Maailman mestareita

Olen antanut itselleni kertoa, että me suomalaiset olemme maailman parhaita. Uutisissa toitotetaan ylivertaisuuttamme milloin koulutuksen, milloin ruokahuollon alalla, milloin milläkin saralla. On syytä kulkea hetki rinta rottingilla, retostaa ulkoministerikin.

Parhautta! Loistavuutta!

Tai sitten ei.

Minusta tämä kansakuntien vertailu ja paremmuusjärjestysten esittely tuntuu löylynlyömien hommalta. Keskustelussa nojataan ideologisiin oletuksiin, jotka eivät ehkä kestä kriittistä tarkastelua: On ikään kuin selviö, että on jossakin mielessä yhtenäisisiä kansoja ja muita ihmisjoukkoja, sellaisia kuin "me suomalaiset". On ikään kuin luonnollista, että näitä kansoja ja samalla muitakin asioita on mahdollista ja suotavaakin panna paremmuusjärjestykseen. On ikään kuin itsestään selvää, että kilpailu on hyvästä ja että kaikessa on kilpailtava, pyrittävä parhaaksi.

Mielenkiintoista seurata, miten puolueet ratsastavat näillä paremmuusajatuksilla vaalikentillä. Mitenkähän Suomen parhaudesta tulisi kertoa esimerkiksi rasististen hyökkäysten kohteeksi joutuneelle maahanmuuttajalle tai pitkäaikaistyöttömälle tai opiskelupaikkaa ilman jääneelle nuorelle tai vaikka asunnottomalle?

Entä kuolemaa sairaalan käytävällä sermin takana odottavalle vanhukselle? Ja mitenkähän markkinat muuttavat tämän parhausimagoedun osakkeenomistajien entistä suuremmiksi voitoiksi?

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa