Satunnaisesti kirjoittavan kotuslaisen blogiin kirjoittavat satunnaisesti ne kotuslaiset, jotka eivät pidä omaa blogia.
6.10.2015 11.15
Mielikuvapuhe vaikuttaa
Me emme vain elä maailmassa, kielellä me myös luomme maailmaa.
Monissa viime aikojen turvapaikanhakijoita ja maahanmuuttoa koskevissa some-keskusteluissa on käytetty todella aggressiivista kieltä. Diskriminointia ja ihmisvihaa huokuvia kommentteja kirjoittavat eivät kuitenkaan yleensä puhu konkreettisista ihmisistä vaan stereotypioihin pohjautuvista mielikuvista. Mielikuvapuhe kuitenkin vaikuttaa. Nimitykset voivat vaikuttaa siihen, miten hahmotamme todellisuutta.
Esimerkiksi sana turvapaikanhakija on ollut monille punainen vaate, vaikka turva sinänsä on hyvin myönteinen sana. Siihen sisältyy suojaa, turvattuna olemista ja luottamusta. Turvaa hakevia saatetaan nettikeskusteluissa kuitenkin nimitellä järjestelmää väärinkäyttäviksi valepakolaisiksi, elintasoshoppailijoiksi tai oman maansa pettureiksi. Heitä kutsutaan jopa maahantunkeutujiksi, joiden pelätään rappeuttavan täkäläisen uskonnon ja kulttuurin.
Aihetta koskevan keskustelun osallistujat nimittelevät myös toisiaan. Nämäkin leimaavat nimitykset kantavat mukanaan latautuneita ennakkoluuloja, herättävät tunnekuohuja ja paisuvat sosiaalisen median viestivirroissa. Keskustelun toisella puolella olevia kutsutaan esimerkiksi suvakkiämmiksi tai mielenvikaisiksi vihervasureiksi. Toisaalta mielikuvin latautuneita ovat toisenkin osapuolen nimitykset, kuten punaniskarasisti tai natsihörhö.
Sanoihin latautuneet valmiit mielikuvat ovat liioiteltuja stereotyyppisiä yleistyksiä, mutta juuri niiden kautta ja voimalla keskustelemme ”niistä toisista” sekä toisistamme – siitäkin huolimatta ettemme olisi koskaan konkreettisesti kohdanneet ketään puheena olevaa tai vastapuolen keskustelijaa. Muodostamme käsityksen ihmisestä siis kielellä luotujen stereotypioiden pohjalta.
Stereotyyppiset yleistykset ovat vaarallisia jo siksi, että monet ihmiset voivat saada aihetta koskevat ensitietonsa netin leimaavien ja mielikuviin perustuvien kirjoitteluiden kautta. Jos ennalta muodostettua mielipidettä ei ole, ajatukset suuntautuvat valmiiksi kuvitelluille teille. Objektiivista tietoa ja rakentavaa keskustelua siis tarvitaan ehkä enemmän kuin koskaan.
Voisiko toivoa, että joskus tulevaisuudessa puhuttaisiin vähemmän ihmisryhmiä koskevista mielikuvista ja enemmän oikeista ihmisistä ja asioista? Toivoa on ehkä ainakin vähän, kun lukee uusia perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita. Tekstissä korostetaan monessa yhteydessä elämän ja ihmisoikeuksien kunnioittamista, kulttuurien välisen vuorovaikutukseen edistämistä ja toisen ihmisen huomioon ottamista. Tässä yksi näyte: ”Koulutyöhön sisällytetään runsaasti tilaisuuksia harjaantua esittämään mielipiteensä rakentavasti ja toimimaan eettisesti. Oppilaita ohjataan asettumaan toisen asemaan ja tarkastelemaan asioita ja tilanteita eri näkökulmista.”
Mielipiteitä pitääkin esittää, mutta perustellen ja ilman ihmisarvon loukkauksia – eikä vain mielikuvapilvistä käsin.
RIITTA KORHONEN
Kirjoittaja on Kielitoimiston erityisasiantuntija.
Palaa otsikoihin | 6 puheenvuoroa | Keskustele
Ne ihmiset, jotka pyrkivät puhumaan esimerkiksi maahanmuuttajista, vammaisista ihmisistä, transsukupuolisista ja perussuomalaisista tai vaikka Isisin kannattajista asiallisesti ja faktapohajisesti, voivat puheellaan muuttaa osin maailmaa.
Suomalaiset eivät myöskään ole yhtenäinen joukko ihmisiä. Me suomalaiset emme kaikki ole rasisteja, suvaitsevaisia, häpeileviä, ujoja, rohkeita tai hiljaisia. Jokainen meistä ajattelee ja tuntee eri tavoin kuin kukaan toinen. Tämän hyväksyminen on todellisen keskustelun edellytys.
Satuttavimmillaan aggressiiviset kommentit ovat kohdistuessaan ihmisryhmiin, jotka ovat haavoittuvassa asemassa muutenkin. Turvapaikanhakijoita koskevat aggressiiviset keskustelut kuuluvat eittämättä tähän kategoriaan. Korhonen mainitsee myös, että näihin keskusteluihin osallistujat nimittelevät myös toisiaan. Tästä esimerkkinä haukkumanimet ”suvakkiämmä” ja ”punaniskarasisti”. Itse olen törmännyt myös siihen, että ns. vastapuoli leimataan tyhmäksi, kuplassa eläväksi tai sivistymättömäksi. Aivan kuten yksittäiseen henkilöönkin kohdistuvassa kiusaamisessa, nimittelyllä vahvistetaan samalla omaa ryhmäidentiteettiä. Tehdään pesäeroa meidän ja heidän välille. Aitoon keskusteluun ei edes pyritä, koska vastapuoli ei kuitenkaan siihen kykenisi.
Itseäni satuttaa ehkä kaikkein eniten se, että tällaista ”keskustelua” lukevat myös lapset. Osa heistä huomaa olevansa itse, tai läheistensä olevan, nimittelyn kohteena. Osa kuulee omien vanhempiensa nimittelevän muita. Minulla tulee olemaan todellinen haaste saada tulevat oppilaani vakuuttuneiksi siitä, että vaikka aikuiset nimittelevät toisiaan (ja lapsia), oppilaitteni tulisi pystyä parempaan. He eivät saisi vahvistaa keneenkään kohdistuvaa vihapuhetta. Ja sitten vielä pitäisi miettiä miten meidät aikuiset saisi pystymään samaan.
Kiitos kirjoituksestasi, se sai todella miettimään omaa asennoitumistani. Olen pitänyt itseäni kovin suvaitsevaisena. Toisaalta käytänhän nimitystä natsi tai rasisti niistä, joiden mielipide on erilainen kuin omani. Loppujen lopuksi voikin miettiä, että kenen mielipide on se oikea? Niin kuin mainitsikin kirjoituksessasi, olisi tärkeämpää käsitellä jokaista ihmisenä ja yksilönä.
Stereotypioiden asettaminen ja nimittely tarttuvat myös päiväkoti- ja koulumaailmaan. Tulisikin miettiä, mitä käsitteitä käytämme ympäristöstä riippumatta.
Täytyy myös muistaa, että kohtaamme monikulttuurisuutta ympärillämme koko ajan. Jokainen meistä on monikulttuurinen, harvemmin sitä tulee kuitenkaan itse mietittyä.
Olin ilahtunut uudessa OPS:ssa olevista sanamuodoista. Juuri näin!
Ja mielestäni on myös erittäin tyhmää kun ihmiset kehuvat jotain toista ihmistä haukkumalla jotain toista. Esimerkiksi joku voi kehua toista kauniiksi haukkumalla jotain toista rumaksi. Mielestäni on hienoa, että ihmiset kehuvat toisia, mutta täytyykö sen tapahtua mollaamalla jotain toista?