Kuinkas sattuikaan, juuri kirjoitin opetusmateriaaliin tuunaamisesta. Näppärä sana, joka sanoo juuri sen, mitä haluan sanoa. Esimerkiksi ”virittää” tai ”viritellä” olisi liian etäinen, ”muokata” mitäänsanomaton ja ”tweakata” liiaksi slangia.

Lievä arkisävyisyys vain pitää oppilaat hereillä. Tosin valitettavasti arkisävy haihtuu sanoista, kun ne yleistyvät.

Mainittakoon ”pekka välieuroopalle”, että sanan todellinen alkuperä olisi selvinnyt melko helposti:
http://lmgtfy.com/?q=tuunata

Facebookin "Helmut opettaa sinulle saksaa" -ryhmässä joku uskoi sanan olevan peräisin saksan tun-verbistä ('tehdä'), ja aika moni ilmeisesti tosiaankin yhdistää verbin stadin slangissa vanhastaan tunnettuun duunaamiseen. Englannin "tune (up)" ei monellekaan tunnu heti tulevan mieleen.

En hirveästi tykkää tuunata-verbistä, kun se (ehkä tämän melkein homonyymisen "duunaamisen" vaikutuksesta) tuntuu leviävän vaikka minkälaisiin käyttöihin. Mutta vielä enemmän minua rasittaa tämä keskustelu verbin alkuperästä ja siitä, mitä sen pitäisi "oikeasti" merkitä. Juu juu, etymologialla on väliä.

ei harvinaisen tyhmä sana, vaan tyhmin sana ikinä! ;)

Kylläpäs keskustelun aloituksessa ja viimeisessä kommentissa heitetään alakoululaisten välituntiväittelytasoista argumentointia: "harvinaisen tyhmä" "-ei kun tyhmin ikinä!"

Isänne oli..

Kai se nyt vähän perusteluja vaatisi, miksi yksi suomenkieleen hyvin taipuva sana on niin tyhmä.

Entäs sukunimi Tuunanen? Mikä lienee sen etymologia?

Kuka muistaa vielä sanonnan "tehdään tuunaset"?

Hiukkasen hupaisalta vaikuttaa, että tuunata-sanaa vastaan hyökätään ilmeisesti siksi, että se on lainattu englannista, ja samalla harrastetaan sellaista rakenteellista englannin matkimista kuin ”tyhmin sana ikinä”.

Englannissahan voi toki sanoa ”the most stupid word ever”. Suomen kielessä ei ole ollut tapana adverbia tuollaisena jälkimääritteenä, vaan on sanottu genetiivimääritettä käyttäen esimerkiksi ”kaikkien aikojen tyhmin sana”.

Suomen kielen vanhan ilmaisutavan etuna on, että sitä ei tule käyttäneeksi yhtä helposti kuin englannin mukaista ikinä-liioittelua.

Siivilöidään siis hyttysiä (yksittäisiä lainasanoja) mutta niellään kameli (vieraan kielen rapauttava vaikutus oman kielen rakenteeseen).

No en nyt tiedä, on niitä tyhmempiäkin. Otetaan vaikka "velloa", tosi typerä, ja "paituli", vähänkö hei infantiili.

Mutta "pirtsakka" se vasta typerä sana on.

"Pirtsakan värinen kännykkä", ääliömäisyyden huippu.

Ja "pikantti", sekin tekee pahaa.

Hm, toisaalta voi ajatella, että kaikki kielessä on jossain mielessä tai jollekulle tarkoituksenmukaista… Se, mikä ärsyttää yhtä, tuo toiselle nautintoa jne. Mutta kiinnostava aihehan tämä toki on, kieleen liittyvät suuremmat ja pienemmät tunteet ynnä asenteet.

Raija Moilanen kertoo Kotuksen sivuilla Helsingin kirjamessuilla tehdystä kyselystä. Ärsyttäviksi osoittautuivat joidenkin mielestä mm. sanat elikkä, niinku, tota, vittu, tötterö, räkä, paituli, reipas, kernaasti, uraohjus ja palaveri. Ks. http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2545

Piia Jorosen pro gradu -tutkielmassa ”Ärsyttävä kieli. Puhekieleen kohdistuvat affektiset kannanotot Ilta-Sanomien verkkokeskusteluissa” osoitetaan, että kielessä ärsyttävät monentasoiset asiat: sellaiset sanat kuin niinku ja elikkä; muoti-ilmaukset (esim. pitkässä juoksussa ja aikuisten oikeesti); yksikön toisen persoonan yleistävä käyttö ja ketä-nominatiivi; englannin vaikutus suomen kieleen; radion ja television puhekieli.
Ks. http://epublications.uef.fi/pub/URN_NBN_fi_joy-20090061/URN_NBN_fi_joy-20090061.pdf

Jorosen tutkimuksesta ks. myös Kielikukkasen ja Iltasanomien jutut:

http://www.kielikukkanen.fi/2008/puhekielen_tilkesanat_ja_muoti-ilmaukset_nostavat_artymyksen_pintaan_0908_01.html

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288338270523.html

Nykykieli tuo toinen toistaan kummallisia sanoja puhekieleen. Näiden sanojen ymmärtäminen on joskus vaikeaa kuten tämä tuunata. Itse olen ymmärtänyt, että kyse on vanhan uudistamisesta. Liekö näin? Jos näin on, niin suomenlielestä löytyy vastine eli uudistaa.
Mutta tarkoittaako uudistaa perimmältää samaa kuin tuunata? Omassa merkitysmaailmassani tuunata kuitenkin antaa paremman kuvan tekemisestä kuin perinteiset termit. Eli ei niin paha.
Täytynee hyväksyä, että myös kieli muuttuu kaiken muun muutoksen keskellä.

Aika monelle tulee mieleen sanasta tuunaus ensimmäisenä autojen virittäminen/säätäminen. Itse asiassa tuunaus on vanha kirjapainotermi, jo ajalta ennen kuin autoja keksittiinkään viritellä. Tuunaus sanan merkitys: Paperi heilahtaa painossa ja tulee ikään kuin tuplajälki, esim. harmaalla aivan mustan viereen. Jos painettaessa tapahtuu tuunausta, niin silloin painojäljestä tulee epätarkka ja suttuinen.

Kirjapaino ympäristössä olen kuullut käytettävän mm. muotoja tuunaus, tuunaa ja tuunaaminen.

Mielestäni voisi sanoa, että sana on ryöstetty, murhattu ja otettu väärään käyttöön. Minulle oli iso yllätys, että en edes löytänyt suomenkielen sanakirjasta tuunaa sanaa alkuperäisessä merkityksessään. Tuunaus sana löytyy joistakin kirjapaino- ja graafisen alan sanastoista. Verkon kirjapainosanastot on suunniteltu pääasiassa asiakkaiden käyttöön ja ne ovat jonkun verran suppeampia, niistä ei löydy sanaa tuunaus. Haluavatkohan kirjapainot välttää sanan käyttöä sen takia, että tuunaus sanan käyttö saattaisi aiheuttaa liikaa sekaannusta?