Kielitieteen kirjoa

Kielitieteilijät ovat kokoontuneet jokavuotisille päivilleen. Tällä kertaa paikkana on Joensuu.

XXVIII Kielitieteen päivillä on tarjolla lingvistiikkaa laidasta laitaan. Yhdessä esitelmässä pohditaan, onko marin kielessä kirosanoja, toisessa mietitään, miten esimiehen ja alaisen välisissä kehityskeskusteluissa siirrytään käsittelemään kehityskeskustelulomaketta, kolmannessa selvitellään, mitä mieltä maahanmuuttajat ovat suomen kielestä.

Sanoin edellä, että tarjolla on kielitiedettä laidasta laitaan. Oli vähän huolimattomasti sanottu.

Kielitieteen laitoja on tätä nykyä vaikea hahmottaa. Aitalautoja on tipahdellut sieltä täältä ja aidanseipäitäkin kaatunut. Sosiologia, psykologia, tietojenkäsittelytiede ja monet muut tieteenalat ovat löytäneet yhteistä maaperää lingvistiikan tai ainakin sen joidenkin  osa-alueiden kanssa.

Joensuun päivillä saadaan kuulla esitelmä myös ajoista, jolloin reviirien paaluttaminen oli lingvistiikassa oikeastaan selviö. Kielitieteelle piti vakiinnuttaa oma tonttinsa tieteiden joukossa ja tontti piti jakaa lohkoihin.

Tutkijat Markus Hamunen ja Elina Pallasvirta selostavat Paavo Ravilan ja Paavo Siron 1940-luvulla Virittäjässä käymää kiistaa "luonnollisen kielen formaalistamisesta". Hamusen ja Pallasvirran mukaan vastakkainasettelun aika ei nykykielitieteessäkään ole ohi.

Ehkäpä kuulemme tästä lisää Kotus-blogissakin joskus? Miten on, satunnainen kotuslainen Hamunen?

***

Ai niin. Supiinirakenne, diskurssipartikkeli ja kansandialektologia.

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa