprosessia. Ryödillä oli edessään mainio urakka: paha-sana.

Videosarjan ensimmäisessä osassa matkasimme arkistoon. Löysimme kaksi lipasta, jotka sisältävät kaiken paha-sanaan liittyvän aineiston. Sarjan toisessa osassa lipas avataan. Eeppinen #unboksaus!

Järjestettyä sanatietoa

Yhteen Suomen murteiden sana-arkiston lippaaseen mahtuu noin 2 000 sanalippua. Liput ovat hakusanan mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Saman hakusanan alle kuuluvat liput on lisäksi järjestetty keruupiireittäin eli sen mukaan, miltä alueelta tiedot ovat peräisin.

Sanalipun yläreunassa oleva numeroleima viittaa keruupiiriin, joita on kaikkiaan 23. Lippaassa keruupiirit ovat numerojärjestyksessä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta: keruupiirin 16 eli Etelä-Pohjanmaan liput sijoittuvat keruupiirien neljä ja viisi lippujen väliin.

Mitä sanasta sanotaan

Lipun yläosassa on alleviivattuna kirjakielinen hakusana, sen jäljessä sanaluokkalyhenne ja usein myös sanan murreasu. Sitten seuraavat merkityksenselite ja sanan käyttöä valaisevat esimerkkilauseet.

Lipun alaosassa annetaan tiedot keruupitäjästä, kerääjästä ja keruuajankohdasta sekä mahdollisesti numerokoodi, joka viittaa siihen Sanastaja-lehdessä julkaistuun kilpailuun tai kyselyyn, johon lippu on vastaus.

Sanastaja-lehti vuodelta 1953. Kuva: Anna Ryödi, Kotus.
Sanastaja-lehti vuodelta 1953. Kuva: Anna Ryödi, Kotus.

Pieni sanasto arkiston käyttäjälle

sanalippu määrämittainen paperi, jollaiselle jokainen murrearkiston sanatieto on kirjoitettu käsin tai koneella. Eri aikoina on käytetty erilaisia paperilaatuja.

sanalipas erityinen kannellinen lipas, joissa sanalippuja säilytetään. Lippaan etu- ja takaseinämää voi kallistaa hieman, jotta lippuja pystyy selaamaan.

keruupiiri yksi 23 maantieteellisestä alueesta, joihin suomen puhuma-alue jaettiin murreaineiston keräämistä varten. Keruupiiri on tekninen käsite, jota ei pidä sekoittaa murrealueeseen.

stipendiaattikerääjä henkilö, joka oli saanut kielitieteellisen koulutuksen ja keräsi sanastoa haastattelemalla murteenpuhujia päätoimisesti. Stipendiaatit asuivat keruupitäjässään joitakin vuosia!

vapaaehtoinen vastaaja kuka hyvänsä murteenpuhuja, joka halusi osallistua murrearkiston kartuttamiseen lähettämällä siihen tietojaan. Ahkerimmat lähettivät useita tuhansia sanalippuja.

Sanastaja aikakauslehti, jonka kyselyillä ja kilpailuilla kerättiin murresanoja ja -lauseita. Lehti ilmestyi yli puolen vuosisadan ajan (1927–1990).

Sanastajan kysely Sanastaja-lehdessä julkaistu kysymys tai kysymyssarja, jonka avulla kerättiin esimerkiksi tietyn aihepiirin sanastoa. Toisaalta koottiin tietoa tiettyjen äänteiden vaihtelusta eri murteissa.


Palaa otsikoihin