Siirry sisältöön
Haku

Vesa Heikkinen


Vesa Heikkinen. Kuva: Sonja Holopainen, Kotus.
Vesa Heikkinen. Kuva: Sonja Holopainen.

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.


rss

17.5.2013 13.02
Vesa Heikkinen

Puhuuko suomen kieli ilman sanoja?

Onko puhuva hiljaisuus tyypillistä kielellemme? Ulla Ala-Ketola ehdotti aihetta.

Ulla Ala-Ketola on pohtinut hiljaisuuden merkityksiä. Alla hänen ajatuksiaan aiheesta.

***

Olin kuusi viikkoa patikoimassa ja sen jälkeen buddhalaisessa luostarissa, ja sekä matkallani että luostarissa oli pääasiassa hiljaista. Tulin tutuksi kollektiivisen hiljaisuuden kanssa ja oivalsin hämmästyksekseni, että hyvin paljon asioita ja tietoa välittyy ihmiseltä toiselle, ilman että puhutaan sanaakaan.

Kerroin tästä kotiin palattuani ystävälleni, ja hän sanoi, että kuulostaa aivan hänen saunareissuiltaan vanhan isänsä kanssa. Nämä kaksi miestä ovat saunassa pääasiassa hiljaa, mutta erilaisia tunnetiloja ja tuntemuksia välittyy ähkäisyissä. Toinen ystäväni kertoi kuulleensa vuosia sitten radiossa ruotsalaisen kielitieteilijän esitelmän suomalais-ugrilaisille kielille tyypillisestä puhuvasta hiljaisuudesta.

Onko niin, että kieleemme, sen rakenteeseen, puhumistapaamme tms. kutoutuu hiljaisuus, puhutteleva, merkityksellinen hiljaisuus? Jos on, miten? Ja miksi?

Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa

17.5.2013 13.41
Jenni
Etenkin Hämeessä...
Mieheni suku on kotoisin Pohjois-Hämeestä, missä tunnetusti ollaan aika harvasanaisia. Olen joskus seurannut paikallisen hirviseuran toimintaa, ja usein heidän kokoontumisensa aamulla ennen jahtiin lähtöä muistuttaa J.R.R. Tolkienin maailman entkäräjiä: miehet seisovat pitkän aikaa ringissä murahdellen harvakseltaan ja lopulta aivan yhtäkkiä hajaantuvat eri suuntiin - vaikka minusta vaikuttaa, että mitään ei oikeastaan ole sanottu. Mieheni mukaan he onnistuvat tällä tavoin oikein hyvin sopimaan lähtösuunnan, passipaikat ja ajon keston. Tätä minun on vilkkaana 3/4-karjalaisena joskus vähän vaikea käsittää - pitkät tauot keskustelussa ovat minulle useimmiten vähän kiusaannuttavia, kun taas tuossa porukassa tuntuu olevan kohteliasta käytöstä, ettei täytä miellyttävää yhteistä hiljaisuutta joutavalla höpötyksellä.
17.5.2013 18.27
Erkki (eka)
Jopa kahdella kielellä
– Suomalaiset vaikenevat kahdella kielellä, totesi Bertolt Brecht ollessaan Suomessa 1940-luvulla.
18.5.2013 9.22
Toimittaja
Sylkäisyjä ja urahduksia
Työskentelin nuorena kesätoimittajana Kuusamossa ja hiljaisena päivänä uutispäällikkö komensi minut kuplavolkkariin ja syrjäkylille ottamaan selvää, mitä sinne kuuluu. Jostakin oli kantautunut tieto, että yksi kyläläisistä on alkanut kunnostaa vanhaa myllyä. Ajoin paikalle ja tapasinkin vanhemman miehen hirsikasalla tupakalla. Aloitin haastattelun pirteästi tyyliin "täällä sitä rakennellaan", johon ukko vastasi sylkäisemällä maahan. Tajusin aika äkkiä, että sylkäisy tarkoitti "Ja paskat!" ja urahdus että kysymyksessäni oli tolkkua. Tunnin verran siinä meni, mutta juttu syntyi. Huvittavinta oli, että mies hyväksyi sen eli kaikki olennainen tieto oli välittynyt sylkäisyissä ja urahduksissa.
10.6.2013 21.23
Tuula
suomalaisesta hiljaisuudesta
Minua on usein ärsyttänyt sanattomuus, ja nuo legendaariset murahtelut ym. äännähdykset niin suomalaisessa taiteesa kuin elämässäkin.

Ilmeisesti vanhemmiten ihminen tulee suvaitsevaisemmaksi. Puhun itsestäni. Maailmassa on niin paljon turhaa puhetta. Hiljaisuus on viestivää ja arvokasta.
5.7.2013 11.04
Maisa
Viestimistä on monenlaista
Vaikka suomalaiset eivät kenties ole yhtä kärkkäitä täyttämään hiljaisuutta sanoilla kuin eräät muut (meilläkin suupaltteja löytyy), se ei suinkaan tarkoita, että sanaton viestintä olisi meille jotenkin erityistä.
Sitä on kaikkien elävien olentojen välillä (myös eläinten ja ihmisten).
Elekieli voi hieman poiketa, ainakin maanosasto toiseen.
Me ihmiset osaamme lukea toisiamme, ja se taito tulee kaukaa. Tuskin meitä olisikaan jos ei niin olisi.
Jotkut vain näyttävät tiedostavan sen vasta jossakin retriitiitissä vai vastaavassa.
Eihän kaikkea muutenkaan voi tai ole tarpeenkaan sanallistaa. Sen me ymmärrämme musiikkia kunnellessamme, kuvataidetta katsoessamme.