Liikunta-/urheilulääketiede tutkii muun muassa sitä, millaisin fysiologisin ominaisuuksin toiset ovat todella nopeita. Perustelut ovat vähän mekanistisia, ihminen on huippuunsa viritetty kone.

Usain Bolt on kaikkein nopein, koska hänessä ilmeisesti yhdistyvät (kaikki?) pikajuoksun huippusuorituksen edellyttämät ominaisuudet ja vieläpä niin, että koko paketti on saatu mobilisoitua
juuri sellaiseksi, kuin tulokset antavat ymmärtää: pitkä mies (= jalat askelpituutta pidentävinä vipuvarsina), hoikka ja jäntevä (= ei ihan ’lihaskimppu’, jolloin lihasmassan liikuttaminen söisi huippunopeutta, vrt. kilpakumppaninsa Asafa Powell), juoksutekniikan tietoinen hallitseminen ja harjoittelun myötä kehon täydellinen sopeutuminen pikajuoksun biomekaniikkaan (= moni toiminto tulee ns. ’selkärangasta’) yms. yms.

Urheilijan psyykkisessä valmennuksessa keskitytään analysoimaan ja käsittelemään mm. suoritusta edeltäviä jännitteitä ja pelkoja. Tähän Bolt tuskin tarvitsee konsulttiapua; veijarimainen kujeilu ja rento olemus säilyvät aina h-hetkeen asti ennen telineisiin asettumista. Kunnossa siis sekin puoli.

Kaiken tämän lisäksi vaikuttavat tietysti lahjakkuus, omistautuminen, valmennus yms. olosuhteet ja sattumanvaraisetkin tekijät (tartan on kivan värinen, kalsarit ei hierrä, kuu paistaa mageesti…) sekä se, että on terve kuin pukki, kun starttipyssy paukahtaa.

Se, että parhaimmilla pikajuoksijoilla on ns. nopeita lihassoluja (, joita on vieläpä harjoitettu niiden ominaiskykyä kehittävällä tavalla) enemmän kuin keskimääräisellä pulliaisella, tuntuu ihan järkeenkäyvältä (= suorituksen räjähtävyys ja ihailtava nopeuskestävyys). Ns. nopeita ja hitaita (tarvitaan pitkäkestoisissa suorituksissa, marathon ym.) lihassoluja on meissä kaikissa jossakin suhteessa. Perimällä on tähän varmasti vaikutuksensa, ja harjoittelulla ominaisuudet saadaan esiin. Tämä on vain solujen erikoistumista erilaisiin fyysisiin suoritteisiin.

Astuuko Jouste orjataustan, perimän ja etnisen ryhmän yhtäläistämisellään sosiaalidarwinismin kiikkerälle trapetsille? En tiedä, koska lausuntonsa jää lyhyydessään kovin perustelemattomaksi ja vähintäänkin tulkinnanvaraiseksi. Tällainen tulkinta kuitenkin aina helposti aktivoituu (ks. myös keskustelua ”Rodullisia eroja on”, uusi.suomi.fi 18.8.09). Kysymys ehkä kuuluukin: tulkitsemmeko ME (intellektuellit kulttuuri-ihmiset?) HEITÄ (epä-älyllistä? lihasvoimaa ihannoivia urheiluihmisiä?) MUILLE (valistuksella holhottaville?). Ylemmyyttämme(kö?), tarkoitushakuisuuttamme(ko?). Itse olisin enemmän kyrsiintynyt siitä, kuinka tämä taustalla oleva valtava viihdekoneisto (meidän pässinpäiden miellyttämisen ohella) kuorii yksittäisten urheilijoiden menestyksestä kermat päältä. Toisaalta taas joidenkin urheilijoiden palkkiot ovat karanneet aivan älyttömiin mittasuhteisiin. Niin tai näin, tällaisesta on syntynyt tragedioita, kun on oikein kupattu.

Boltko eläin? No ehdottomasti, pantteri! Me useimmat muut ollaan vähän sellaisia muurahaiskarhuja, hitaita lyllertäjiä.

(P.S. Ja aina kun huippu-urheilusta puhutaan, raadollista ja leimaavaa tai ei, kielletyt lisäaineet ovat mahdollisuus muiden joukossa. Lisäksi erilaisten sosiaalisten ja kulttuuristen tekijöiden vaikutus (huippu-)urheiluun jää usein tyystin käsittelemättä.)