Kotus-vinkit
Raitiotie radallaan
Junaillaanpa merkitykset jonoon.
Onko elämäsi raiteillaan? Onko tullut oltua radalla? Ah minne vie haaveidesi raitiotie? Kulkeeko kaikki vanhaa hyvää rataansa?
Radoista, raiteista ja raitioteistä puhutaan nyt paljon. Moni suuntaa syysloman viettoon rautateitse. Pääkaupunkiseudulla kolkuttavat uudet kiskot, kun pikaratikka 15 alkaa liikennöidä pikaraitiolinjalla 15 (”Raide-Jokeriksikin” kutsutulla) Helsingin Itäkeskuksesta Espoon Keilaniemeen 21. lokakuuta. Tampereella Nysseksi mainittu paikallinen raitiovaunu on kuljettanut matkaajia elokuusta 2021 alkaen. Turkuun suunnitellaan raitiotietä, samoin Vantaalle. Oulussakin on keskusteltu ratikoista.
Rata, raide ja raitio muistuttavat sanoina toisiaan. Sattumaako? Junaillaanpa niiden ja muutaman muunkin saman aihepiirin sanan merkitykset kuntoon, ettei kukaan jää asemalle.
Julkaisimme keväällä 2019 Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä -palstalla useiden juniin liittyvien sanojen alkuperätietoja. Junasanojen etymologioita on toki runsaasti myös vuonna 2022 julkaistussa Suomen etymologisessa sanakirjassa.
Junan ja muiden junasanojen juurilla
Kun Suomen ensimmäinen rautatie Helsingistä Hämeenlinnaan valmistui vuonna 1862, sana juna oli jo olemassa kansankielessä. Merkitys oli tosin ’jono, rivi’ ja ’juova’. Suomen murteiden sanakirjan mukaan Nilsiällä on sanottu syksyllä etelään lähtevistä pääskysistä, että niitä on pitkät junat.
Kielentutkija Martti Rapolan (k. 1972) kokoamasta sanastosta käy ilmi, että 1800-luvulla junaan viitattiin monin eri sanoin. Käytössä olivat muun muassa sanat juoni, juonne ja vaunujono.
Kielentutkija Matti Vilppula huomauttaa vuonna 2002 Kieli-ikkuna-kolumnissaan, että sana juna nykyisessä merkityksessään on vasta 160 vuoden ikäinen eli yhtä vanha kuin itse liikennevälinekin Suomessa. ”Vaikka sana vakiintui käyttöön verrattain nopeasti, ainoa vaihtoehto junan nimitykseksi se ei kuitenkaan ollut. Tarjolla olivat ainakin höyryvaunut ja tulivaunut. Niitä käytti näytelmässään Leo ja Liina myös Aleksis Kivi, jonka tuotannossa sanaa juna ei esiinny lainkaan.”
Myös sana rata oli jo ennestään käytössä. Vanhassa kirjakielessä ja murteissa rata on merkinnyt ’tietä, polkua, latua, reittiä’ tai ’suuntaa’. ’Rautatien’ merkitys on myöhäisempi.
Konduktöörin juuret ovat latinan verbistä conducere, joka tarkoittaa ’viedä yhteen’. Suomen kieleen sana on matkustanut ranskan ja ruotsin kautta. Sanalla asema on sama lähtökohta kuin sanoilla asua, asentaa, ase ja asettaa. ’Rautatieasemaa’ asema on alkanut merkitä vuodesta 1862. Vanhempi merkitys on ’paikka, sija, tila’.
- Matkalla junasanojen juurelle (Ajankohtaista etymologiasta, 18.4.2019)
- Suomen murteiden sanakirja: juna
- Rapolan 1800-luvun sanasto (Sanat-wiki, Kielipankki)
- Matti Vilppula: Tulihevosella Hämeenlinnaan (Kieli-ikkuna, 30.7.2002)
Raiteen, raidon ja raition jäljillä
Sanat raide, raitio ja raito muistuttavat toisiaan, ja luultavasti ne liittyvät toisiinsa myös etymologioiltaan. Samaan joukkoon voi lisätä vielä ’juovaa’
tarkoittavan sanan raita.
Suomen kielessä nuorin näistä sanoista on raito. Se tarkoittaa ’ahkiota vetävien porojen muodostamaa jonoa’ ja on lainaa saamelaiskielistä (vrt. esimerkiksi pohjoissaamen ráidu).
Suomen murteissa raide on tarkoittanut ’pyörän tai jalaksen jättämää jälkeä’, ja sama merkitys on ollut myös sanalla raitio. Kielessä vanhastaan oleva sana otettiin modernimpaan käyttöön, kun muutamissa Suomen kaupungeissa alkoi raitioliikenne, ensin hevosvetoisena. Ensimmäinen linja avattiin Turussa vuonna 1890, ja Helsinki seurasi perässä vuoden päästä.
1980-luvulla pohdittiin, voisiko interrail-kortilla matkustamista kutsua raiteiluksi. Näin Raija Lehtinen Kielikellossa: ”Miltä kuulostaisi ’interreilauksen’ sijasta raiteilu? Ilmaukset ’interreilata’ tai ’matkustaa interraillipulla’ korvaisi suomalainen raide-sanasta muodostettu verbi raiteilla, ja matkaajaa voitaisiin kutsua raiteilijaksi.”
Nykyistä yleiskieltä kuvaavassa Kielitoimiston sanakirjassa sekä interreilata että interrailata määritellään arkisiksi sanoiksi. Kirjassa selitetään myös sanat reilata, railata ja raiteilla.
- Raide, raito ja raitio (Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä)
- Raija Lehtinen: Interraillipulla raiteilemaan (Kielikello, 3/1984)
- Kielitoimiston sanakirja
Kiljusen herrasväki pois raiteiltaan
Kirjailija Jalmari Finnen (k. 1938) teoksessa Kiljusen herrasväki vuodelta 1914 kerrotaan Kiljusten Helsingin-matkasta. Mökö, Luru ja Pulla molskahtavat mereen, ja kaaoshan siitä syntyy: ”Kaupungilla oli paljon väkeä liikkeellä, ja ne juoksivat kaikki katsomaan tätä hälinää. Väkeä tuli joka taholta, ja kohta oli tori niin täynnä kansaa, että raitiotievaunutkaan eivät päässeet kulkemaan, vaan liikenne oli pysäytettävä.”
Miksiköhän raitiotie on Finnellä juuri raitiotie eikä ”raidetie”? Tätä asiaa pyrki selittämään pakinoitsija Olli eli Väinö Nuorteva (k. 1967). Ollin aivoituksia puolestaan selvitteli Taru Kolehmainen Kielikellossa vuonna 2004.
Ollilla oli selviä kielenhuoltajan otteita siinäkin mielessä, että hän vastaili välillä lukijoiden kielikysymyksiin. Joku oli kysynyt asiasta, joka on myöhemminkin noussut esiin: miksi on raitiotie eikä raidetie? Raitiovaunun kiskohan on selvästi raide niin kuin junanraidekin. Nykyajan kielineuvojan tavoin Ollikin yrittää ensin selvittää sanakirjasta raitio-sanan merkitystä. – – hän katsoi Lönnrotin sanakirjasta (1870-luvulta) ja sai selville, että raitio merkitsee rattaiden tai reen jättämää jälkeä tiessä. Hän huomaa, että junanraide on koholla maan pinnasta, raitiovaunun kisko taas ei, joten se todellakin muistuttaa uurretta tiessä eli raitiota. Varsin nokkela selitys.