Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
LUUKKU 18: Tarjolla tänään: kielitieteellinen väitöskirja!
Joulunaika on lukemisen juhlaa. Yksi seikkailee romaanimaailmoissa, toinen blogiavaruudessa, kolmas – kielitieteellisten väitöskirjojen todellisuudessa.
Otetaanpa esimerkiksi Aino Koiviston teos Sanomattakin selvää?
Ja, mutta ja että puheenvuoron lopussa. Koivisto tutkii, millaisia tehtäviä noilla ”pikkusanoilla” tällaisessa käytössä on: no en oo vielä suunnitellu että; mä teen vielä kaljanki niille ja.
Kirjoitetun kielen ja vallankin oikeakielisyyden näkökulmasta tällaiset valinnat saattavat näyttää keskeneräisiltä ja jopa virheellisiltä. Keskustelun osallistujien näkökulmasta ne eivät välttämättä ole keskeneräisiä. Pikemminkin ne palvelevat vuorovaikutusta.
Miten? Lue itse.
Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa
Kaikesta huolimatta vilkaisin kuitenkin väitöskirjan tiivistelmää. Näköjään suomenkieliselle rahvaalle kirjoitetaan eri tavalla kuin englantia ymmärtäville kollegoille:
"Lähtökohtana on, että keskustelupuheessa konjunktioita ei käytetä yksinomaan kielen rakenteita kytkevinä elementteinä - -"
"It argues that in spoken interaction, these conjunctions are not only used as linking elements - -"
Suomeksi siis on _lähtökohtana_ tietty asia, mutta englanniksi sitä perustellaan, jopa intetään. No, kerrankos sitä humanistisessa tutkimuksessa otetaan jokin lähtökohdaksi, kirjoitetaan muutama sata sivua ja sitten iloitaan, kun on todistettu se, mikä jo alussa oletettiin. Mutta tässä on ehkä kai kuitenkin kyse olennaisen asian huolimattomasta esittämisestä. Suomeksi kai sopii väitellä mutta ei väittää mitään!
Vilkaisin itsekin väitöskirjaa mutta
Elikkä R-kioskin myyjä ei kyllä ikinä aloita repliikkiään virkkomatta ensi töikseen "elikkä", että
Aloin ensin epäillä transkriptioiden luotettavuutta mutta
varmaan turhaan, jotta
Ottiatuota
Kielteinen latauksesi on varsin vahva kun nimimerkkisi takaa luot tuollaista "poskaa". Heikkisen vastaus kirjoitukseesi osuu mielestäni nappiin.
Arvostelu on osa demokratiaa mutta siinäkin on pelisääntönsä: Tiedä mistä puhut äläkä tuomitse vastapeluriasi.
Ja naamiot pois. Hän joka puhuu vieraalla nimellä, ei ansaitse yhtään kuulijaa. Minusta.
Varmuuden välttämiseksi: En tunne Vesa Heikkistä.
Hyvää tuulta!
Eero Heino
Suomenkielisessä pyrin yleistajuisempaan tekstiin. (kuvittelin vastaavaani tuttujeni ja esim. mediaväen tarpeisiin) Englanniksi pyrin tarkempaan ja tekniseempäänkin tekstiin ajatellen (ulkomaalaisten) kolleegojeni tarpeita.
Myös kahden eri tiivistelmän kirjoittaminen antaa mahdollisuuden välittää enemmän tietoa niille jotka haluavat lukea molemmat versiot.