Terävästi-palstalla julkaistaan vierailevien kirjoittajien tekstejä ja Kotus-blogin lukijoiden keskustelunavausehdotuksiin perustuvia blogimerkintöjä. Ehdotuksia voi lähettää palautelomakkeella. Palstan tekstit eivät edusta blogitoimituksen näkemyksiä saati Kotuksen
virallista kantaa.
11.1.2017 11.12
Ei ihan perusadjektiiveja
Pyrkiikö ”perus” itsenäistymään?
Pääsin hiljan osallistumaan pohdintaan siitä, onko ilmaus perus adjektiivi. Eihän se ainakaan yleiskielessä ole, vaan sitä käytetään yhdyssanojen alkuosana, kuten sanoissa perusasia, peruskallio, peruskurssi ja peruskäyttäjä. Vanhassa kielessä se on esiintynyt myös itsenäisenä substantiivina pohjan tai perustuksen merkityksessä.
Koko totuus ei kuitenkaan taida olla tässä, kuten pohdinta jo itsessään vihjaa. Perus-sanaa on alkanut näkyä kirjoitettuna erilleen sitä seuraavasta sanasta: ihan perus kesälomapäivä, perus hiivaleipä, perus kisasuoritus. Ilmiön voi tietysti kuitata oikeinkirjoitusvirheenä, mutta onko kyse pohjimmiltaan siitä?
Minusta vaikuttaa, että perus-sanaa on alettu puheessa ja arkisissa teksteissä käyttää taipumattoman adjektiivin tapaan suurin piirtein merkityksessä ’tavallinen, tavanomainen’ tai ’perustasoinen’. Erityisen selvästi tämän huomaa silloin, kun ilmaus määrittää moniosaista yhdyssanaa tai monisanaista ilmausta. Jälkimmäisissä perus ei luonnehdi mitään yksittäistä sanaa vaan niistä muodostuvaa kokonaisuutta: Taas ihan perus treenin ja levon täyteinen viikonloppu. Perus kolme huonetta ja keittiö. Melko perus Everestin talvitakki.
Adjektiiveille tyypillisesti – mutta taipumattomista adjektiiveista poiketen – perus-sanaa käytetään lauseessa myös predikatiivina ja se voi saada oman (intensiteetti)määritteen: Tyylini on melko perus. Brunssi oli hintava mutta todella perus. Meidän juhannus mökillä oli ihanan perus.
Samansuuntaisia havaintoja olen tehnyt muutamasta muustakin sanasta. Sanaa normi käytetään adjektiivin normaali tapaan, mutta taipumattomana: Onko tämä aivan normi kevätflunssaa? Teen normi 8 tunnin työpäivää.
Samoin sana huippu tuntuu jo pitkään olleen irtautumassa roolistaan yhdyssanan alkuosana – ja toisin kuin edelliset huippu myös taipuu: Muistan sinut huippuna tyyppinä. Oli huippua nähdä teitä.
Kielenhuollossa käytännön ongelmia tulee, kun pitäisi vastata kysymykseen siitä, kirjoitetaanko perus ja kumppanit aina yhdyssanoiksi. Mielestäni tämä ei kuitenkaan ole puhtaasti oikeinkirjoituksen vaan myös kieliopin asia: sanoja on alettu käyttää kielen järjestelmän kannalta uudenlaisessa asemassa.
Kyse on myös tyylistä. Ainakaan toistaiseksi nämä uudet käyttötavat eivät ole yleiskielen mukaisia, vaan esimerkiksi perus-sanan adjektiivinen käyttö rajoittuu arkisiin yhteyksiin.
EEVA ÖÖRNIkielenhuoltaja
Lähteet ja esimerkit
Kielitoimiston sanakirja
Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologinen sanakirja
Esimerkit netistä
Palaa otsikoihin | 4 puheenvuoroa | Keskustele
11.1.2017 13.38
Kiiski
Tuolla tavalla sanoja käyttävä voisi siis sanoa esimerkiksi: olen perus suomalainen mutta en perussuomalainen.
12.1.2017 10.23
Riitta Korhonen
Olet super
Eeva Öörnin kirjoitus on mielenkiintoinen, voisipa sanoa, että se on top ja ihan super! Monikasvoiset sanat, kuten perus, normi, huippu, loisto, ihme, sika, nappi, nasta, top, super ja hyper, askarruttavat varmaan joskus moniakin. Tällaiset (arkisessa) puheessa mainiot ilmauksethan pakostakin aiheuttavat kirjoittamisen näkökulmasta usein jonkinlaista hankausta, kun niitä käyttää määritteinä, niin kuin Eeva tuossa mainitsee. Adjektiivin yhteydessä sanat sulautuvat helpommin osaksi yhdyssanaa:
sikakiva, perusnätti, huippuihana, supernolo, hyper-eeppinen (~ hypereeppinen), top-salainen (:-))
Substantiivin yhteydessä onkin pakko pysähtyä miettimään pitempään. Eevan esimerkkisanan kisasuoritus kanssa voi testata, kirjoittaisiko määritteen siihen kiinni vai ei:
(ihan) nasta kisasuoritus
(ihan) huippu kisasuoritus
(ihan) perus kisasuoritus
(ihan) normi kisasuoritus
(ihan) super kisasuoritus
Yleiskieliseksi tarkoitetussa asiatekstissä tämmöiset tietysti hyppäisivät silmille. Vaihtoehtoisia, asiatyyliin sopivia ilmaisutapoja onneksi on (kuten loistava, hieno, erinomainen jne. suoritus). Varmaan sanakirjaan tulee ennemmin tai myöhemmin esimerkkejä myös arkisesta käytöstä.
Oma kiintoisa lukunsa tietysti on Eevan mainitsema predikatiivikäyttö (tyylini on melko perus; palvelu oli ihan huippua, olette supereita). Aika näyttää, miten tavalliseksi muihin verrattuna perus tässä lausetehtävässä pääsee. Taivutus aiheuttanee hankausta. – Olisi hienoa, jos joku opinnäytetyön aihetta etsivä kiinnostuisi tästä aihepiiristä! Ehkä joku on jo näitä sanoja tutkimassakin?
sikakiva, perusnätti, huippuihana, supernolo, hyper-eeppinen (~ hypereeppinen), top-salainen (:-))
Substantiivin yhteydessä onkin pakko pysähtyä miettimään pitempään. Eevan esimerkkisanan kisasuoritus kanssa voi testata, kirjoittaisiko määritteen siihen kiinni vai ei:
(ihan) nasta kisasuoritus
(ihan) huippu kisasuoritus
(ihan) perus kisasuoritus
(ihan) normi kisasuoritus
(ihan) super kisasuoritus
Yleiskieliseksi tarkoitetussa asiatekstissä tämmöiset tietysti hyppäisivät silmille. Vaihtoehtoisia, asiatyyliin sopivia ilmaisutapoja onneksi on (kuten loistava, hieno, erinomainen jne. suoritus). Varmaan sanakirjaan tulee ennemmin tai myöhemmin esimerkkejä myös arkisesta käytöstä.
Oma kiintoisa lukunsa tietysti on Eevan mainitsema predikatiivikäyttö (tyylini on melko perus; palvelu oli ihan huippua, olette supereita). Aika näyttää, miten tavalliseksi muihin verrattuna perus tässä lausetehtävässä pääsee. Taivutus aiheuttanee hankausta. – Olisi hienoa, jos joku opinnäytetyön aihetta etsivä kiinnostuisi tästä aihepiiristä! Ehkä joku on jo näitä sanoja tutkimassakin?
13.1.2017 10.59
Eeva
Peruksista peruksin
Kiitos, Riitta! Näitähän on tosiaan enemmänkin. Tuli vielä mieleen sana ”vakio” – myös se on alkanut liikkua tuohon suuntaan, mutta ei ehkä ole vielä niin pitkällä kuin vaikkapa juuri ”perus”.
Eräässä FB:n kieliaiheisessa ryhmässä J. Laakso toi esille, että näistä käytetään satunnaisesti myös vertailumuotoja: peruksempi, peruksista peruksin jne.
Eräässä FB:n kieliaiheisessa ryhmässä J. Laakso toi esille, että näistä käytetään satunnaisesti myös vertailumuotoja: peruksempi, peruksista peruksin jne.
16.1.2017 17.29
JM
Kun normi ei ole enää normi
Normi-sanan adjektiivinen käyttö merkityksessä 'normaali, tavallinen' on lähtenyt sen verran käsistä, että mahtaako kukaan enää tietää, mitä "normi" substantiivina tarkoittaa. Onko esim. "normitalkoot" (tai "normi talkoot") ymmärrettävä jo tässä uudessa merkityksessä, johon puhekieli tulkintaa vänkää?