Kotuksen uutiset 2023
Inttislangia ja &-teatteria, pakuelämää ja jokaisenoikeuksia
Poimintoja kesän kieliherkuista.
Kesältä on kertynyt paljon kielikuulumisia. Puhetta on riittänyt muun muassa ruotsinkielisestä armeijaslangista, kieliasioiden merkityksestä digitalisaation onnistumisessa ja hyvinvointialueiden epäselvistä oheisnimistä.
Puhuttaneet ovat myös spurgu, vanlife ja sukupuolineutraalit ilmaukset. Sekä &!
Ei lempinimiä, viranomaiset!
Vuoden alussa toimintansa aloittaneiden hyvinvointialueiden nimistä ja oheisnimistä on käyty keskustelua pitkään. Kotimaisten kielten keskus totesi jo vuonna 2020, että hyvinvointialue ei ole toimiva nimitys, sillä se viittaa yksikön varsinaisten tehtävien sijaan hallinnon tavoitteisiin.
Erityisasiantuntija Ulla Onkamo kommentoi asiaa Ylelle. Onkamon mukaan olisi hyvä, että viranomaistoimijat eivät käyttäisi oheis- tai lempinimiä, sillä ne sekoittuvat helposti kaupallisiin nimiin. Perinteiset ja jopa tylsiksikin ajatellut nimet ovat parempia: ne auttavat hahmottamaan yhteiskunnan eri toimijoiden verkostoja.
&tä mikä nimi?
Espoon kaupunginteatteri kertoi vaihtavansa nimensä &:ksi. Nimi tulee sanaparin Espoon teatteri alkukirjaimista ET, joista on edelleen johdettu &-merkki. Nimenmuutos herätti heti keskustelua sosiaalisessa mediassa, ja muun muassa Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa pyydettiin Kotimaisten kielten keskuksen kantaa asiaan.
Ulla Onkamo otti nimenmuutokseen kantaa Kotus-blogissa sekä muun muassa Helsingin Sanomien ja Ylen jutuissa. Onkamo kirjoittaa &-nimen olevan epäselvä ja vaikea käyttää. Lisäksi hän toteaa, että teatterilla tuntuvat menneen nimet ja logot sekaisin. Erisnimen perimmäinen tarkoitus on sujuvoittaa kielenkäyttöä ja kertoa jotain oleellista kuvaamastaan kohteesta. Onkamo muistuttaa, että julkishallinnon tuottamien palvelujen nimien tulisi hallintolain hengessä olla asiallisia, selkeitä ja ymmärrettäviä.
- Ulla Onkamo: Nimen tarkoitusta &simässä (Kotus-blogi, 21.8.2023)
- Kotimaisten kielten keskus moittii &-teatterin nimeä: ”Epäselvä ja epäkäytännöllinen” (Helsingin Sanomat, 21.8.2023)
- Kielen asiantuntija tyrmää Espoon teatterin uuden nimen: ”Ei kerro mitään kohteestaan” (Yle, 21.8.2023)
Spurgu-sanan merkityksistä
Koulujen alettua erityisesti sosiaalisessa mediassa ruvettiin keskustelemaan spurgu-sanasta. Keskustelun nostatti Opetushallituksen opettajan aineistossa julkaisema kirjailija Kreetta Onkelin Spurgu-niminen teksti.
Ilta-Sanomissa pureuduttiin spurgu- ja puliukko-sanojen historiaan. Jutussa viitattiin Kotimaisten kielten keskuksen etymologiajulkaisuihin. On mahdollista, että spurgu on muunnelma sanasta purkumies, joka viittaa satamatyöläiseen tai jätkään. Puliukko-sanan alkuosa puli- taas on lyhentymä sanasta pulituuri. Pulituuri on spriiliuos, jota on aiemmin käytetty puu- ja metallipintojen kiillottamiseen.
Pienen porukan yhteinen kieli
Niin sanottua inttislangia käytetään varusmiespalvelusta suorittavien keskuudessa päivittäin. Slangilla tarkoitetaan kielimuotoa, joka liitetään usein tiettyyn alueeseen tai aiheeseen. Yhteinen kieli luo yhteisöllisyyttä.
Kotimaisten kielten keskuksen Kasper Sundström kertoo Ruotuväen
artikkelissa suomenruotsalaisesta inttislangista, jota käytetään Suomen
ainoassa ruotsinkielisessä varuskunnassa Uudenmaan prikaatissa.
Ruotsinkielisessä inttislangissa ruotsin ja suomen kieli sekoittuvat
usein keskenään. Sundströmin mukaan muuten ruotsinkielisen lauseen
loppuun saatetaan lisätä suomenkielinen slangisana, kuten esimerkiksi
lausahduksessa Det va så hajo (”Se oli niin hajottavaa”).
Jokaisen oikeus tasa-arvoon
Monet termit ovat sukupuolittuneita. Esimerkiksi ammattinimikkeissä olisi mahdollista käyttää sanan mies asemesta neutraalimpaa sanaa. Viimeisin mediahuomiota saanut muutos on Metsähallituksen linjaus käyttää uutta termiä jokaisenoikeudet aiemman jokamiehenoikeudet sijaan.
Kotimaisten kielten keskuksen johtajaa Leena Nissilää haastateltiin aiheesta Helsingin Sanomiin.
Nissilä pitää Metsähallituksen linjausta ilahduttavana ja toteaa, että
on hyvä käyttää sellaisia termejä, jotka kaikki voivat kokea hyviksi.
Muutos on kielelle ominaista, ja usein uusi nimitys alkaa ajan saatossa
yleistyä kielenkäyttäjien keskuudessa.
Virkakielellä fiilistelyä
Kotimaisten kielen keskuksen erityisasiantuntijaa Ulla Tiililää on haastateltu 60-vuotias-palstalle Helsingin Sanomiin. Tiililä toimii Kotuksessa erityisasiantuntijana kielenhuolto-osastossa, ja hän on erikoistunut virkakielen tutkimiseen ja kehittämiseen.
Tiililä kertoo kiinnostuneensa kielestä jo nuorena, ja hän innostuu nykyäänkin nähdessään esimerkiksi erityisen hienon ja selkeän viranomaistekstin. Parhaimmillaan virkakieli onkin asiallisen lisäksi myös selkeää ja ymmärrettävää. Usein viranomaisten käyttämä kieli voi kuitenkin olla vaikeaselkoista, minkä vuoksi kielentutkijan asiantuntemusta tarvitaan.
Tiililä korostaa myös kielen merkitystä digitalisaatiossa onnistumisessa. Digitalisoituva maailma toimii suurelta osin tekstien varassa, minkä vuoksi olisi tärkeää, että kieliteknologit saataisiin mukaan erilaisten järjestelmien kehittämiseen jo alusta lähtien. Kielen huomioon ottaminen varmistaisi sen, että tuotetut tekstit olisivat yhtenäisiä ja ymmärrettäviä. Tällä hetkellä esimerkiksi Kelan etuuspäätökset koostuvat osittain valmiista fraaseista, joista ei synny eheää tekstiä.
Virkakielityön lisäksi Tiililä on yksi harvoja forensisen lingvistiikan asiantuntijoita Suomessa ja Pohjoismaissa. Forensinen lingvistiikka tarkoittaa tekstianalyysia, jota voidaan käyttää apuna huijausten ja rikosten selvittämisessä.
Mitä vanlife voisi olla suomeksi?
Yle kertoi loppukesästä, että tuunatussa pakettiautossa elävien reissaajien määrä on kasvanut. Tämä vanlife-Ilmiö on jutun mukaan vielä niin uusi, ettei sille ole keksitty sopivaa suomenkielistä nimitystä.
Jutussa haastatellaan Kielitoimiston sanakirjan toimittajaa Ilona Paajasta. Paajanen pohtii ilmauksia pakettiautoelämä, pakettiautoasujat ja pakettiautomatkaajat, mutta ”kovin sujuvalta ei kuulosta niistä mikään”. Arkisissa yhteyksissä voitaisiin ehkä puhua pakuelämästä tai pakumatkaajista.
Kieli on käyttäjiensä näköistä
Ilkka-Pohjalaisessa julkaistiin elokuussa ”Miten hyvin osaat suomen kieltä?” -kielitesti. Lehden mukaan oikeinkirjoitus kirvoittaa joskus lukijapalautetta ja aihe herättää säännöllisesti keskustelua myös toimituksen sisällä. Esimerkiksi oikeinkirjoitussääntöjen muuttuminen voi herättää tunteita.
Ilkka-Pohjalaista auttoivat kielioppiaiheisen visailun laadinnassa Kotimaisten kielten keskuksen asiantuntijat. Lehdessä haastateltu kielenhuolto-osaston harjoittelija Pinja Henttonen arvioi, että kielenkäyttäjillä voi olla erilaisia mielipiteitä kielen muuttumisesta. ”Etenkin silloin, kun on omasta äidinkielestä kyse, asia voi olla tunnelatautunut.”
Henttonen muistuttaa, että kieli on käyttäjiensä näköistä. ”Tietysti yleiskieli yritetään pitää mahdollisimman selkeänä ja johdonmukaisena.”
