Siirry sisältöön
Haku

Sanastaja 2020 -blogissa ja somekyselyissä tiedusteltiin tämän vuosituhannen kielenkäyttäjien tuntemia murresanoja arkisilta elämänalueilta. Kysymyksiä julkaistiin vuoden 2020 ajan noin kerran kuukaudessa ja vastauksista esitettiin poimintoja tässä blogissa. Blogia ja kyselyitä toimitti Suomen murteiden sanakirjan toimittaja Riikka Tervonen.


rss Sanastaja 2020

17.4.2020 13.20

Klöntit, möntit ja möhkäleet

Sanastaja 2020 -kyselyssä siirrytään säntillisestä lakanantaittelusta epämääräisiin kappaleisiin.
Viimekertaisessa Sanastaja 2020 -kyselyssä kysyttiin murteellisia nimityksiä lakanoiden laskostamiselle eli viikkaukselle. Tällaisia verbejä ovat esimerkiksi klimpata, lapoilla ja lustuta.

Tämä kotipuuha on monella vastaajalla täsmällisesti hallussa, ja synonyymien runsautta voi vain ihailla. Viikata vaikuttaisi olevan yleisin, eri puolilla Suomea tunnettu sana. Monet näistä sanoista esiintyvät jo Suomen murteiden sanakirjassa, josta on julkaistuna aakkosväli a–l.

Forssassa käytettiin sanaa pallitaan. Lakanoita siis pallittiin kaappiin.

Etelä-Karjalassa meillä viikattiin.

Lieksassa lapsuudenkodissani lakanat lappoillaan.

Sumiaisissa lakanat laitettiin lustuulleen.

Nykyään puhun viikkaamisesta, lapsuudessa Keski-Pohjanmaalla teelattiin.

Torniossa leipotaan.

Lakanoiden laskostamista, viikkaamista merkitseviä sanoja. Kartta: Riikka Tervonen, Kotus. Karttapohja: Suomen murteiden sanakirja.

Vedetään ja viikataan


Vastauksissa pantiin taidokkaasti merkille se, että viikkaus on vain yksi osa puhtaan lakanapyykin käsittelyä. Kuuluuhan kokonaisuuteen viikkauksen lisäksi vetäminen, toisinaan myös mankelointi, silitys tai rullaus. Kysely herätti myös hyväntuulisia muistoja.

Ensin veettiin, sitte leipattiin Keski-Lapissa.

Lakanat lyödään ensin auki, sitten ne vedetään ja lopuksi viikataan valmiiksi manklausta varten. Sitten rullataan ja kaappiin.

Meillä oli iso kylmä vintti, jonne lakanat talvella ripustettiin kuivumaan. Ne jäätyivät ja olivat ihan koppurassa ja sormetkin olivat kontassa, kun lakanoita narulle laitettiin. Tuoksu oli ihana. Isä ja äiti vetivät lakanat ja minä sain pienenä istua alapuolella.


Äitee sanoo, jotta jos viikkaus meni tasan, pääsi viikkauskaverin häihin.

Nokareesta möhkäleeseen

Tämänkertainen kysely kerää kansanomaisia nimityksiä erikokoisille, epämääräisen muotoisille kappaleille, kimpaleille ja möykyille. Yleiskielestäkin tuttuja ovat esimerkiksi kivenmöhkäle, savikimpale, taikinakokkare, voinokare. Moni tunnistaa myös, millaisia ovat klimppi, klöntti ja möntti.

Murteissa tällaisia kuvailevia sanoja on lukemattomia, pienestä suureen, kovasta pehmeään ja murenevasta sitkeään. Tällaisia sanoja ovat  esimerkiksi harkki, hittara, jytynen, jämppälä, kakelo, kirpale, klökkerö, kröntti, käikäle, kömpsä, könttyrä, mukare, nakale ja pokale.

Vastata voi tämän blogin kommenttikentässä, Kotimaisten kielten keskuksen Facebook-sivulla tai Twitter-tilillä. Sosiaalisen median kanavissa aihetunniste on #Sanastaja2020.

Vastauksia tai vastaajan yhteys- tai muita henkilötietoja ei tallenneta Kotukseen niiden käsittelyä pidemmäksi ajaksi, mutta poimintoja niistä voidaan julkaista nimettömänä Sanastaja 2020 -blogissa.

Hiidenkivi Nurmijärvellä. Kuva: Helga Lähdemäki. Nurmijärven museo.
Kivenmöhkäle? Hiidenkivi Nurmijärvellä. Kuva: Helga Lähdemäki, Nurmijärven museo.

Palaa otsikoihin | 4 puheenvuoroa

18.4.2020 12.48
Sirkutin
Mäkänen
Peräpohjalaisilta vanhemmiltani olen saanut perinnöksi sanan mäkänen. Mäkänen on pieni (roska)kikkare, usein koostumukseltaan pehmeä ja ehkä vähän kosteakin. Prototyyppinen esimerkki mäkäsestä on moneen kertaan niistetty ja mytyksi kääritty nenäliina, laukun pohjalle unohtunut puoliksi syöty suklaapatukka tai vaikkapa paperiin kääräisty omenankara.
15.5.2020 13.55
JJ
Minulle jäi vamman jälkeen nilkkaan ihon alle pahkura, josta itse käytin juuri pahkura-sanaa tai möllykkä-sanaa. Oli hauskaa kun osteopaatti sitä tunnustellessaan sanoi "täällähän on oikein tälläinen kunnon knölli", muuten hän käytti paljon lääketieteellisiä termejä.
15.5.2020 14.54
T-ma
Kettunen
Kiisseliin saattaa joskus joutua klimppejä, mutta mummini (pohjoisesta, Sallasta) sanoi aina kettusiksi (yks. kettunen) tai ketuiksi. Itse sanoisin nykyään ehkä knööliksi, kuten muitakin klimppimäisiä asioita esim. räkäknööli. Asun Turun seudulla, vaikuttaneeko se.
15.5.2020 19.19
Z
Meilläpäin tuollainen isompi kuvankaltainen kivi on murkula