Setälä-seminaari: kielitieteen suurmiehestä oli moneksi

5.3.2014

Suomen kielen professori Emil Nestor Setälä oli tiukka ja täsmällinen mutta myös joustava ja ymmärtäväinen kielimies. Tutkimustyönsä ohella hän ehti luoda näkyvän uran poliitikkona. Setälää muisteltiin juhlaseminaarissa Helsingin yliopistolla 3. maaliskuuta.

E. N. Setälän (1864–1935) syntymästä tuli 27. helmikuuta kuluneeksi 150 vuotta. Suomen kielen tutkimuksen suurmiehen yhtenä ansiona voidaan pitää sitä, että hän suhtautui kielenkäyttöön pohjimmiltaan hyvin joustavalla tavalla.

Setälä piti kielivirheitä suhteellisina ja näki kielentutkimuksen tarkoituksena pikemminkin ymmärtämisen kuin tuomitsemisen. Näin kertoi yksi seminaarin puhujista, suomen kielen emeritaprofessori Auli Hakulinen. Vasta myöhemmät sukupolvet tekivät kielenhuollosta jyrkän normatiivista.

Palaa otsikoihin

Aikamatka Setälän vuosikymmeniin

Seminaarissa kuultiin ja nähtiin puheenvuoroja ja esityksiä, joissa valotettiin eri näkökulmista sitä, mitä kaikkea Setälä teki ja mihin hän ehti vaikuttaa monivaiheisen uransa aikana. Seminaarin kantavana teemana oli Setälän uran tarkasteleminen suhteessa siihen historialliseen ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen, jossa Setälä toimi.

Juhlaseminaari oli eräänlainen aikamatka Setälän vuosikymmeniin ja hänen aikakautensa tunnelmiin. Puheenvuorojen ohella ohjelmassa oli Setälän Liivinmaalta ja Vepsänmaalta keräämiä lauluja ja joikuja, joita esitti musiikin tohtori Maari Kallberg.

Lisäksi nähtiin aineistoasiantuntija Toni Suutarin audiovisuaalinen esitys "Setälä kentällä ja kateederilla". Esitys sisälsi esimerkiksi otteita Setälän nauhoitetuista puheista

Palaa otsikoihin

Monipuolinen kielitieteilijä ja valtiomies

Parhaiten E. N. Setälä tunnetaan suomen kielen lauseopistaan, jonka hän teki 16-vuotiaana normaalilyseolaisena vuonna 1880 kyllästyttyään siihen, että suomea pitää opiskella ruotsinkielisestä kieliopista. Setälä oli myös sanakirjojen uudistaja ja taitava etymologi.

Setälän sanakirjaohjelma käynnistyi vuonna 1896. Siihen sisältyivät muun muassa Suomen murteita ja vanhaa kirjasuomea kuvaavat sanakirjat.

Itämerensuomalaisten kielten professori Riho Grünthal esitti juhlaseminaarissa, että Setälän sanakirjaohjelman tärkein anti oli se, että ohjelma antoi selvän tavoitteen, jota muut alkoivat toteuttaa hänen jälkeensä. Ohjelma loi perusteet sille sanakirjatyölle, jota Kotimaisten kielten keskuksessa tehdään edelleen.

Setälä oli myös vaikutusvaltainen kansanedustaja ja poliitikko. Hän jopa antoi isällisiä neuvoja Ståhlbergille siitä, kuinka tämän pitäisi vetäytyä presidentinvaalista.

Palaa otsikoihin

Setälän lauseoppi ei pelkästään normatiivinen

Professori Auli Hakulinen kertoi seminaarissa myös Setälän lauseopista. Hakulinen käsitteli lauseoppia ennen kaikkea oikeakielisyyden ja kielenhuollon näkökulmasta ja totesi, että teos oli pitkään niin sanotun oikeanlaisen suomen kielen käytön symboli.

Setälän lauseoppi ei ollut kuitenkaan pelkästään normatiivinen, vaan siinä näkyvät kieliopin molemmat suuntaukset: normatiivinen koulukielioppi sekä kuvaileva, filosofinen kielioppi. Setälä esimerkiksi mainitsee lauseopissaan niin sanotun me-passiivin (esim. me mennään) sekä se-pronominin käytön persoonapronominina, mutta ei tuomitse niitä virheellisiksi.

Hakulinen myös valotti Setälän lauseopin saamaa arvostusta kertomalla, että teos katkaisi lauseopin tutkimuksen vuosikymmeniksi ja uudet kieliopit jätettiin huomiotta. Setälän kielioppia pidettiin ”kielioppina sinänsä”.

Palaa otsikoihin

Aikaansa edellä: monia moderneja näkemyksiä

Seminaarin esityksistä kävi ilmi, että Setälä esitti monia edistyksellisiä, moderneja ja vielä nykyään päteviä kielitieteellisiä näkemyksiä. Lauseopillisessa tutkimuksessaan Koillis-Satakunnan kansankielestä hän esimerkiksi esitteli ilmiöitä, joissa ”luonnonraitis kansankieli” poikkesi kirjoitetusta yleiskielestä.

Toisin sanoen Setälä ymmärsi puhutun arkikielen ja kirjoitetun yleiskielen eron. Myös etymologina hän oli seminaarissa puhuneen suomalais-ugrilaisten kielten tutkijan, maisteri Santeri Junttilan mukaan ”hämmästyttävän nykyaikainen”.

Kielipoliitikkona Setälä vastusti sitä, että kieli ja kansallisuus ovat yhtä. Seminaarissa puhuneen yleisen kielitieteen emeritusprofessorin Fred Karlssonin mukaan Setälä otti kysymykseen kantaa jotensakin näin: ”Suomessa asuu yksi kansa ja yksi kansallisuus, joka kuitenkin sattuu käyttämään kahta kieltä, suomea ja ruotsia.” Porthanin jalanjäljissä Setälä painotti sitä, että kieli on inhimillisen kulttuurin tuote, joka kasvaa ja kehittyy kulttuurin mukana.

Palaa otsikoihin

Mukana politiikassa

Politiikassa Setälä edusti ensin nuorsuomalaisia ja sittemmin itsenäisyyden alkuvuosina kokoomuspuoluetta ja sen konservatiivisempaa siipeä. Setälän poliittisesta urasta esitelmöineen poliittisen historian tutkijan, dosentti Vesa Vareksen mukaan hän ei ollut kuitenkaan oikeistoradikaali vaan pikemminkin ”pettynyt meritokraatti”, joka ei ymmärtänyt, miksi kansa äänestää luokkapuolueita ja ”väheksyy päteviä”.

Setälä oli itsenäisyyden kannalla, ja hänen mielestään Suomella oli oikeus ja velvollisuus itsenäisyyteen. Hänen kynästään on lähtöisin itse asiassa suuri osa Suomen itsenäisyysjulistuksista.

Poliitikkona Setälä otti kantaa myös kielipoliittisiin kysymyksiin. Fred Karlsson eritteli puheenvuorossaan Setälän kieli- ja kulttuuripoliittisia ansioita ja totesi, että Setälä oli esimerkiksi vuoden 1922 kielilakien keskeisin vaikuttaja.

Palaa otsikoihin

Tarkka ja uuttera mutta räiskyvä

Myös Setälän luonnetta valaistiin seminaarin puheenvuoroissa. Häntä kuvattiin ennen kaikkea uutteraksi ja aikaansaavaksi.

Vesa Vares kertoi sodan aikana vangitsemista pakoilleen Setälän todenneen seuraavasti: on hyvä, kun kerrankin saa nukkua enemmän kuin viisi tuntia yössä ja puhelin ei soi jatkuvasti. Uutteruutta, perusteellisuutta ja tarkkuutta kuvannee hyvin myös Setälän etymologioiden julkaisutyö. Hän todisteli etymologioitaan hyvin yksityiskohtaisesti. Setälän tunnetuin etymologinen julkaisu lienee Sammon arvoitus, jonka kehyskertomuksena on sampo-sanan etymologia. Teoksessa on 656 sivua.

Toisaalta Setälä oli luonteeltaan varsin räiskyvä ja riidanhaluinenkin persoona. Vares mainitsi seminaarissa, että eräs poliitikko kuvasi kohtaamistaan Setälän kanssa seuraavasti: ”– – hyökkäsi niin raivoisana, etten sellaista kiukkua ole vielä koskaan nähnyt, kaksin käsin minuun kiinni ja ärjyi – –.”

Setälän ja muutamien muiden kielitieteilijöiden, esimerkiksi Aarne Penttilän ja Paavo Siron, välit olivat niin ikään myrskyisät. Setälä älähti usein myös julkisesti: teksteissään hän vastusti ärhäkästi esimerkiksi perustelemattomiksi katsomiaan tulkintoja suomalaisten esihistoriasta.

Palaa otsikoihin

Pysähtyneisyys ei yksin Setälän syytä

Setälää kuulee joskus syytettävän siitä, että fennistiikka oli pitkään pysähdyksissä ja uusia kielioppeja ei julkaistu. Suomen kielen tutkijan, yliopistonlehtori Tapani Kelomäen puheenvuoro osoitti kuitenkin, ettei pysähtyneisyys ollut yksin Setälän syytä.

Paljon oli merkitystä esimerkiksi sillä, ettei muille fennisteille annettu juurikaan tilaa ja näkyvyyttä Setälän ajan tiedemaailmassa. Lisäksi suomen kielen tutkimuksen painotus oli 1980-luvulle saakka äännehistoriassa, ja kieliopin tutkimus jäi sen varjoon.

Juhlaseminaarin järjestivät Helsingin yliopiston suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos, Kotikielen Seura ja Suomalais-Ugrilainen Seura. Seminaari osoitti, että Setälän perintöä ei tule väheksyä. Se kantaa pitkälle ja antaa pohjan nykyisten ja tulevien fennistisukupolvien tutkimuksille.

Teksti: Laura Niemi

Kuvat: Saša Tkalčan

Katso audiovisuaalinen esitys Setälä kentällä ja kateederilla

Palaa otsikoihin