Vesa Heikkinen. Kuva: Sonja Holopainen.
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
7.6.2009 23.28
Olematon hinta
Joku mainosti (en muista kuka), jotain (en muista mitä), jollain hinnalla (en muista paljonko, jotain ysiysi). Muistan vain radiomainoksen iskulauseen eli slogaanin: olemattomaan hintaan.
Ensin tuli mieleen Tuomari Nurmion sanataiteilu:
Elämätön elämä
On palamaton puu
Valumaton vesi
Sulamaton jää
Kulumaton kynä
Salamaton sää
Olematon olotila
Puhumaton pää
Sitten: Mitä järkeä on myydä mitään olemattomaan hintaan? Voiko silloin puhua enää myymisestä ja ostamisesta?
Hetkinen, kyllähän jostakin aivan pienestä tai vähäisestä saatetaan yleisemminkin sanoa, että onpa olemattoman kokoinen tai se oli niin olematon (kala), että päästin kasvamaan. Sellaisia me olevaiset taidamme olla: venytämme sanojamme ja varsinkin niiden merkityksiä.
Kukaan europarlamenttiehdokkaista ei keksinyt mainostaa itseään tähän tyyliin: tarjolla hyvää ja olemattomaan hintaan. Eikä varsinkaan slogaanilla: tarjolla olematonta ja hyvään hintaan.
Palaa otsikoihin | 1 puheenvuoro
Mainitsemasi merkitysten venytys on ihan arkipäiväisessäkin rupattelussa niin yleistä, että on minusta ihme, miten voimme ylipäätään ymmärtää toisiamme mitenkään. Varsinkin tuo liioittelu ja dramatisointi tulee vastaan joka paikassa. Minulla kesti melko kauan, ennen kuin lakkasin säpsähtämästä ystäväni silloin tällöin toistuvista manailuista tyyliin "Kaikki kaatuu päälle" ja "Mä en kestä enää".
Mikä vihjaisi yhden suusta tulleena itsemurha-ajatuksista, merkitsee toisen yhteydessä vain sitä, että on vähän tavallista rasittavampi päivä.