Viikon vinkit 2019
Yksi risti kaksi, Suomi paremmaksi
Kirjoituksia eduskunnasta ja vaaleista.
Tarkkasilmäisimmät ovat saattaneet huomata, että kevät 2019 on vaalikevät. Eduskuntavaaleissa (monikossa) valitaan kansanedustajia eduskuntaan (pienellä). Kukin kuplii kuplassaan, eriseurat pitävät itsestään ääntä ja herrainpäiville on tunkua. Varmaa on vain se, että jonkinlainen voitto on tulossa.
Eduskuntaan pienellä alkukirjaimella
Sanasta eduskunta on ensimmäinen maininta kirjallisuudessa vuodelta 1853. Daniel Europaeus selittää silloin ilmestyneessä ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassaan, että församling af en nations representanter on suomeksi edus-kunta. Eduskuntauudistuksen yhteydessä sana lienee tullut yleiseen käyttöön runsaat 100 vuotta sitten. Vielä 1950-luvulle asti puhuttiin myös ulkomaiden parlamenteista eduskuntina; nykyään vain Suomen kansanedustuslaitos on eduskunta, muut ovat parlamentteja.
Eduskunta (Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä)
Suomessa eduskunta kokoontuu valtiopäiville, joilla ymmärretään eduskunnan työkautta. Valtiopäivät-sana voi kuitenkin merkitä myös itse kansanedustuslaitosta, ja näin oli Suomessakin laita säätyvaltiopäivien aikaan. [– –] Vanhin valtiopäivien nimitys on herranpäivät (1584), jonka kuitenkin johdonmukaisempi herrainpäivät syrjäytti jokseenkin kokonaan jo 1700-luvun alussa.
Heikki Hurtta: Herranpäivästä eduskunnaksi (Kieli-ikkuna, 27.8.2006)
Pienellä alkukirjaimella kirjoitetaan valtion keskushallinnon ylinten hallintoelinten ja ministeriöiden sekä tuomioistuinten ja poliisiviranomaisen nimet:
eduskuntavaltioneuvosto
Alkukirjain: viranomaisten, virastojen ja oppilaitosten nimet (Kielitoimiston ohjepankki)
Jos et ole ehdolla, et voi voittaa
Monet vaalien nimitykset ovat vakiintuneet joko yksikköön (esim. piispanvaali) tai monikkoon (eduskuntavaalit, kunta- tai kunnallisvaalit). Yksikön ja monikon käyttöön vaikuttavat kuitenkin myös muut asiat kuin se, valitaanko yksi vai useampia henkilöitä.
Salli Kankaanpää: Vaali vai vaalit? (Kielikello, 4/2011)
Eduskuntavaalien alla perinteisten vaalitilaisuuksien rinnalle nousivat olohuonetentit eli kodeissa järjestettävät pienimuotoiset vaalitentit. Niiden ideana on, että järjestäjät kutsuvat kotiinsa muutamia eri puolueiden ehdokkaita tentittäviksi ja ystäviään ja tuttaviaan yleisöksi.
Olohuonetentti (Kuukauden sana, huhtikuu 2015)
Vaalit on käyty. Kaikki voittivat, ainakin jos uskomme puoluejohtajia. Ja miksi emme uskoisi.
Voitto. Työvoitto. Torjuntavoitto. Voitto, jos ajatellaan näitä olosuhteita. Voitto monissa kunnissa. Voitto verrattuna edellisiin kuntavaaleihin. Voitto verrattuna eduskuntavaaleihin. Voitto verrattuna gallupeihin. Ja niin edelleen ja niin edelleen...
Vesa Heikkinen: Voitto tuli (Kotus-blogi, 29.10.2012)
Rakkaalla puolueella on monta nimeä
Puolueen nimityksistä vanhin on itsensä Agricolan luultavasti sepittämä eriseura, jota hän käytti fariseusten uskonnollisesta puolueesta. Sana puolue taas on sekin 1800-luvun sanoja. Sen lienee luonut kielen tutkijana ja kehittäjänä ansioitunut August Ahlqvist, jonka jälkimaailma muistaa vain Aleksis Kiven teilaajana.
Heikki Hurtta: Herranpäivästä eduskunnaksi (Kieli-ikkuna, 27.8.2006)
Puolueiden viralliset nimet kirjoitetaan isolla alkukirjaimella ja samalla tavoin kuin ne on merkitty puoluerekisteriin. Yleensä mediassa kuitenkin käytetään puolueen lyhyempää, epävirallista nimeä, joka kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella (tässä sulkeissa):
Kansallinen Kokoomus (kokoomus)
Suomen Keskusta (keskusta)Vihreä liitto (vihreät)
Kun puolueiden nimet lyhennetään, nimilyhenteet tarkoittavat virallista nimeä. Siksi ne aloitetaan isolla kirjaimella. Jos lyhenne luetaan kirjain kerrallaan (esim. SDP luetaan [äs-dee-pee]), loppuun ei tule pistettä.
Kok., Kesk., Vihr.SDP, RKP, PS
Puolueiden nimet ja lyhenteet (Kielitoimiston ohjepankki)
Hallituskuplassa
Politiikan kieleen ilmestyy aina vaalien yhteydessä uusia sanoja, joita luovat sekä poliitikot itse että media ja kansalaiset. Sanat ovat usein tyyliltään leikillisiä – tuttuina esimerkkeinä edellisten eduskuntavaalien synnyttämät jytky ja (kuuden puolueen) sixpackhallitus.
Lukuisissa yhteyksissä on jo puitu myös kevään 2015 vaalien jälkeistä kielenkäyttöä ja esitelty uutta hallitusta kuvaavia nimityksiä, joita ovat mm. ässähallitus ja kolme ässää. Ne perustuvat puoluejohtaja-neuvottelijoiden, Sipilän, Soinin ja Stubbin, nimien alkukirjaimeen ja kuulostavat epäilemättä paremmilta kuin myös esillä ollut SSS-hallitus.
Riitta Eronen: Ässähallitus ja yhteiskuntasopimus (Kielikello, Uudissana, 2/2015)
Kevään 2015 eduskuntavaaleja seurasi kiihkeä kuplakeskustelu, kun kulttuuriväki hämmästeli Helsingin Sanomissa, keitä ne perussuomalaisia äänestävät oikein mahtavat olla. Nuori näyttelijätär arvelikin elävänsä kulttuurikuplan suojassa, koska hänen tuttavapiiriinsä ei kuulu ainuttakaan perussuomalaisten kannattajaa. Siitä se sitten alkoi, viikkoja vellonut kuplakohu.
Riina Klemettinen: Paljon melua kuplasta (Kielikello, Jokisen eväät, 2/2015)
