Vesa Heikkinen. Kuva: Sonja Holopainen.
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
11.8.2016 11.21
Minne lähtö menee, kun se menee vihkoon?
Sanontojen alkuperää on toisinaan vaikea saada selville.
”Tuula Tenkasen purjehduspäivät näyttäisivät noudattavan
samaa kaavaa: aina toinen lähtö menee nappiin ja toinen vihkoon.” Näin kertoo
Yle Rion olympiapurjehduksista. ”Se meni ihan vihkoon”, kommentoi puolestaan uimari Matti Mattsson omaa kisasuoritustaan Iltalehden mukaan.
Tällaiset lausahdukset herättivät sosiaalisessa mediassa kysymyksiä: Mitä se vihkoon meneminen oikein on? Mistä ilmaus mennä vihkoon on peräisin?
Kyselin asiaa muutamilta kielentutkijoilta. Osa kyllä tunnisti ilmauksen. Kun jokin menee vihkoon, se menee pieleen, mönkään, metsään – huonosti. Ei putkeen eikä nappiin.
Mennä vihkoon -sanonnan alkuperästä
kenelläkään ei tuntunut olevan selvää käsitystä. Vihko on toki kaikille tuttu esine, mutta miten sinne menemisestä on tullut huonosti menemisen synonyymi? V-sana mikä v-sana?
Verkossa asiaa toki on spekuloitu jo aiemmin. Näyttäisi siltä, että vihkoon menemisestä puhutaan usein juuri urheiluyhteyksissä. Esimerkiksi peli tai ottelu voivat mennä vihkoon. Ehkä sanonta on saanut alkunsa näissä ympyröissä?
Tämäntapaisten sanontojen alkuperää voi olla mahdoton selvittää. Yhtä lähdettä ei useinkaan ole osoitettavissa.
Jaakko Anhava kirjoittaa Kielikellossa 2/2002 kiinnostavasti sanontojen elämästä. ”Kieleen tulee kaiken aikaa uusia sanontoja, ja vanhat tutut muuntuvat, halusimme tai emme”, summaa Anhava.
Kovin kiinnostavaa sanontojen alkuperän ja merkitysten pohtiminen toki on. Kannustakin nyt kaikkia miettimään, miksi suomalaisurheilijoiden suoritukset menevät juuri vihkoon. Täten siis talkoistan tämän ongelman ratkaisemisen kaikille Kotus-blogin lukijoille. Kommentoimaan mars-mars!
Jaakko Anhava: Sanontojen elämää (Kielikello 2/2002)Vesa Heikkinen: Paikkoja auringossa (Yle, Radio 1, kielipakina 2007)
Tarja Riitta Heinonen: Tsunami vesilasissa – leikittelyä sanonnoilla (Kielikello 2/2013)
Nyt päätä pahkaa miettimään! Kuva: Vesa Heikkinen.
Palaa otsikoihin | 18 puheenvuoroa
1. Vihko 'kimpun' merkityksessä. Minäkin ajattelin tuota, mutta merkitys kuuluu auttamatta agraarisuomeen, ja tämä nykyinen pielikimppu on kai syntynyt ihan viime vuosina?
2. Vihko vitun eufemismina? Kaikkihan on mahdollista, mutta jokin hankaa vastaan. Ainakin rektio, eli sijamuodot. Jokin menee vituiksi tai vituille, harvoin jos koskaan vittuun. Luulisi, että sievistelymuoto noudattaisi alkuperäistä rakennetta.
3. Entäpä jos kyseessä on ihan oikea vihko? Semmoinen johon opettaja tai valmentaja kirjaa kaikki oppilaan tai valmennettavan tekemät virheet. Sitten päivän tai kauden päätteeksi pohditaan, miten homman voi hoitaa paremmin. "Kuule, Jarmo, mulla on täällä vihkossa aika paljon..." "Matti hei, tämä suoritus menee kyllä vihkoon." Useinhan asiat ovat sitä miltä ne näyttävät.
Pieni kirjanen on luontevasti paperinippu, ja tässä merkityksessä "vihko" esiintyi Häkkisen mukaan ensi kerran Snellmanin Maamiehen Ystävässä vuonna 1845.
Tosin myös tuo v-alkuisen sanan kiertoilmaus vaikuttaa varsin uskottavalta.
Hiljattain kuulin ihmissuhdeasiassa, että asia oli mennyt vihkoon.
Vihkoksi voi siis mennä muutenkin kuin urheilussa ja koulussa.
Kun kiroilu on ajatuskatkoa niin vihkomuotoilu on sivistelevää katkokävelyä.
"Tää vaihto meni vihkoon" - eli homma ei pelittänyt ja tarvii tehdä jotain muutoksia.
Vihkoihin muutenkin merkitään yleensä aina ne asiat, jotka tarvitsevat korjausta/muutosta - ihan niinkuin omastakin arkielämästä tuttuja juttuja. Kantapään kautta opittuja juttuja, jotka varmuuden vuoksi merkitään VIHKOON :)
Saattaakohan liittyä tähän
vaihdettiin kouluissa kiiltokuvia. Vaihto tapahtui
työntämällä oma kuva vihkossa oleviin lokeroihin.
Osa lokeroista oli ns, kassoja, joissa ei ollut
vaihtokuvaa. Tällöin lausuttiin "kassaan meni"
tai "vihkoon meni"