Etäisyyttä ja läheisyyttä, karanteenia ja eristystä

Merkillinen sanapari sosiaalinen etäisyys ja sosiaalinen eristäytyminen on tullut koronan aikana turhankin tutuksi. Poliisi ja ministerit antavat kilvan ohjeita, kuinka on syytä ihan vain hissukseen juhlia pääsiäistä, vappua ja ehkä juhannustakin. Sukujuhlat, treenit, päättäjäiset ja festarit on peruttu, eikä ole päästy mökille eikä mummolaan.

Moni on viettänyt myös arkipäivät kotona, joko etätöissä tai etäkoulussa. Olo ei silti välttämättä ole sosiaalisesti eristäytynyt: sähköposti kilkkaa, luuriin puhutaan ja pikaviestejä tulvii. Päivittäisten etäpalavereiden ansiosta tutustuu myös kollegan kissaan ja paidattomaan puolisoon, joka seikkailee videopuhelun taustalla. Koululaiset opiskelevat yksin mutta myös virtuaaliluokissa, ja yhteyttä pidetään Whatsappilla ja Wilma-viestein.

Vapaalla voi tavata ystäviä Facebookissa, Linkedinin keskusteluissa, Zoom-tansseissa ja videopeleissä. Puhelimen avulla voi osallistua myös koristreeniin ja piirustustunnille. Joillekin koronakevät on ollut tärkeä kimmoke opetella sosiaalisen median käyttöä. 

Yhteisöllisyyttä on vahvistettu muutenkin: tukemalla paikallisyrittäjiä, asettamalla nalleja ikkunoihin ja luukuttamalla parvekkeilta Darudea. On rimpautettu serkuille, lähetetty postikortteja ja kukkakimppuja. Kokonaiset suvut ovat kokoontuneet videopuheluissa ympäri maailman, vaikkei niin olisi tehty ikinä ennen.

Tämä välittäminen, yhteisöllisyys ja yhteydenpidon määrä ei tunnu sosiaalisen etäisyyden ottamiselta. Eikä se ole sitä, vaan se on nimenomaan sosiaalisen läheisyyden ylläpitoa, vaikkakin uudenlaisin keinoin.

Fyysisen etäisyyden otto

Maaliskuun loppupuolella tapahtui merkittävä terminologinen käänne. Maailman terveysjärjestö WHO ja monet muut tahot päättivät, että tästä eteenpäin on todellakin syytä puhua nimenomaan fyysisen etäisyyden ottamisesta toisiimme (engl. physical distancing) eikä sosiaalisesta etäisyydestä.

Keskeistä ajatustavan muutoksessa on, että koronapandemia vaatii meidän vähentävän lähikontaktien määrää ja ottamaan fyysistä etäisyyttä. Samaan aikaan sosiaalista kanssakäymistä on syytä lisätä muin tavoin. Niin selviämme poikkeusajasta mahdollisimman vähäisin vaurioin. Tämä koskee niin yhteiskuntaa, pienempiä yhteisöjä – kuten perheitä ja kaveripiirejä – kuin yksilöitäkin.

Fyysistä etäisyyttä hallituksen neuvotteluissa Säätytalossa 4.5.2020. Kuva: Laura Kotila. Valtioneuvoston kanslia.

Sosiaalinen eristäytyminen on totta toisille

Toisille ihmisille tämä pandemian aikaansaama eristäytyminen omaan kotiin on kuitenkin merkinnyt myös oikeaa sosiaalista eristäytymistä ja sosiaalisen etäisyyden kasvua toisiin ihmisiin karulla tavalla. Kerrostalossa asuva vanhus voi olla sosiaalisesti eristyksissä, jos hän ei osaa käyttää teknisiä laitteita, ei saa käydä kaupassa, kirjastossa tai kirkossa eikä voi tavata ystäviään tai lapsenlapsiaan.

Samanikäisten seurasta eristyksissä voivat olla lapset, jotka eivät pääse tarhaan, eivät saa leikkiä ulkona kavereitten kanssa eivätkä osaa käyttää teknisiä laitteita. Heille sosiaalinen eristäytyminen voi olla totta aivan eri tavalla kuin keski-ikäisille toimistotyöläisille.

Sosiaalinen etäisyys ja läheisyys

Sosiologi Vesa Puuronen on kiteyttänyt asian hyvin: sosiaalipsykologian termi sosiaalinen etäisyys (engl. social distance) ei tarkoita ihmisten välistä fyysistä etäisyyttä, vaan sillä viitataan ihmisten välisiin sosiaalisiin suhteisiin, yhteisöjen kiinteyteen sekä luottamuksen ja myötätunnon määrään (Lapin Kansa, 25.3.2020).

Käsitepari sosiaalinen etäisyys ja läheisyys tarkoittaa sosiaalista välimatkaa, joka näkyy esimerkiksi suvaitsevaisuutena, ennakkoluuloina, kiintymyksenä ja tapakulttuurin eroina ja yhtäläisyyksinä. On tutkittu esimerkiksi johtajan ja alaisen välistä sosiaalista etäisyyttä ja läheisyyttä sekä eri sosiaaliluokkien tai vaikkapa ammattiryhmien asennoitumista toisen ryhmän edustajiin.

Konkreettisesti sosiaalista välimatkaa voivat ilmentää myös sosiaalisten kontaktien määrä, laatu ja tiheys. Sosiaalisella läheisyydellä on myös usein yhteys fyysiseen läheisyyteen: rakastavaiset asettautuvat ehkä lähemmäksi toisiaan kuin vaikkapa luennoitsija ja hänen yleisönsä.

Ei ihme, että ilmaus sosiaalinen etäisyys johtaa helposti ajatusvääristymiin, kun se liitetään korona-ajan keskusteluihin. Näissä yhteyksissä tarkoitetaan yleensä fyysisen etäisyyden ottamista toisiin ihmisiin – ja samaan aikaan toivotaan sosiaalisen läheisyyden säilymistä tai lisäämistä.

Turvaväli – muista hajurako!

Viranomaiset ovat antaneet runsaasti ohjeita fyysisen etäisyyden kasvattamiseksi. Tällaiset ohjeet koskevat esimerkiksi sitä, miten asettaudumme suhteessa vieraisiin tai puolituttuihin, joita kohtaamme myös poikkeusaikana. Heitä ovat esimerkiksi ihmiset taloyhtiön pihalla ja rappukäytävissä, toiset lenkkeilijät lenkkipolulla ja kävelijät kaduilla, kuljettaja ja matkustajat julkisissa liikennevälineissä, myyjät ja asiakkaat kaupoissa ja apteekeissa, mutta myös osallistujat alle kymmenen hengen tilaisuuksissa.

Tähän tarkoitukseen keksittiin kätevä ja yksiselitteinen suomenkielinen ilmaus turvaväli; vaihtoehtoisesti voidaan puhua myös turvaetäisyydestä. Joskus myös pelkkä etäisyys voi olla tarpeeksi konkreettinen sana. Turvaväli on helposti hahmottuva ja ymmärrettävä ilmaus, koska se yhdistyy ainakin autoileville jo ennestään tuttuun käsitteeseen. Liikenteessä autoilijan turvavälistä on puhuttu jo pitkään.

Pelkkä turvavälin pitäminen ei kuitenkaan riitä kaikkiin ohjeistettaviin tilanteisiin. Mikä siis neuvoksi muissa tapauksissa?

Ihmisiä jonottamassa kauppaan Torontossa, Kanadassa. Turvavälit ovat kunnossa. Kuva: Sikander Iqbal. Wikimedia Commons.

Anna selkeitä, ymmärrettäviä ohjeita

Viranomaisten antamien ohjeiden ja myös mediatekstien on syytä olla yksiselitteisiä. Jos tekee mieli käyttää ilmausta sosiaalinen etäisyys, on hyvä pysähtyä hetkeksi ja harkita uudemman kerran. Erityisen varovainen kannattaa olla puhuttaessa sosiaalisesta eristäytymisestä. Näiden sanojen merkitys on epämääräinen ja ymmärretään helposti väärin.

Mitkä sitten olisivat hyviä sanoituksia, kun annetaan ohjeita poikkeustilan aikana? Hyvä ohje on usein konkreettinen: Älä mene mummolaan vaan soita isovanhemmille. Tapaa tuttuja vain virtuaalisesti somessa.

Olemme koonneet hyviä esimerkkejä THL:n verkkosivuilta, ministeriöiden ja virastojen tiedotteista ja muualtakin; olemme myös muokanneet niitä joiltain osin. Pelkkien kieltojen sijaan on hyvä muistuttaa myös vaihtoehtoisesta toimintatavasta ja myönteisistä asioista:

Vaihda kuulumiset ystävien ja tuttavien kanssa turvaetäisyydeltä. Älä halaa, kättele tai suukottele.

Vältä tarpeetonta vierailua riskiryhmiin kuuluvien luona. Pidä heihin yhteyttä esimerkiksi puhelimitse ja videopuheluin.

Ulkona liikkuessasi muista kahden metrin turvaväli muihin kuin samassa taloudessa asuviin.

Vältä tarpeetonta oleilua julkisilla paikoilla. Jos matkustat julkisissa kulkuvälineissä, matkusta ruuhka-ajan ulkopuolella, jos suinkin mahdollista. Pyri pitämään turvaväli kuljettajaan ja muihin matkustajiin.

Kun käyt kaupassa tai apteekissa, maksa mieluiten kortilla ja lähimaksulla. Käytä itsepalvelukassaa, jos mahdollista. Tee ostokset nopeasti ja muista turvaväli koko kauppakäynnin ajan.

Tee etätöitä mahdollisuuksien mukaan.

Kuka joutuu karanteeniin, kuka eristykseen?

Hämmennystä ovat herättäneet myös ilmaukset karanteeni ja eristys. Ennen koronaa ei näiden sanojen merkitystä ole juuri tarvinnut miettiä, vaan niitä on puhekielessä käytetty enemmän tai vähemmän toistensa synonyymeina.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan karanteeni perusmerkityksessään tarkoittaa määräaikaista eristämistä kulkutaudin leviämisen estämiseksi. Sanastokeskus TSK:n TEPA-termipankissa ja myös Duodecimin Lääketieteen sanastossa sen synonyymina mainitaan pakkoeristys.

Kevään 2020 poikkeusajan viestinnässä on kuitenkin erotettu toisistaan eristys ja karanteeni ja lisäksi vielä kolmas käsite, karanteenia vastaavat olosuhteet. Niissä liikkumavapautta rajoitetaan eri syistä, ja myös rajoituksen kohderyhmä on erilainen. Rajoituksesta seuraa eri asioita paitsi henkilölle itselleen myös samassa taloudessa asuville perheenjäsenille ja muille läheisille.

Eristys-sanaa käytetään puhuttaessa tartuntatautia jo sairastavista potilaista. Sairastunut eristetään muista ihmisistä esimerkiksi sairaalassa tai kotona, kunnes hän on parantunut eikä enää tartuta muita. Eristyksestä tehdään tartuntatautilain mukainen päätös, ja myös sen lopettamisesta päättää lääkäri.

Karanteeni puolestaan koskee tervettä henkilöä, jonka kuitenkin epäillään altistuneen tartunnalle. Hän on ollut lähikontaktissa johonkuhun, jolla on todettu tartunta. Liikkumisvapautta rajoitetaan määräajaksi, jotta selviää, saiko myös altistunut henkilö tartunnan. Perheenjäsenet saavat elää normaalielämää. Mutta jos tauti puhkeaa karanteeniaikana, sairastunut eristetään. Muista samassa taloudessa asuvista tulee silloin altistuneita, eli he joutuvat karanteeniin.

Moni lieviä oireita poteva on miettinyt, kumpaan ryhmään hän kuuluu, jos häntä ei testata. Pitäisikö eristäytyä perheenjäsenistä, jotka asuvat saman katon alla? Entä saako muu perhe liikkua kodin ulkopuolella?

Paljon kritiikkiä on saanut suositus tai velvoite, joka on annettu yli 70-vuotiaille. Viranomaiset ovat pyrkineet suojaamaan tätä väestönosaa kehottamalla heitä pysyttelemään ”karanteenia vastaavissa olosuhteissa” tai ”karanteenin kaltaisissa olosuhteissa”. (Tähän ryhmään kuuluvat myös ulkomailta Suomeen palanneet.)

Heitä ei siis suinkaan ole määrätty eristykseen; eihän heillä ole tartuntaa. Heitä ei myöskään ole varsinaisesti asetettu karanteeniin, koska heidän itsensä ei epäillä altistuneen tartunnalle. Tavallisessa kielenkäytössä yli 70-vuotiaat ovat kuitenkin ”karanteenissa” tai ”eristyksissä”.

Ilmiö on uusi, mutta niin on myös ilmaus. Ei siis ihme, että yhtä ikäryhmää koskevat ohjeet on voitu ymmärtää monin eri tavoin. Ihminen voi kokea joutuneensa pakkoeristykseen, ikään kuin hän itse olisi vaaraksi muille, vaikka tätä ei tietenkään tarkoitettu.

Lähi- ja etätapaamiset

Koska jokainen ihmiskontakti on mahdollinen viruksen välittäjä, riskiryhmiä on ohjeistettu välttämään lähikontakteja muihin ihmisiin. Ei siis tulisi tavata kasvotusten sukulaisia, ystäviä eikä muitakaan.

Kun tällaiset lähitapaamiset jäädytetään, tilalle suositellaan etätapaamisia. Sosiaalisia suhteita pidetään silloin yllä esimerkiksi puhelimitse tai videoyhteydellä. Deittailijatkin voivat olla uudentyyppisessä etäilysuhteessa lähitapailun sijaan.

Väärin ymmärretty iskulause

Koronapandemia on ravistanut tapaamme hahmottaa maailmaa, olla yhteydessä toisiimme. Tartuntatauteja vastaan ihmiskunta on kuitenkin taistellut iät ja ajat – milloin se on ollut musta surma, milloin kolera, ebola, sikainfluenssa tai sars.

Korona-aika on myös muuttanut kielenkäyttöämme, sillä tarvitsemme ymmärrettäviä ja helposti muistettavia ilmauksia, joilla kuvata pandemian mukanaan tuomia muutoksia ja toimenpiteitä.

Tällä vuosituhannella asiantuntijat ottivat käyttöön termin, jolla tarkoitetaan muita kuin farmaseuttisia eli lääkkeellisiä keinoja estää tartuntataudin leviämistä. Juuri tämä termi on englanniksi social distancing, suomeksi sosiaalisen etäisyyden ottaminen. Siihen kuuluu etenkin fyysisen etäisyyden pitäminen sekä lähikontaktien määrän vähentäminen.

Väärinkäsityksiä kuitenkin syntyi, kun koronapandemiasta piti viestiä nopeasti myös laajoille joukoille. Asiantuntijoiden termistä tuli iskulause ja kattokäsite, johon kytkettiin koko joukko toimenpiteitä ja poliittisia päätöksiä. Lista on pitkä ja osin maakohtainen: koulujen, työpaikkojen, kirjastojen ym. sulkeminen, massatapahtumien peruminen, suurten ryhmien kokoontumiskielto, etätöihin ja etäkouluun siirtyminen, ohjeet julkisten paikkojen välttelystä, matkustusrajoitukset, kotikaranteenit, hygieniaohjeet...

Ilmaukselle sosiaalinen etäisyys oli siis sosiaalinen tilaus. Se on helposti muistettava ja suorastaan trendikkään kuuloinen, vähän kuin sosiaalinen media.

Koronakevään aikana kuitenkin huomattiin, että ilmaus on epälooginen ja käytännössä myös väärin ymmärretty sekä englanniksi että suomeksi. Suorastaan haitallinen se on silloin, jos se ymmärretään vaikkapa sosiaaliseksi eristämiseksi tai sellaisen tavoitteluksi.

Ei kuitenkaan ole mitään nasevaa, yksitulkintaista ilmausta, joka kattaisi kaikki koronan aiheuttamat rajoitukset ja muutokset. On siis syytä turvautua eri ilmauksiin sen mukaan, mistä viestitään: lähiopetuksen järjestelyt poikkeusaikana, pandemia-ajan ohjeet juhlatilaisuuksien järjestäjille, turvavälin pitäminen metrossa, kaupassa asiointi korona-aikana jne.

Koronakevät on erottanut ihmisiä. Samalla se on tuonut näkyviin, miten tarvitsemme kanssakäymistä ja yhteisöllisyyttä, jotta voimme hyvin.

Pidetään siis toisistamme huolta. Otetaan fyysistä etäisyyttä, mutta vaalitaan sosiaalista läheisyyttä. Tai henkistä läheisyyttä, kuten presidentti Sauli Niinistökin totesi.

RIITTA HYVÄRINEN JA HENNA MAKKONEN-CRAIG

• Henna Makkonen-Craig Kotuksen henkilökuntasivuilla
• Henna Makkonen-Craig: Lockdown, sulku ja liikkumisrajoitukset (Välimerkkien välistä -blogi, 16.11.2020)
• Riitta Hyvärinen ja Henna Makkonen-Craig: Maskit, suojaimet ja suojukset (Välimerkkien välistä -blogi, 16.4.2020)

Aihepiiriin liittyviä kirjoituksia

• Ostrovskij, Tommi: Ei sosiaalista eristäytymistä vaan henkistä läheisyyttä (Ihmisarvon puolesta -blogi, Diakonissalaitos, 2.4.2020)
  
• Piehl, Aino: Elintärkeää viestintää koronaviruksesta (Hyvää virkakieltä -kolumni, 9.4.2020)
• Puuronen, Vesa: Sosiaalista läheisyyttä, fyysistä etäisyyttä (Lukijalta-palsta, Lapin Kansa, 25.3.2020)
  

Lisätietoa

• Kielitoimiston sanakirja
• TEPA-termipankki – Erikoisalojen sanastojen ja sanakirjojen kokoelma (Sanastokeskus TSK)
  
• Ajankohtaista koronaviruksesta (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos)

Lääketieteen termit. Duodecimin selittävä sanakirja, 2016. 6. painos.

Palaa otsikoihin | 1 puheenvuoro | Keskustele