Sanastaja 2020 -blogissa ja somekyselyissä tiedusteltiin tämän vuosituhannen kielenkäyttäjien tuntemia murresanoja arkisilta elämänalueilta. Kysymyksiä julkaistiin vuoden 2020 ajan noin kerran kuukaudessa ja vastauksista esitettiin poimintoja tässä blogissa. Blogia ja kyselyitä toimitti Suomen murteiden sanakirjan toimittaja Riikka Tervonen.
Sanastaja 2020
Edelliskerran Sanastaja 2020 -kysely tuotti runsaan määrän erilaisten varastorakennusten nimiä, sekä yleisiä että harvinaisempia. Kiitos kyselyyn osallistuneille!
Monessa vastauksessa mainitaan yleiskielestäkin tutut lato, liiteri ja vaja, ja ne tunnetaankin murteissa monella puolella maata. Etelä-Pohjanmaalla sekä osassa Satakuntaa ja Hämettä liiteri esiintyy murreasussa liiveri.
Nimitykset saattavat vaihdella esimerkiksi rakennusten koon ja käyttötarkoituksen perusteella. Asutuksen muututtua kaupunkimaisemmaksi piharakennuksessa on nykyään todennäköisemmin polkupyörä tai auto kuin maatalouskoneita ja eläimiä.
Liiterissä säilytettiin työ- ja tarvekaluja sekä myös halkoja. Kesäisin pääskyt lensivät matalasta oviaukosta sisään ja ulos. (Kirkkonummi)
Oli puuliiteri, työkaluvaja, heinälato ja vilja-aitta, jossa toisessa kerroksessa kesävieraiden nukkumapaikat. (Kouvola)
Liiterissä on vain halkoja ja ladossa heiniä. Tallissa on auto tai hevonen. (Pohjois-Savo)
Etelä-Pohjanmaalla puhutaan liiveristä, ainakin meillä kotona Isossakyrössä on puuliiveri.
Paikallisempia varastorakennusten nimityksiä ovat muun muassa suuli ja kuuri. Suuli tunnetaan etenkin Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa, kuuri taas Etelä-Karjalassa.
Eräs mielenkiintoinen sana on puoti, jolla on murreasut puohi, puoji ja puori. Yleiskielestä myymälän merkityksessä tuttu sana merkitsee eräissä länsimurteissa pienehköä varastorakennusta, aittaa.
Suulista tulee mielikuva isommasta ladosta. Kuuri on pienempi.
Satakunnassa Vähälläraumalla meillä oli suuli ja siinä erikseen heinäsuuli ja puusuuli.
Pohjois-Satakunnassa Parkanossa oli puori, jonka alakerrassa oli säilytystilaa ja yläkerrassa, puorinparvella nukkumapaikat.
Meillä Etelä-Karjalassa esimerkiksi pyörävarasto oli kuuri. Haloillakin voisi varmaan olla kuuri.
Varastokyselyn vastauksissa on hauskoja esimerkkejä siitä, miten toiselle arkipäiväinen sana saattaa olla muunmurteiselle aivan tuntematon. Erimurteisten kohdatessa syntyy ihmetystä ja väärinymmärryksiä.
Pitkälle aikuisuuteen luulin suuli-sanan olevan neutraalia yleiskieltä ja yhtä ymmärrettävä kuin lato, kunnes päädyin puhumaan maatalousrakennuksista toisella puolen Suomea. (Satakunta)
Ihmettelin 70-luvulla oulaistelaisen mieheni kotipaikalla käydessämme nimitystä puoji, jota he käyttivät navettarakennuksen päässä olleesta kaksikerroksisesta varastosta. (Turku)
Kun äitini tuli ensimmäistä kertaa miniänä taloon Joroisiin ja tulomatkalla veneessä sanottiin, että ”tuolla näkkyy meijän malissi”, hän luuli sitä lehmän nimeksi. (Rantasalmi)
Koko kesän kestävä seuraava kysely liittyy suomalaisille rakkaaseen saunaan. Nyt tiedustellaan saunan vesiastioiden nimityksiä.
Jos vesi tuodaan saunaan kantamalla, se voidaan tuoda ämpärissä tai sangossa. (Muuten, sanko vai sankko?) Onko suurehko, kaksikahvainen vedensäilytysastia saavi, korvo vai jokin muu? Mikä lauteilla olevan löylyvesiastian nimi on, kiulu vai kenties kippa?
Vastata voi tämän blogin kommenttikentässä, Kotimaisten kielten
keskuksen Facebook-sivulla tai Twitter-tilillä. Sosiaalisen median
kanavissa aihetunniste on #Sanastaja2020.
Vastauksia tai vastaajan yhteys- tai muita henkilötietoja ei tallenneta Kotukseen niiden käsittelyä pidemmäksi ajaksi, mutta poimintoja niistä voidaan julkaista nimettömänä Sanastaja 2020 -blogissa.
Palaa otsikoihin | 12 puheenvuoroa
Lapsuuden asuin 12-vuotiaaksi Korsossa ja sen jälkeen Kouvolassa. Äitini oli kotoisin Hartolasta - en pysty arvioimaan oliko sillä merkitystä "kielitaitooni".
Murteellisesti en ole mistään kotoisin ja se surettaa minua, kuuntelen mielelläni ihmistä, joka puhuu leveätä murretta. Suuri vaikutus on myös sillä, että olen elämäni varrelta noppinut (esimerkiksi edellinen sana!) sanavarastooni mukavalta kuulostavia / hyvin kohdetta kuvaavia sanoja.
Saunassa en kuitenkaan ymmärtänyt, kun piti laittaa koililla/ koelilla taasaan vettä. Olin siihen asti ammentanut vettä kauhalla vatiin! Taasa-sana oli minulta pitkään kadoksissa, mutta löysin sen uudelleen imatralaisen kirjailijan romaanista.
(Nyt löysin lato-sanoista malissi-sanan, joka sekin oli jäänyt unholaan. Samaisessa taasa-talossa oli malissi.)
Olen kasvanut Helsingissä ja muutanut nuorena aikuisen Pirkanmaalle, mutta tässä sanastossa oletan olennaista olevan vanhempieni juuret Etelä-Karjalan/Etelä-Savon seuduilla ja toisaalta Pohjois-Satakunnassa.
Synnyin ja kasvoin Sodankylässä, sittemmin siirtynyt Oulun kautta Helsinkiin, mutta saunomissanasto lienee säilynyt koolia lukuunottamatta lapsuuden muodossa.
Ämpärit on kuulemma jotain mitä Tervolassa laitetaan päähän ja nykyisin jonotetaan kaupoissa.
Eteläpohojalaanen oon.
Korvee (isompi vesisaavi), kooli (pesuvati), nappo (löylykauha). Toki osassa kuntaa myös paljon eteläpohjalaisia murrevaikutteita