Kas, tämä paikka onkin Länsilinkki

Mikko Sandström.

Kesällä Helsingin raitiovaunuissa otettiin käyttöön pysäkkikuulutukset. Niiden käyttöönottoa perusteltiin muun muassa matkanteon helpottamisella ja näkörajoitteisten palvelutason parantamisella.

Kuulutusääntä puolestaan on heti alkuun ehditty kritisoida tekopirteäksi ja äänenlaatua kelvottomaksi. Kuulutusten tarpeellisuutta ylipäätään on myös kyseenalaistettu. Ääniin tottuu tai uusia ääniä on mahdollista myös nauhoittaa.

Pikku juttuja, makuasioita. Joka tapauksessa pysäkkikuulutusten asentamisen raitiovaunuihin täytyy olla vuoden helsinkiläinen kulttuuriteko!

”Erottaja, Skillnaden”

CC BY 4.0

Erottajan pääte- ja lähtöasema 1938. Nykyinen Erottajan raitiovaunupysäkki sijaitsee Bulevardin alussa. Kuva: Fotoma.

Myönnän, että hämmennyin, kun kesäkuussa kuulin ensimmäisen kerran raitiovaunussa pysäkkikuulutuksen. ”Erottaja, Skillnaden” kajahti kovaa ja napsahti tomerasti tajuntaani. Sittemmin pysäkkikuulutuksien äänenvoimakkuutta on HSL:n mukaan säädetty hiljaisemmaksi. Pienen ensihämmennyksen jälkeen kuitenkin oivalsin, että kuulutus oli tutun tuntuinen tuulahdus ulkomaanmatkoilta – ja parasta, mitä on tapahtunut kaupunkinimistön saralla vähään aikaan.

Lomailin viime vuonna Lontoossa, ja nimistöintoilijana reissuni parasta antia olivat Lontoon metroasemien nimet. Asemannimien runsaus ja erilaisuus viehättivät minua kovasti.

Aina välillä asemakuulutuksen kuullessani yllätyin siitä, miten nimi lausutaan. Marylebone lausutaankin mar-li-bən. Kuulutusten avulla nimet jäivät myös paremmin mieleen, koska metromatkan jälkeen päässäni kaikui asemien nimet asianmukaisella intonaatiolla.

Nimet kaduista ja rakennuksista

Poika raitiovaunupysäkillä Stockmannin kohdalla 1977. Kuva: Pekka Punkari.

Pysäkkikuulutukset eivät ole uusi asia Suomessa, koska niitä on kuultu vuosikausia junissa ja metroissa. Raitiovaunuissakin on aiemmin ollut pysäkkikuulutuksia: ainakin 1980-luvulla kesäsesongin aikaan 3T- ja 3B-linjoilla sekä vuonna 2009 kokeilujakson aikana. Nyt ei ole kyse enää tietyistä linjoista tai kokeiluista. Kuulutukset ovat myöhemmin tulossa myös kaikkiin Helsingin seudun liikenteen busseihin.

Eihän pysäkinnimiä kukaan lukemalla muista. Tämä on hieno jatkumo sille, että vastikään me nimistöintoilijat saimme pureskeltavaksi läjän uusia asemannimiä länsimetron myötä.

Raitiovaunupysäkkien nimet ovat kuitenkin luonteeltaan erilaisia kuin metro- ja juna-asemien nimet. Koska asemilla on raitioliikenteen pysäkkejä laajemmat vaikutusalueet, asema usein nimetään kaupunginosan tai sen osa-alueen nimen mukaan. Pysäkit on nimetty pienempien kohteiden, kuten vaikkapa katujen ja rakennusten mukaan. Hyvä nimi antaa käsityksen pysäkin sijainnista ja samalla vastaa parhaiten pysäkin vaikutusaluetta.

Aiemmin on tutkittu, että pysäkkiaikataulujen ja sähköisen reittiopaspalvelun käytön yleistyminen tekee pysäkinnimiä tutummiksi. Pysäkkikuulutukset tuovat pysäkinnimille lisää huomioita, enkä näe siinä mitään negatiivista.

Kuulutus lietsoo tutkimaan nimiä

Helsingin reittikartalla komeilee mielenkiintoisia nimiä, joiden alkuperäiset tarkoitteet voivat olla asiaan perehtymättömälle hämärän peitossa. Paikannimet voivat parhaimmillaan antaa virikkeitä nimen syvempään tarkasteluun.

Kuulutus lietsoo tutkimaan erikoista nimeä, kun sen kuulee työmatkoillaan taatusti kymmenen kertaa viikossa. Joku saattaa miettiä, mistä tulevat nimet Töölön tulli, Huutokonttori tai Eläintarha.

Kyse ei siis ole vain kadunnimistä, vaan myös paikallishistoriasta. Pysäkin nimi ja vaikutusalue vaikuttanevat myös jossain määrin siihen, kuinka laajaa aluetta nimellä tarkoitetaan. Sanooko kenties joku asuvansa Kolmikulmassa? Entä myykö joku Kirurgissa sijaitsevaa asuntoaan?

Olen vuosikausia matkustanut paljon raitiovaunulla ja luulin tuntevani Helsingin läpikotaisin, mutta jotkut pysäkinnimet ovat kuulutusten myötä niin sanotusti päässeet yllättämään minutkin. Kauppiksen pysäkki Etu-Töölössä onkin monikkomuotoinen Kauppakorkeakoulut, eli nimessä on huomioitu sekä ruotsinkielinen Hanken että Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu. Porthaninkadun alussa ollaankin Kallion virastotalolla eikä virastotaloilla. Liisankadun ainoan raitiovaunupysäkin nimi onkin poikkikadun mukaan nimetty Snellmaninkatu.

Lyhyt suomen kielen oppitunti

Raitiovaunu 9 lumituiskussa Sturenkadun ja Aleksis Kiven kadun risteyksessä marraskuussa 2008. Kuva: Kari Hakli. Helsingin kaupunginmuseo.

Auditiiviset oppijat, kuten minä, oppivat nimet kuulemalla paremmin. Muinaisina aikoina paikannimistö periytyi nimenomaan suullisesti, eikä nimille ollut vakiintuneita kirjoitusasuja.

Turistille pitkän suomen- tai ruotsinkielisen nimen lukeminen näyttötaululta voi olla hyvinkin vaikeaa. Nykyään kuulutusten myötä raitiovaunuajelu voikin toimia toiskieliselle lyhyenä suomen kielen oppituntina. Jatkossa pitkän viikonlopun Helsingissä lomaillut turisti osaakin kenties suullisesti kertoa majoittuvansa Köydenpunojankatu-nimisellä kadulla. HSL tarjoaa suomalaisessa kulttuurissa kylpevälle turistille samaa, josta minä sain nauttia Lontoossa.

Stadilaiset alle kouluikäiset lapset, jotka eivät välttämättä osaa vielä lukea, oppivat pysäkkikuulutusten myötä kotiseutunsa nimistöä yhä varhaisemmalla iällä. Kenties joku leikkipuistoon hinkuva lapsi alkaa kuolata kuin Pavlovin koira kuulleessaan kuulutuksen ”Kapteeninkatu, Kaptensgatan”. Edellisen sukupolven lapsille leikkipuisto tuli vastaan, kun äiti sanoi, että nyt jäädään.

Paikannimituntemus on etu

Raitiotie- ja omnibussiosakeyhtiön Töölön raitiovaunuhalli 1913.

Matkustaessa ei aina tule lukeneeksi pysäkkien nimiä, kun tietää ettei oma pysäkki ole vielä lähimaillakaan. Voi myös olla, että Helsingistä löytyy sellainen ihminen, joka ei ole koskaan kiinnittänyt huomioita kotipysäkkinsä nimeen. Ei siis välttämättä tarvitse tietää pysäkinnimeä Palkkatilanportti, kunhan tietää, että pitää jäädä sitten, kun raitiovaunu on kulkenut ruskeanharmaan talon ali.

Ajoittain paikoista ja reiteistä on kuitenkin hyvä puhua täsmällisesti, jolloin paikannimituntemus on etu. ”Se Kampin ja Ruoholahden välinen kohta” voikin jatkossa olla ytimekkäämmin Länsilinkki. Kuulutuksilta ei voi välttyä, ellei ole altistunut muulle kuulutuksen peittävälle melulle tai musiikille.

Tänä päivänä ihmiset tuijottelevat enimmäkseen älylaitteidensa ruutuja matkustaessaan julkisilla. Matkalla Ritarihuoneelta Tiilimäelle innokkaalta somettajalta saattaa jäädä huomaamatta Oopperalla sattunut kolari tai vaikkapa Töölön hallilla kyytiin astunut viehättävä kanssamatkustaja, mutta mikä parasta, nimistöltä hän ei voi välttyä.

MIKKO SANDSTRÖM

Kuvat ovat Helsingin kaupunginmuseon kokoelmista.

Palaa otsikoihin | 3 puheenvuoroa | Keskustele