Ajankohtaista Suomen murteiden sanakirjassa
Kuinka Suomen murteiden sanakirjan sana-artikkelit syntyvät?
Videosarjassa seurataan paha-artikkelin matkaa.
Suomen murteiden sanakirjasta on julkaistu verkossa aakkosväli a–nihteä. Tällä hetkellä sanakirjan toimittajien pöydät täyttyvät jo p-alkuisista sanalipuista.
Suomen murteiden sana-arkistossa lippuja on miljoonittain. Se tekee... aika monta sanalippua yhtä valmista sana-artikkelia kohden. Miten sana-artikkeli oikein syntyy?
Kielitoimiston sanakirjan toimittaja Riina Klemettinen päätti ottaa naapurisanakirjan asioista selvää. Hän käy nykäisemässä Suomen murteiden sanakirjan toimittajaa Anna Ryödiä hihasta, ja pyytää tätä valottamaan sana-artikkelin syntyprosessia. Ryödillä on edessään mainio urakka: paha-sana.
Videosarjamme alkaa matkalla arkistoon. Matka jatkuu työn edetessä!
Arkistossa kahisee
Suomen murteiden sana-arkistoa alettiin koota kansankielen sanakirjaa varten vuonna 1896, kun laaja sanakirjaohjelma käynnistettiin E. N. Setälän aloitteesta. Nykyisellään arkisto sisältää noin 8,5 miljoonaa hakusanoitettua ja hakusanansa mukaan aakkostettua sanalippua.
Keruutyötä tekivät aluksi ylioppilaat kesätöinään valmiin aakkosellisen sanaluettelon, Keräilysanaston, pohjalta. Myöhemmin sanalistoja jaoteltiin aihepiireittäin.
Stipendiaateista Sanastajaan
1920-luvulla kehitettiin uudenlaisia menetelmiä keruuseen. Suomen murteiden puhuma-alue jaettiin 23 keruupiiriin, joista kustakin päätettiin kerätä vähintään yhdeltä paikkakunnalta täydellinen pitäjänsanasto. Pitäjänsanastot on kerätty tekemällä muistiinpanoja haastateltavan spontaanista puheesta. Tällä tavoin on saatu talteen noin 20 000 – 40 000 sanatietoa kultakin paikkakunnalta.
Pitäjänsanastoja keräsivät stipendiaatit, jotka olivat saaneet kielitieteellisen koulutuksen. He asuivat keruupaikkakunnallaan muutamia vuosia ja keräsivät sanastoa päätoimisesti. 1960- ja 1970-luvuilla tehtiin myös useamman kerääjän voimin kuukauden mittaisia sanastusretkiä keruupaikkakunnille.
Vuodesta 1927 vuoteen 1990 ilmestyneessä Sanastaja-lehdessä julkaistujen kyselyjen avulla saatiin talteen lähes kaikilta paikkakunnilta vapaaehtoisten vastaajien käyttämää sanastoa. Arkistoa ei nykyään enää kartuteta.