Erisnimistä johdetut sanat ovat ongelmallinen asia sanojen kuvauksissa. Tavaramerkit ja niihin rinnastettavat nimet muuttuvat usein tavallisiksi kielen sanoiksi ja yleisnimiksi, mutta niitä ei saa sanakirjoissa ja sanastoissa sellaisina esittää. Tästä määrää tavaramerkkilaki, jossa sanotaan: ”Sanakirjan, käsikirjan taikka muun sellaisen painetun tai tietoverkossa olevan julkaisun tekijä, julkaisija ja kustantaja ovat velvolliset rekisteröidyn tavaramerkin haltijan pyynnöstä huolehtimaan siitä, ettei julkaisuun oteta tavaramerkin toisintoa ilmoittamatta, että tavaramerkki on rekisteröity.” Tähän liittyy se, että tällaisen sanan selitteessä ei voi sanoa sanan tarkoittavan muita ”kilpailevia” tuotteita. Sanakirjassa ei voi sanoa esimerkiksi, että ”hyla-tuotteilla” tarkoitetaan yleensä vähälaktoosisia tuotteita, vaikka sanaa näin yleisesti käytetään, koska kyse on Valion tavaramerkistä.

Tähän perustunee ilmeisesti Googlenkin Ruotsissa esittämä vaatimus, että ogooglebar-sanan selitteessä ei julkaistussa sanastossa saa viitata muihin hakukoneisiin kuin Googleen.

Näistä asioista sanaston ja sanakirjan tekijä voi olla eri mieltä, mutta lakia rikkomatta hän ei voi tilannetta muuttaa. On kuitenkin tärkeää huomata, että laki määrää vain sanakirjoista ja niihin verrattavista julkaisuista. Yleistä kielenkäyttöä se ei koske eikä voi koskea; kukaan ei voi määrätä siitä, miten ihmiset kieltä käyttävät. Jokainen voi puheessaan ja myös kirjoittaessaan käyttää sanoja niin kuin haluaa – kunhan ei kirjoita sanakirjaa.

Laissa mainittu ”tavaramerkin toisinto” on tulkittu – ennakkotapausten mukaan – niin, että vähän mukailtukin muoto katsotaan ”toisinnoksi” eli ”aspiriini” ei käy sanastoihin yleisnimeksi särkylääkkeille, vaikka varsinainen tuotenimi on Aspirin. ”Kuukkeloida” olisi kyllä luultavasti riittävän etäällä!

Mikä asiassa on vaikeaa? Tavaramerkit ovat erisnimiä. Tavaramerkkien väännelmät ovat erisnimien vääntelyä eivätkä kuulu asialliseen kielenkäyttöön.

Eija-Riitta Grönroos kuvaa hyvin asian oikeudellis-asiallisen puolen, jonka ns. tiedotusvälineet ovat tapansa mukaan ohittaneet. Siihen voisi kuitenkin lisätä, että sanakirjassa voi toki todeta kuvailevasti, että esimerkiksi sanaa ”gallup” tai ”kalluppi” käytetään arkikielessä epäasiallisesti viittaamaan mielipidetutkimuksiin tai huuhaakyselyihin. Kunhan mainitaan myös, että Gallup on mielipidetutkimusten rekisteröity tavaramerkki.

Google-yhtiö tuskin on oikeasti vaatinut muuta kuin tavaramerkkinsä kunnioittamista. Kyseessä on niin sanottu yhteisön tavaramerkki, joka on suojattu kaikissa EU-maissa. Herääkin kysymys, miksi Ruotsin kielilautakunta (språkrådet) ei ottanut tätä huomioon.

Kiitos keskustelun jatkamisesta ja tärkeistä tietopuolisista lisäyksistä!

En nyt tiedä, onko tässä jotain erityisen vaikeaa, mutta kovasti kiinnostavaa ainakin minun mielestäni. Jos ajatellaan esimerkiksi tuota "kalluppia", voi olla, että suuri osa kielenkäyttäjistä ei sitä miellä enää erisnimilähtöiseksi saati tavaramerkiksi. Sitten voi ehkä aiheellisestikin kysyä, mitä mieltä on kielenkäyttöä kuvailevassa sanakirjassa enää muistuttaa sanan historiasta. Voisiko ajatella, että omistusoikeus tavaramerkkilähtöisiin sanoihin vanhenee esimerkiksi 50 vuoden kuluttua siitä, kun tavaramerkki on rekisteröity :)

Aiheesta on muuten muitakin kirjoituksia Kotuksen sivuilla, esim. Heikki Hurtan juttu "Donjuanin heteka": http://www.kotus.fi/index.phtml?s=958.

Niin, kaikenlaista on yritetty rekisteröidä tavaramerkiksi, mm. hymiö, ks. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös:
http://www.kho.fi/paatokset/59187.htm

Tuosta kuukkeloinnista vielä. Tämä blogimerkintäni on linkattu myös Kielipoliisilaitoksen sivuille ja siellä yksi keskustelijoista nosti esiin sanan "toimistokuukkeli". Ks. Talouselämä-lehden juttua:
http://www.talouselama.fi/tyoelama/toimistokuukkeli+hopottaa+sinunkin+tyoaikasi/a2050094.

Kannattaa lukea Kotuksen sivuilta myös Liisa Nuutisen kirjoitus Ketuttaako kuukkelointi? Ks. http://www.kotus.fi/?s=2535.

Tavaramerkkien voimassaolosta on säädetty tavaramerkkilaissa. Ei siitä pidä ruveta keksimään omia sääntöjä. Ja voimassaololle on hyviä perusteita, koska tavaramerkin suojan tarve on olemassa sen mukaan, miten tavaramerkkiä käytetään myytävien tuotteiden tunnuksena.

Muuten, ”Heteka” on edelleen rekisteröity tavaramerkki (kuten on nykyisin helppo tarkistaa tavaramerkki.prh.fi:stä), joten ei pidä kirjoittaa hetekoista vaan Heteka-sängyistä tai (jos tarkoitetaan yleisnimitystä) esimerkiksi teräsputkisängyistä. Syksyllä tilanne saattaa muuttua, jos tavaramerkin haltija ei enää uusi rekisteröintiä.

Kiitos, niin, jos olen aiemmasta keskustelusta oikein ymmärtänyt, laki määrää vain sanakirjoista yms. Muuten saamme puhua ja kirjoittaa suht vapaasti. Näin tulkitsin.

Yritetään tietysti noudattaa voimassa olevia sääntöjä. Tämä ei kuitenkaan estä pohtimasta, ovatko säännöt parhaat mahdolliset ja voiko niitä joskus ehkä muuttaa, jos on perusteltua syytä ja sitä ns. poliittista tahtoa. Tämä noin niin kuin yleisluonteisena lausahduksena, mitä tulee sääntöihin.

Tavaramerkkioikeus kuuluu yleisvaltakunnalliseen lainsäädäntöön eli päätetään EU:n tasolla. Siksi on jokseenkin turhaa miettiä, pitäisikö sitä muuttaa: Suomi ei voi päättää tällaisia asioita. Asiasta on toki myös kansainvälisiä sopimuksia, joissa Suomi on sitoutunut pitämään yllä tavaramerkkien suojaa.

Sanakirja-asiat ovat tietysti jokseenkin marginaalisia tavaramerkkien suojan kannalta, mutta kuten tapauksesta nähdään, niihinkin puututaan, kun on selvä taloudellinen intressi.

Googlaamista ei missään tapauksessa tarvitse korvata kuukkeloimisella. Jos kuitenkin haluamme suomentaa ogooglebarin ja käyttää sitä, Google-konsernin mieliharmiksi, tarkoittamaan sanaa, jota ei löydy millään hakukoneella (muillakaan kuin Googlella), voimme sanoa kuukkeloitsematon.

Jäljelle jää tietenkin kysymys "miksi?", mutta sehän ei ole mitenkään poikkeuksellista.

Uusimmassa Helsingin Sanomien ns. kuukausiliitteessä on kokosivun mainos, jonka ainoa asia on korostaa Lego-tavaramerkkiä ja varoittaa Lego-palikoiden jäljittelijöistä. Merkkiä korostetaan jopa kirjoittamalla (kielen sääntöjen vastaisesti) ”LEGO® palikoista”. Se on tietysti asiatonta, joskin eri suuntaan asiatonta, kuin kirjoittaa ”legoista”.

Tuollainen mainos ei ole ihan halpa. Toisaalta tavaramerkin arvo voi olla erittäin suuri. Esimerkiksi Coca-Cola-tavaramerkki lienee miljardien arvoinen. Siis pelkkä nimi tavaramerkkinä; resepti, valmistustaito ym. ovat nekin arvokkaita, mutta luultavasti ei yhtä arvokkaita kuin nimi.

Ihmiset, joiden työ (ja elämä?) pyörii sanojen ja kielen ympärillä, eivät ehkä ymmärrä sanojen kaupallista merkitystä – ja niiden vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen. Silloin voi olla vaikea ymmärtää, miksi yritys, jolle tavaramerkin suojaaminen on sananmukaisesti miljardiluokan kysymys, rupeaa ”painostamaan”, ”vaatimaan” jne.

”Kuukkeloiminen” ei ole asiallinen sana, vaan kaksinkertaisesti asiaton, jos sillä viitataan hakukoneisiin yleensä. Tavaramerkin väänteleminen vain lisää asiattomuutta.

Pointtihan ei kai loppujen lopuksi ole se, mikä sana on asiallinen tai asiaton, vaan se, saako todeta, että kieleen on tullut uusi sana, jota ihmiset käyttävät siinä ja siinä merkityksessä, ja listata sanan uudissanojen luetteloon. (Ja toinen pointti: miten pöljä pitää olla, että menee jonkin konsernin älähdyksen vuoksi poistamaan sanan luettelosta. "Eiku... ei tätä sanaa ollutkaan, heh.")

Jos minä lanseeraisin verbin aipädilöidä, ja kaikki alkaisivat käyttää sitä merkityksessä näpelöidä tablettia, ei tämä totuus miksikään muuttuisi, vaikka Apple jyrähtäisi, että tuo muuten ei meidä mielestämme ole sana ja tehän ette sitä käytä. Koska kyllähän se oli.

Se on vaan tavaramerkin omistajan nieltävä se tosiasia, että ihmiset oppivat tuntemaan merkin ja älyävät tuotteen käyttötarkoituksen, ja että tuotteesta tai merkistä tulee lopulta niin tunnettu, että se on lopulta kaikkien huulilla.

Toiselle nimettömälle kirjoittajalle: ei ole ollenkaan pöljää noudattaa lakiin perustuvaa vaatimusta silloin, kun on hyvin todennäköistä, että tottelematta jättämisellä saisi itsensä ja organisaationsa isoihin vaikeuksiin. Kaipa siitä vähintään uhkasakkoa rapsauteltaisiin niin monta kertaa, että toteltaisiin.

Ja kuten kommenteissa on jo todettu, että kyllä saa ottaa sanakirjaan sanan, joka on rekisteröity tavaramerkki tai sen väännelmä, kunhan mainitaan, että se on rekisteröity tavaramerkki. Siis tähän tyyliin:

"googlata: etsiä Google®-hakukoneella; joskus myös virheellisesti: etsiä internetin hakukoneella"

Todellisuudessahan googlaaminen lähes aina tarkoittaa nimenomaan Googlella hakemista. Sanakirjan tekijät taisivat kompastua omaan varovaisuuteensa: he halusivat välttää tiettyyn yritykseen tai tuotteeseen viittaamista - vaikka tässä nimenomaan pitää viitata.

"googlata: etsiä Google®-hakukoneella; joskus myös virheellisesti: etsiä internetin hakukoneella"

Miten niin virheellisesti, miksei "... yleisemmin myös etsiä ... ?"