Viikon vinkit 2019
Luistava lyly
Ja muuta suomen suksisanastoa.
Taas on lunta potkia kalhulla ja liukua lylyllä. Toivottavasti lapikas ei lipeä päläksestä ja porkat pysyvät ehjinä!
Suomen kielessä on vanhastaan rikas suksi- ja hiihtämissanasto. Sanasto myös elää ja kehittyy: 2020-luvun hiihtoniilot ja -nellit puhuvat ”karvapohjista” eli ”skineistä” tai ”skin-suksista” (karvapohjasukset), ”pitopohjista” eli ”zero-suksista” (pitopohjasukset), ”nano- ja optigrip-välineistä”, ”transparenttisuksista” ja niin edelleen.
Lylyistä ja kalhuista on luisteltu skineihin ja zeroihin! Suksisanasto uudistuu, mutta älkäämme unohtako sitä perinteistä tyyliä, jolla olemme tänne sivakoineet. Tähän vinkkiin onkin poimittu joitakin vanhempaan suksisanastoon liittyviä kirjoituksia.
Lykkäsi lylyn lumelle
Lylyllä on viitattu aiemmin käytössä olleiden epäparisten suksien pitkään liukumasukseen. Kalhu on lylyn pari: lylyä lyhyempi, nahalla pohjattu potkusuksi.
Muutama sata vuotta sitten esivanhempamme liikkuivat eripituisilla suksilla. Vasemmassa jalassa oli liukumasuksi lyly, jonka pohjassa oli syrjään luisumista estävä ura – sanaristikoista tuttu olas. Oikeassa jalassa oli lyhyt potkusuksi kalhu, jonka pohjassa oli lipsumista estävä nahankappale karvat myötäsukaan. Tämmöisillä epäparisilla suksilla lähti nopeutta kysyneeseen hiiden hirven hiihdäntään myös Kalevalan sankari Lemminkäinen, ”lykkäsi lylyn lumelle”.
Jalka mäystimeen ja porkka käteen
Pohjoissaamen beađŋŋis tarkoittaa samaa kuin suomen päläs, nimittäin suksen jalansijaa. Entisajan suksien pälkäistä ei liene ollut yhtä helppo päästä kuin nykyisistä turvasiteistä.
Porkka on arkikielinen suksisauvan nimitys. Porkalla viitataan myös kalan (nuotta)pyynnissä käytettävään sauvaan. Murteissa tunnetaan myös käestinporkka. Sillä tarkoitetaan sauvaa, jolla ajetaan kaloja käesverkkoon.
Mäystin on (nahkainen) suksen sidelenkki, johon jalkineen kärki sovitetaan. Toivo Vuorelan Kansatieteen sanakirjassa (toinen, uudistettu painos, SKS, 1964) kerrotaan mäystimestä näin:
nahkahihna, varh. usein koivunvitsaksesta kierretty silmukka, johon jalka suksessa sovitetaan (mäys, mäystä, mälystin, näystin, nenustin, remmi, varpaallinen)
Sivakoiden
– Kahem met olimma olimma, talvella poron hihossa vain. Sielä Jauruvuomassa olimma Uuessa Suomessa vielä justhin olimma sillon. Ja sehän hihto eessä toenki ja, takkala keli oli, nii se, minusta että se mennee nyt väärhäm minä sille, sanon että emmekhäm mek käänny asentova kohti jo että, taitaa tämä loppuap päiväki meillä, ja kun on näi huono keli nii. No ei ole hihtelee vai ja, se seisahti sittes semmoshen kummun laithan ja oikeen tihiä karhakisto oli. Ja alko nui sivakam mäyksistä kopistelemhan niitä lumista. Niin, minä siinä, hoksin lähtiä sivu hihtamhan, siinä_oli koivupensas nuin niim minä, hoksin että no olishan se karhumpesä tyhjä. No, minä siitä kerkesij juuri sivuk ku yritin sinnem menemhän nuin silmällen ku se sauva meni sinnep pohjaan. Ja pikkusem matkaa kerkesin hihtaa, mutta ku oli semmonen tihiä karhakisto siinä niin, se karjasi Kavakka vainaa sieltä että, ”vain tyhjä, nyt se perkelet tullee tuolta”.
Kielitoimiston sanakirjan mukaan suksea tarkoittava sivakka on ylätyylinen tai leikillinen sana. Suomen murteista on tuttu muun muassa sana jänkäsivakka, jolla tarkoitetaan suosuksea.
Kilpaladuilla
Suomenkielisten sanojen käyttö on hyvin toivottavaa myös urheilukielessä. Kaikkia vieraskielisiä urheilutermejä ei kuitenkaan ole helppoa suomentaa, varsinkaan jos termi on vieraassa muodossa ehtinyt jo vakiintua suomen kieleen. Esimerkiksi mikään curlingin suomennosehdotus ei ole onnistunut syrjäyttämään kieleen jo vakiintunutta vierasperäistä sanaa.
Telemarkin kanssa näyttää käyneen samoin. Sekä telemark että telemark-alastulo ovat vakiintuneina suomen kielen ilmauksina mukana vuonna 2004 ilmestyneessä sähköisessä Kielitoimiston sanakirjassa. Niille ei esitetä sanakirjassa muita, rinnakkaisia ilmauksia.
Kilpahiihdon alkuaikoina suksittiin tasamaata ja sitten murtomaata. Murtomaahiihto on vaihtunut maastohiihdoksi, jota ilmeisesti tarvitaan alppihiihdon vastapeluriksi. Mutteihän alppihiihto ole hiihtoa ollenkaan vaan laskettelua eli mäenlaskua syöksylaskuineen pujotteluineen. Hiihto on hiihtoa! Ampumahiihto taas sisältää nimensä mukaisesti molempia, sekä hiihtoa että ammuntaa.
Mäenlaskua tosin rasittaa, että se tarkoitti ennen mäkihyppyä. Nykysuomen sanakirja ei vielä tunne mäkihyppy-sanaa, mutta sana on nyttemmin vakiintunut termiksi. Oma lajinsa on myös kumparelasku. Pohjoismainen hiihdon ja mäkihypyn yhdistelmä on lyhentynyt pelkäksi yhdistetyksi.
Todennäköisesti Suomessa on ollut jo 1800-luvulla mäenlaskuharrastusta. Varsinaisen alppihiihdon ensi merkit nähtiin 1928, kun naisille alettiin järjestää hiihtokursseja, joiden aikana harjoiteltiin muun muassa erilaisia käännöksiä. Tätä alppihiihdon suomalaista alkumuotoa kutsuttiin luikerteluksi.
– – Terho Itkosen kirja Suomen kielen suksisanastoa ilmestyi 1957. Jo kirjan hakemistoon tutustumalla saa kuvan tämän sanaston monipuolisuudesta.
Näyttää siltä, että urheilukielessä suositaan hiihtimeen viittaavasta suksi-sanasta yksikkömuotoa monikkomuodon asemesta, ainakin joissakin käyttöyhteyksissä. Ilmeisesti tässä on tapahtumassa tai jo tapahtunut jonkinlainen muutos?
– – Tuntuuko ”suksi luistaa” jotenkin tehokkaammalta vaihtoehdolta kuin ”sukset luistavat”? Luistaako suksi yksikössä paremmin kuin monikossa? Miksi?
Loma ja lumi
Edelleen voi hyvin puhua hiihto- tai urheilulomasta, aikoipa lomallaan hiihtää tai ei. Nimitys talviloma puolestaan saattaa säilyä vielä silloinkin, kun ilmaston lämpeneminen on vienyt talven kokonaan ja syksy kestää kevääseen saakka. Tuolloin ehkä talvikaan ei enää merkitse pakkasen ja lumen kautta vaan pimeää, loskaista vuodenaikaa, joka onneksi lopulta väistyy kevään tieltä.
Lumi on ikivanha perintösana, ja sillä on vastineita monissa uralilaisissa sukukielissä aina samojedikieliin asti.
Toimitus: Vesa Heikkinen ja Risto Uusikoski
Vinkin ensimmäinen versio julkaistiin 19.2.2019. Vinkkiä on päivitetty 5.3.2021.
