Äännösvalta on kansalla
Luettavaa vaaliviikonlopuksi.
Suomessa on yleinen ja yhtäläinen huuto-oikeus eli äännösvalta. Nykyisin tosin puhutaan äänioikeudesta, ja kun sellainen on, sitä kannattaa käyttää. Tämän vinkin muita vaaliaiheisia kirjoituksia ja ohjeita voi lueskella esimerkiksi vaalikahvin äärellä ääntelön suoritettuaan.
1800-luvulla suomen kieltä kehitettiin näkyvimmin uudissanoja keksimällä. Osa sanoista jäi käyttöön, mutta moniin eivät kielenkäyttäjät tarttuneet. Olisi voinut käydä niinkin, että sanat äänioikeus ja äänestäminen kuulostaisivat nykyään hupaisilta ja oudoilta, kun taas edellä mainitut huuto-oikeus, äännösvalta ja ääntelö olisivat neutraaleja ja arkipäiväisiä sanoja.
Kuntia ja eduskuntia
Tänä vuonna vuorossa ovat eduskuntavaalit. Viime kuntavaalien alla laadittu Kotuksen vaaliaiheinen teemakooste kokoaa kiinnostavan ja hauskan lukupaketin kaikenlaisiin vaaleihin liittyvistä kieliasioista, kuten politiikkaan liittyvien sanojen alkuperästä, vaalisloganeista ja poliittisesta retoriikasta.
Sanaa eduskunta on tiettävästi käytetty kirjakielessä ensimmäisen kerran vuonna 1853. Muiden maiden kansanedustuslaitoksia sanotaan suomeksi parlamenteiksi, mutta Suomessa siis työskentelee eduskunta. Eduskunta kokoontuu valtiopäiville, jolla tarkoitetaan eduskunnan työkautta.
Kenen kanssa vaalit?
Eduskuntavaalien lisäksi muita Suomessa järjestettäviä kansallisia vaaleja ovat kuntavaalit, aluevaalit, europarlamenttivaalit ja presidentinvaalit. Vai sittenkin presidentinvaali? Yksikkömuoto korostaa vaalia valintatoimituksena, monikko tapahtumana tai tilaisuutena.
Eduskuntavaalien aikaan puolueet näkyvät ja kuuluvat katukuvassa ja mediassa. Virallisten nimien lisäksi puolueisiin viitataan lyhenteillä ja epävirallisilla käyttönimillä. Lyhenteet viittaavat puolueen viralliseen nimeen, joten ne kirjoitetaan isolla (esimerkiksi Kesk., RKP). Epäviralliset käyttönimet kirjoitetaan pienellä (vihreät, kokoomus), kuten myös puolueen jäsenyyttä ilmaisevat sanat ja niiden lyhenteet (sd., vas.).