Siirry sisältöön
Haku

Raide, raito ja raitio

Kysymys: Sanat raide, raitio ja raito muistuttavat toisiaan. Onko niillä yhteinen tausta?

Vastaus: Kyllä ne luultavasti liittyvät toisiinsa, ja samaan joukkoon voi lisätä vielä juovaa tarkoittavan sanan raita. Jos aloitetaan suomen kielessä nuorimmasta eli raidosta. Se tarkoittaa ahkiota vetävien porojen muodostamaa jonoa ja on lainaa saamelaiskielistä (vrt. esimerkiksi pohjoissaamen ráidu). Se voi tarkoittaa siellä raidon ohella myös yleisemmin jonoa tai sarjaa. Saamelaiskieliin sana on lainattu skandinaaviselta taholta.

On arveltu, että suomen sanat raide ja raitio olisivat samaa sanuetta kuin raita, ja että nämä olisi lainattu vanhasta germaanisesta lähteestä. Tähän samaan germaaniseen lähteeseen pohjautuu myös edellä mainitun saamen sanan ráidu skandinaavinen lähtökohta.

Suomen murteissa raide on tarkoittanut pyörän tai jalaksen jättämää jälkeä, ja sama merkitys on ollut myös sanalla raitio. Kielessä vanhastaan oleva sana otettiin modernimpaan käyttöön, kun muutamissa Suomen kaupungeissa alkoi raitioliikenne, ensin hevosvetoisena. Ensimmäinen linja avattiin Turussa vuonna 1890 ja Helsinki seurasi perässä vuoden päästä.

Peräpohjan murteissa on myös toinen raitio, joka tarkoittaa poropaimenta. Tämä on lainaa saamelaiskielistä (vrt. esimerkiksi pohjoissaamen ráidi), jossa sana tarkoittaa nimenomaan talollisten poroja omassa tokassaan palkkaa vastaan hoitavaa henkilöä. Saameen sana on saatu samasta skandinaavisesta lähteestä kuin raitoa tarkoittava ráidu.

Vastaaja: Kirsti Aapala


Lapset leikkivät pororaitoa eli ahkioita vetävien peräkkäin sidottujen porojen jonoa. Mutenia, Sodankylä, 1938. Kuva: Samuli Paulaharju. Museovirasto. CC BY 4.0.
Lapset leikkivät pororaitoa eli ahkioita vetävien peräkkäin sidottujen porojen jonoa. Mutenia, Sodankylä, 1938. Kuva: Samuli Paulaharju. Museovirasto.

Linjan 5 raitiovaunu Aleksanterinkadulla. Helsinki, 1970. Kuva: Unto Laitila. Helsingin kaupunginmuseo. CC BY 4.0.
Linjan 5 raitiovaunu Aleksanterinkadulla. Helsinki, 1970. Kuva: Unto Laitila. Helsingin kaupunginmuseo.