Siirry sisältöön
Haku

Elävät päät


Inkoon kirkon kattomaalauksia. Kuva: Pirkko Kuutti, Kotus.

Elävät päät -blogia kirjoittavat Vanhan kirjasuomen sanakirjan toimittajat, jotka työskentelevät Kotimaisten kielten keskuksessa. Blogissa jaetaan sanakirjatyön sivutuotteita: havaintoja, pohdiskeluja ja oivalluksia Ruotsin vallan aikaisten tekstien ääressä.


rss

15.12.2020 9.52
Elina Heikkilä

Piltti pyhä syntynyt, enkeleitten haltija

Hemminki Maskulaisen joululaulusuomennoksissa Jeesus-lapsi kasvaa syntisten Vapahtajaksi.

Tänä koronapandemian vuonna 2020 emme kokoonnu joulun alla kirkkoihin laulamaan Kauneimpia joululauluja emmekä vietä työpaikoilla Joululaulupäivää yhteislaulun merkeissä. Tekee mieli selata lohdutukseksi joululauluja ensimmäisestä suomenkielisestä koululaulukirjasta Vanhain Suomen maan Pijspain, ja Kircon Esimiesten Latinan kielised laulud. Sen on julkaissut Maskun kirkkoherra Hemminki jo vuonna 1616.

Hemmingin laulukirja on suomennos Theodoricus Petri Ruuthin  vuonna 1582 julkaisemasta Piae cantiones -kokoelmasta. Nuotteja Hemminki Maskulaisen laulukirjassa ei ole, mutta sävelmät löytyvät esimerkiksi Mats Lillhannusin verkkoeditiosta, tosin latinankielisen version mukaisessa, hiukan erilaisessa järjestyksessä.

Hemmingin laulukirjan avaa komeasti 24 laulun osasto ”Christuxen sikimisest ja syndymisest”. Jos näitä lauluja malttaisi herkutella maltillisesti, voisi aloittaa joulukuun alussa ja laulaa laulun päivässä aina jouluaattoon asti! Nyt katson, miten lauluissa puhutaan Jeesus-lapsesta, joulun päätähdestä.

Poikansa tytär ja äitinsä isä

Jeesuksen syntyperä on herättänyt ihmetystä kautta aikojen. Laulussa Ave maris stella, lucens miseris, jossa puhutellaan Kristusta, tämä ihmisjärjelle käsittämätön asia todetaan heti ensimmäisessä säkeistössä: ”Patris sub vmbramine natus es ex Virgine, sacro flamine.” Hemmingin suomentamana selitys kuuluu: ”Isän varjottamisest, Hengen vaicuttamisest, Siid, synnyid neidzest.” Siis Isän Jumalan varjo ja Pyhän Hengen vaikutus kävi Neitsyt Marian yli, ja yhdeksän kuukauden kuluttua Marian tuli aika synnyttää.

(Verbin siitä imperfektimuoto, joka nykykielessä kuuluisi sikisit, on Hemmingin suomennoksessa supistunut miltei tunnistamattomaksi, asuun si'it ‒  osittain varmaan runomitan ja laulettavuuden vaatimuksesta. Muodon tunnistamista vaikeuttaa sekin, että Hemminki merkitsee systemaattisesti sananlopppuiset t-äänteet d:llä.)

Jeesuksen ja Marian eriskummallisesta sukusiteestä on puhetta muun muassa laulun Dies est laeticiae kolmannessa säkeistössä. Tässä sekä latinankielinen teksti että Hemmingin uskollinen suomennos:

Mater haec est filia, pater hic est natus, Quis audivit talia, Deus homo natus
Äiti poicans tytär täsä, Poica äitins isä, Jumal synnyi ihmisex, Nämäd ovat ihmex.

Neitseellisen sikiämisen vertauskuvaksi löytyy kuudennessa säkeistössä ikkunalasi:

Ut vitrum non laeditur, sole penetrante, Sic illaesa creditur, post partum et ante
Ehk auring läpidzpaista, Clasi pysy terven [= ehjänä]: Cuin enneng, niin perästä, Äiti pysyp neidzen.
Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi. Lyypekkiläinen puuveistos 1400-luvulta. Kuva: Kansallismuseo, Historialliset kokoelmat. CC BY 4.0.
Jeesus-lapsi äidin sylissä. Lyypekkiläinen puuveistos 1400-luvulta. Kuva: Kansallismuseo, Historialliset kokoelmat.

Mariasta vai Jeesuksesta?

Piae cantiones -kokoelma sisältää lauluja reformaatiota edeltävältä ajalta. Siinä vaiheessa, kun latinankielistä kokoelmaa oltiin 1580-luvulla julkaisemassa, Suomi oli Ruotsin myötä siirtynyt luterilaisen opin vaikutuspiiriin, joten osa teksteistä vaati muokkaamista, selvästi roomalaiskatoliseen oppiin ja hartauselämään viittaavien elementtien poistamista. Tämä tehtävä lankesi Turun katedraalikoulun rehtorille Jacobus Finnolle.

Kokoelman joululauluihin sisältyy kaksikin Ave maris stella (Terve, meren tähti) -alkuista hymniä, joita on alun perin laulettu Neitsyt Marian kunniaksi. Piae cantiones -kokoelmassa nämä Mariaan viittavat alkusanat on säilytetty laulujen alussa, mutta muutoin ainakin Hemmingin kokoelmassa lauluista ensimmäisenä olevassa jää hiukan hämäräksi, kumpaa laulussa loppujen lopuksi puhutellaan, Mariaa vai Kristusta:

Ave maris stella Diuinitatis cella, natus castitatis, radix sanctitatis, filius aeternae claritatis apparuit, apparuit quem pia virgo genuit Maria.

Feminiinimuotoiset alkusanat stella ja cella (temppelin sisin osa) saavat maskuliinimuotoisen attribuutin natus castitatis ’puhtaudesta syntynyt’. Säkeistön lopussa puhutaan kolmannessa persoonassa Jeesuksen syntymästä.

Hemminki sen sijaan ei jätä suomennokseensa turhaa tulkinnanvaraa vaan puhuttelee avaussäkeistössä selvin sanoin Kristusta:

Christe Herra hyvä, Jumalan Poica pyhä. Autuun aitta ijan, Armon pyhä piha, Jumaludhen täysi asuin sia: Näin ilmestyd, näin ilmestyit Ja tänn synnyid Nuorest neidzest Maariiast.

Alkutervehdystä lukuun ottamatta Hemmingin suomennos on varsin uskollinen latinankieliselle tekstille. Niinpä ensimmäisessä säkeistössä Kristusta luonnehditaan autuuden aitaksi, armon pyhäksi pihaksi ja jumaluuden täydeksi asuinsijaksi ‒ jotka kaikki luonnehdinnat sopivat yhtä lailla Neitsyt Mariaan.

Hemmingin joululauluosaston jälkimmäisessä Ave maris stella -hymnissä avaussäkeistö alkaa jälleen kuvastolla, joka jättää ainakin minut hiukan epävarmaksi, puhutellaanko tässä Kristusta vai Neitsyt Mariaa:

Ave maris stella, lucens miseris, Deitatis cella, porta principis, Paradisi patent pons, tu Cypressus Sion mons, peccatorum fons. Patris sub vmbramine natus es ex Virgine, sacro flamine.

Kumpaa voisi verrata Siionin vuoren sypressiin? Säkeistön lopussa sanat natus es ex Virgine (olet syntynyt Neitsyestä) osoittavat yksiselitteisesti, että tässä puhutellaan juuri Kristusta ‒ kukapa muu olisi neitseellistä syntyperää, ja partisiippi natus on maskuliinimuodossa.

Hemminki puolestaan kiinnittää heti alkusanat Kristukseen:

Christe kircas tähti, Valkjus vaevaisten. Meit auttaman ehdhi, Caikes hädhässäm.

Säkeistön jatko etenee samoin sisällöin mutta eri järjestyksessä kuin latinaksi. Hemminki käsittelee ensin synnittömän sikiämisen ja etenee vasta säkeistön lopussa Kristuksen sovitustehtävään:

Synneisten sä taevan tie, Quin meit Paradiisin vie, Cusa ilo lie.

Eksyväisten Otava

Meren tähti -aihelma näkyy muissakin Piae cantiones -kokoelman joululauluissa. Psallat fidelis concio -laulun säkeistössä 15 tervehditään Kristusta:

Sä purjehtimisessa Kircas pohjan tähti. TurvAncur haaxricossa, Toevo meren pohjassa, Meillen auux ehdhi.

Laulun Salve flos et decor Ecclesiae latinankielisessä tekstissä Kristusta luonnehditaan lyhyesti ilmauksella portus navigantum (purjehtijoiden satama). Tätä kielikuvaa Hemminki laajentaa hienosti suomennoksessaan, niin että Kristus näyttäytyy yhtä lailla merenkulkijoiden kuin elämän merellä hätään joutuneidenkin johtotähtenä:

Hädhäs oled ainoa auttaja. Turvattomain turva, Purjehtivain satamaa. Quin surus suuris aina auxehdhid, Kircas pohjan tähti, Exyväisten otava.

Sitä Piae cantiones ei kerro, että vesillä kulkijoilla on muitakin jouluun ja Kristus-lapseen liittyviä suojelijoita. Pyhä Nikolaus, Myran piispa (n. 280‒343 jKr.), on sekä kalastajien ja merenkulkijoiden suojeluspyhimys että joulupukin vastine muun muassa Pohjois-Amerikassa.

Rotevarakenteinen Pyhä Kristoforos puolestaan halusi palvella Kristusta ja sai legendan mukaan palvelustehtäväkseen kantaa matkalaisia vaarallisen joen yli. Ihmeellistä kyllä, kaikkein vaikeimmalta ylitys tuntui hänestä sillä kertaa, kun hänen harteillaan istui pieni lapsi. Mutta asia sai selityksensä turvallisesti vastarannalle päästyä: lapsukainen paljasti olevansa itse Kristus-lapsi.

Salomon valtaistuin ja ämpärillinen mannaa

Mutta palataan vielä Ave maris stella, lucens miseris -lauluun, sen toiseen ja kolmanteen säkeistöön. Niissä ryöppyää Kristusta luonnehtivien kielikuvien runsaus:

Papin pyhä caapu, Kuningan cruunu, Samsonin suur voima. Daavidin voitto. Linna se turvan sia, Cuhung uscallam ijan, Vahva ainijan. Salmonin Throni [= valtaistuin] sama, Tuskis suotuis satamaa, Johong turvamma.

Autuun oikja polcu, Toevoitten turva. Pyhydhen ain alcu, Anna apuva. Ämbäris taevan manna, Vesa juur Jessen cannon, Meill autuus anna. Tuli pensaas poltamat, Isän kädhen all alat, Taevan mies perät.

Siinä riittää viittauksia niin Vanhan testamentin tapahtumiin ja ennustuksiin kuin Uuden testamentin sanomaankin. Kristus vertautuu Simsonin voimaan, Daavidin voittoon ja Salomon valtaistuimeen ja hänen apunsa taivaan mannaan, jota Egyptistä paenneet israelilaiset saivat ravinnokseen erämaassa. Kristus on tuore vesa Iisain kannosta, ja juuri hän (tosin Raamatun mukaan Herran enkeli) ilmestyy Moosekselle palavan pensaan keskeltä. Kristus on tie autuuteen, ja hänen paikkansa on Isän Jumalan alla.

Hemmingin suomennos on sangen uskollinen latinankieliselle tekstille, mitä nyt Samsonis problema ja funda [= linko] Davidis saavat käännösvastineikseen Samsonin suur voima ja Daavidin voitto. Sille Hemminki ei voi mitään, että säkeen Urna coelis manans ros käännös kuulostaa nykysuomalaisen korvaan kovin arkiselta: ”Ämbäris taevan manna”. Latinan urna voi tarkoittaa monenlaisia astioita, mutta nykysuomessa latinasta lainattu uurna on vakiintunut lähinnä kahteen käyttöyhteyteen: puhutaan tuhkauurnista ja vaaliuurnista.

Pyhä piltti kasvaa syntisten Vapahtajaksi

Vaikka kyse on joululauluista, lauluissa painottuu vahvasti se ihmiskunnan syntien sovitustehtävä, jonka suorittaakseen Jeesus on syntynyt ihmiseksi. Näin esimerkiksi laulussa Laus virginis Nati:

O kircas Jesu, piikeiill syösty, Ruoskill piesty, meit päästid Pahan pirun kädhestä. Sä syndeim syystä, ripuid puusta, Kirousta näin kärseid, Cuolid meidhän edhestäm.

Nukkuva Kristus-lapsi. Öljyvärein sävytetty painokuva lasilevyllä 1800-luvun lopulta.Kuva: Kansallismuseo, Historialliset kokoelmat. CC BY 4.0.
Jeesus-lapsi nukkuu ristinpuulla. Öljyvärein sävytetty painokuva lasilevyllä 1800-luvun lopulta. Kuva: Kansallismuseo, Historialliset kokoelmat.

Jouluna keskiössä on kuitenkin vastasyntynyt poikalapsi, pyhä piltti ‒ niin myös laulun Puer nobis nascitur avaussanoissa:

Piltti pyhä syndynyt, Engeleitten haldja, Mailmaan meill ilmandunut, Herrain Herra suur valdia

Saman laulun viimeisessä säkeistössä on viittaus Ilmestyskirjan kuvaukseen uudesta Jerusalemista, missä Jumala lausuu: ”Minä olen A ja O, alku ja loppu.” (Ilm. 21:6.) Laulussa meitä kaikkia kehotetaan veisaamaan kiitosta ”sijnull Alcu ja Loppu”, joksi latinankielisessä tekstissä tarkentuu Vapahtaja, salvator:

Sjnull Alcu ja Loppu, Kiitost veisam vuoroin, Leikiten [= soittaen] alust loppun, Cans candelein ja uruin.

Siis joululaulut raikumaan tänäkin vuonna, vaikka sitten pienemmällä porukalla!

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele

Ei puheenvuoroja