Kotuksen uutiset 2023
Vauvoja saavat miehet ja muita kieliasioita
Julkisuudessa on taas käsitelty kieltä vaihtelevista näkökulmista.
Kieliasiat kiinnostavat. Kotimaisten kielten keskuksen asiantuntijat ovat kevään mittaan vastanneet mitä moninaisimpiin kielikysymyksiin ja osallistuneet erinäisiin kielikeskusteluihin.
Mediassa ovat olleet esillä muun muassa sanat huora ja ämmä voimaantumisen ilmaisimina, vauvoja saavat miehet ja julkisten nimien saavutettavuus sekä finlandismit ja anglismit. Myös karjalan kielen asema Suomessa on puhuttanut.
”Huora”, vihapuhetta vai voimaannuttavaa kieltä?
Onko huoraksi nimittäminen voimaannuttavaa vai vihapuhetta? Joidenkin helsinkiläisnuorten kielenkäytössä naisiin negatiivisesti viittaavia sanoja käytetään muussakin kuin perinteisessä merkityksessä.
Kielitoimiston sanakirjan toimittajan Ilona Paajasen mukaan nuoret naiset vaikuttavat omineen ämmät ja horot omaan käyttöönsä positiivissävyisiksi voimasanoiksi. Nuoret kyllä tunnistavat sanat halventaviksi, mutta haluavat ehkä erottua vanhemmista sukupolvista epäsovinnaisella ja jopa pahennusta herättävällä kielenkäytöllä, Paajanen arvelee.
Lasten tekemisestä ja saamisesta sekä suurperheestä
Kaksplus-lehden artikkelissa pohditaan, voivatko miehet saada vauvoja. Kielinäkökulmasta artikkelissa on vastaamassa Kielitoimiston sanakirjan toimittaja Ilona Paajanen. Ilmauksen tulkintaan vaikuttanee se, kiinnittääkö huomion sanaan saada vai vauva. Saaminen tarkoittaa jonkin asian vastaanottamista tai ilmaantumista jonkun elämään, kun taas vauva vie helposti ajatukset synnytyssalissa huhkivaan äitiin.
Mielikuviin vaikuttaa varmasti myös se, että äitiä pidetään edelleen niin sanottuna oletusvanhempana. Vauvan tai lapsen saamisella viitataan kuitenkin yleensä yleisemmin vanhemmaksi tuloon, ei pelkästään fyysiseen vauvan maailmaan tuomiseen.
Toisessa Kaksplus-lehden artikkelissa käsitellään lasten hankkimisen ja saamisen suhdetta. Jos puhutaan lasten saamisesta, korostuvat kiitollisuus ja nöyryys, kun taas lapsia hankittaessa painotetaan suunnitelmallisuutta ja määrätietoisuutta. Paajasen mukaan lasten hankkiminen saatetaan nähdä jopa eräänlaisena projektina. Artikkelissa pohditaan myös sitä, sulkeeko suunnitelmallisuus välttämättä kiitollisuutta pois.
Kolmantena nostona Kaksplus-lehdessä käsitellään suurperheen määritelmää, joka Ilona Paajasen mukaan ei ole yksiselitteinen. ”Käsitys suurperheestä muodostuu omasta kokemuksesta sekä laajemmasta vertailusta siihen, mitä yhteiskunnassa pidetään normaalina”, Paajanen toteaa.
Perhekoot ovat pienentyneet selvästi verrattuna aikaisempiin vuosikymmeniin, joten jo kolmilapsista perhettä voi kutsua suurperheeksi. Kielitoimiston sanakirja määrittelee suurperheen väljästi ja epätarkasti perheeksi, ”jossa on paljon lapsia”.
- Mikä on suurperhe? Määritelmä ei ole aivan yksiselitteinen (Kaksplus, 3.5.2023)
- Kielitoimiston sanakirja: suurperhe
Onko mies ihmisen malli, niin sanottu oletusihminen?
Kielenkäyttö tukee yhä edelleen maailmankuvaa, jossa mies on ihmisen malli, niin sanottu oletusihminen. Näin toteaa Kotuksen erityisasiantuntija Ulla Tiililä Kielen päällä -ohjelmassa. Esimerkiksi monissa ammattinimikkeissä naisten täytyy taipua olemaan miehiä, mutta harvoja naisiin viittaavia ammattinimikkeitä, kuten lentoemäntää, ei käytetä miehistä.
Kielenhuollossa ei kuitenkaan suositeta, että mies korvattaisiin esimerkiksi sanalla henkilö kaikissa työelämään liittyvissä sanoissa, vaan jokaista sanaa pitäisi käsitellä tapauskohtaisesti. Sanasto on kielen nopeimmin muuttuvaa ainesta, ja vaikka jokin sana alkuun tuntuisikin kömpelöltä, uusiin sanoihin tottuu nopeasti. On myös hyvä muistaa, että kielenhuollossa huomiota kiinnitetään ennen kaikkea julkiseen kielenkäyttöön. Jokainen voi yksityiselämässään tehdä haluamiaan kielellisiä valintoja.
Suomenruotsin finlandismeja ja suomen englannistumista
Kotimaisten kielten keskuksen ruotsin osaston johtaja Charlotta af Hällström-Reijonen vieraili Aristoteleen kantapää -ohjelmassa puhumassa suomenruotsiin rantautuneista finlandismeista. Jaksossa käsittelyssä ovat muun muassa ilmaukset det kom som apteekin hyllyltä ja ska vi gå på en kalja sekä suomenruotsin tavallisimpiin sanoihin kuuluva kiva. ”Kiva symboloi koko suomenruotsia, ja se jopa taipuu: kiva, kivogare, kivogast”, toteaa af Hällström-Reijonen.
Haastattelussa selvitetään myös erilaisia syitä käyttää finlandismeja. Syihin kuuluvat esimerkiksi kielen aukot joko kielenkäyttäjällä tai kielessä itsessään, tyylivalinta sekä alueelliset erot. Yksikielisissä kunnissa käytetään vähemmän suomenkielisiä sanoja kuin niissä kunnissa, joissa suomi ja ruotsi elävät rinnakkain.
MTV:n Huomenta Suomen haastattelussa Kotuksen erityisasiantuntija Lotta Jalava ja kielitieteilijä Janne Saarikivi keskustelevat anglismeista ja suomen kielen asemasta. Jalava ja Saarikivi painottavat, että puhuttu ja institutionaalinen kieli ovat kaksi aivan eri asiaa.
Myös yliopiston englannistuminen herättää huolta. Erityisesti maahanmuuttajataustaiset ja vaihto-opiskelijat ovat tässä kehityksessä jopa häviäjiä, sillä he ovat useimmiten kotoisin maista, joissa englannin kieltä osataan vähemmän kuin Suomessa. Saarikiven mukaan rakenteita pitäisi muuttaa sellaisiksi, että suomea ajateltaisiin maan yhteisenä kielenä ja englantia kansainvälisten yhteyksien apukielenä.
Erikoiset paikannimet ja Ruotsissa yleiset sukunimet
Nimistönhuollon erityisasiantuntijaa Petra Saarnistoa haastateltiin Ruotsin radion suomenkieliselle kanavalle yleisimmistä suomalaisista sukunimistä Ruotsissa. Haastattelussa todetaan, että lyhyet sukunimet kuten Niemi ja Aho ovat Ruotsissa paljon yleisempiä kuin Suomessa yleiset nen-päätteiset nimet. Yleisyysjärjestystä selittää tornionlaaksolainen nimikäytäntö, jossa talonnimillä alettiin kutsua aikanaan myös ihmisiä. Samanlainen käytäntö oli myös Länsi-Suomessa.
Nimet ovat olleet esillä myös erikoisten paikannimien vuoksi. Nimistönhuoltaja Maria Vidbergin mukaan nykyään hauskalta tai ironisilta vaikuttavien paikannimien taustalla on usein sanan merkityksenmuutos ajan saatossa.
Erikoisia paikannimiä esiintyy useammin syrjäisissä ja asumattomissa paikoissa. Arkielämää lähellä oleville paikoille on harvoin vakiintunut nykykielessä hauskaksi tai ironiseksi mielletty paikannimi.
Karjalan kielelle saatava yliopistoon pysyvä erityistehtävä
Karjalan Heimo -lehden numerossa 3–4/2023 on julkaistu Kotimaisten kielten keskuksen johtaja Leena Nissilän haastattelu. Nissilä keskustelee haastattelussa pitkäaikaisen kollegansa Eeva-Kaisa Linnan kanssa karjalan ja muiden vähemmistökielten asemasta Suomessa sekä Kielipoliittisen ohjelman täytäntöönpanosta.
Nissilän mukaan Itä-Suomen yliopistoon pitäisi osoittaa samanlainen pysyvä erityistehtävä karjalan kielelle kuin Suomen muilla vähemmistökielillä on. Koska karjalan kielelle ei ole tällä hetkellä osoitettu pysyvää erityistehtävää, on sen opetus ja tutkimus erillisrahoituksen varassa.
Saamen kielten ja saamelaisen kulttuurin osalta valtakunnallinen vastuu ylimmästä opetuksesta ja tutkimuksesta on Oulun yliopiston yhteydessä toimivalla Giellagas-instituutilla. Romanikielestä vastaa Helsingin yliopisto ja viittomakielistä Jyväskylän yliopisto.
Eeva-Kaisa Linna: Erityisiä toimia tarvitaan (Karjalan Heimo, 3–4/2023, artikkelia ei ole saatavilla sähköisesti)
Kritiikkiä Campus Bravasta, Assista ja OmaHämeestä
Ruotsinkielisen Ylen artikkelissa käsitellään muun muassa sitä, ovatko kuntien viranomaisten ja virastojen uudet nimet asukkaille ymmärrettäviä ja saavutettavia. Artikkeliin on haastateltu Maria Vidbergiä, jonka mukaan uusien virastojen nimien tulisi olla tarpeeksi konkreettisia ja kuvaavia, jotta asukkaat löytävät helposti tarvitsemansa tiedon. Vidberg myös huomauttaa, että sujuva ja selkeä viestintä hyödyttää kaikkia osapuolia.
Viranomaisten nimiuudistusten lisäksi uutisoinnin aiheena on ollut myös Paraisten uusi koulukeskus Campus Brava, jonka nimi on aiheuttanut keskustelua sosiaalisessa mediassa. Koulukeskuksen nimi ei paljasta rakennuksen käyttötarkoitusta tai sijaintia, ja se on Vidbergin mukaan epätyypillinen valinta julkiseksi nimeksi.
Hyvä ja toimiva julkinen nimi on sellainen, joka kuvaa kohdettaan selkeästi ja ymmärrettävästi – kuten esimerkiksi Paraisten apteekki. Julkisen nimen tärkein tehtävä on lisätä kielellistä saavutettavuutta.
- När kommunen följer språktrender kan det bli svårt att förstå – vad gör egentligen livskraftsnämnden? (Yle, 24.3.2023)
- Namnvårdare kommenterar Pargas nya skolcenter Campus Brava: ”Det ger inga ledtrådar om vad byggnaden används för” (Yle, 7.3.2023)
Myös Hämeen Sanomissa on pohdittu julkishallinnon nimiä. Kotimaisten kielten keskuksen nimistönhuollon vastuuhenkilö Ulla Onkamo kritisoi julkishallinnon, erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluita tarjoavien yksiköiden nimiä.
Onkamon mukaan Eloisan, Sopukan tai Lapponian kaltaisilla nimillä tavoitellaan lyhyttä brändinimeä, vaikka julkishallinnon nimien pitäisi olla selkeitä ja ymmärrettäviä. Suurimmat hallinnon nimien ongelmat liittyvät nimien ymmärrettävyyteen, kielilain vastaisuuteen, oheisnimien ja lyhenteiden epäselvyyteen sekä nimien vaikeaan käytettävyyteen.
Toimitus: Reetta Juntunen, Anna Murto ja Olli Tamminen.