Vesa Heikkinen. Kuva: Sonja Holopainen.
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
26.10.2011 10.24
Tutkimus ja kontrolli
Genret sekaisin.
Aivan viaton juttu. Helsingin seudun liikenteen (HSL) matkalippujen tarkastaja pysäyttää metroon menijän ja tarkastaa lipun. Toinen tarkastaja kysyy samalla asuinkuntaa ja matkan määränpäätä. Raapustaa tiedot paperille. Kaikki on hetkessä ohi.
Muutamien matkustajien hölmistyneet ilmeet kertovat kuitenkin, että äsken tapahtui jotain erikoista. ”Mitä tämä oikein on?” joku ihmettelee ääneen. Häneltä ovat ehkä jääneet huomaamatta HSL:n levittämät tiedotteet, joissa tästä lippulajitutkimuksesta on kerrottu etukäteen.
Jään pohtimaan syntyjä syviä. Tutkimus. Hyvä homma, varmasti tavoitteena on kehittää liikennettä kerättyjen tietojen pohjalta.
Jokin silti mättää. Palauttelen mieleen ensireaktioni, kun normaalilta vaikuttanut lipuntarkastus muuttui tutkimushaastatteluksi. Kielenkäytön lajit sekoittuivat tavalla, joka kiukutti: Mitäs siinä kyselet? Mitä se sinulle kuuluu, mikä on kotikuntani ja minne olen matkalla? Tarkasta vaan lippuni, mutta älä kysele asumisestani ja liikkeistäni!
Kysymykseen määränpäästä vastasinkin: ”Saa nähdä.”
Olinko ilkeä? Anteeksi!
Kielenkäyttötilanne, jossa hetkeksi yhdistyvät kontrollointi ja tietojen kerääminen, hämmentää. Tulevat mieleen filosofien pohdinnat kurin ja kyyläämisen yhteiskunnasta.
Täytyy jatkaa mietintöjä: Eikö tutkimus aina ole jonkinlainen yhteiskunnallisen kurin muoto sekin? Kyyläämistä ainakin?
Palaa otsikoihin | 7 puheenvuoroa
Jos lipuntarkastajaksi pukeutunut ja siis viranomaiseksi miellettävä kysyy jotakin, tulee Tavallisen Kansalaisen mieleen, että siihenhän on pakko vastata. Varsinaisesti ei kai kysytty henkilötietoja, mutta lippuhan voi olla "personoitu" (HSL:n newspeak-nimitys henkilökohtaiselle lipulle), ja silloin herää ainakin epäilys, että kerätään henkilötietoja lain vastaisesti.
Joka tapauksessa herää kysymys, onko virkamiesasemaa tai vastaavaa käytetty väärin, jos tutkimuksen kohteelle ei ole tehty kristallinkirkkaasti selväksi, että kyse on vapaaehtoisuudesta.
Genrestä. Sitä käytetään tätä nykyä hyvin yleisesti "tekstilajin" ja "kielenkäytön lajin" rinnalla, ei vain suppeasti viittaamassa kirjallisuuden tai yleisemmin taiteiden lajityyppeihin. Sanan tuntee myös Kielitoimiston sanakirja: 1. laatu, laji; 2. taiteen tai kirjallisuuden laji(tyyppi).
Minä ääntäisin ihan "genre".
Tai onko lainkaan kyse tekstilajista? Eikö pikemminkin siitä, että roolit olivat sekaisin? Siis lipuntarkastajan virkamiesrooli ja haastattelijan rooli. Tai asema tai tehtävä tai jotain.
Tekstilajeihin liittyy käsitykseni mukaan tietynlainen toiminta, ja toimintaan liittyvät varmasti roolit. Lipuntarkastus on yhdenlainen (vakiintunutkin) kielenkäyttötilanne, haastattelututkimus toisenlainen. Sekaisinhan ne tässä ovat menneet, roolit, tilanteet ja lajit.
Kontrolli ja kyylääminen, sama genre! Eli sekaisinhan ne eivät tässä menneetkään, roolit, tilanteet ja lajit.