Kielipallon EM-kisat paljastaa, miksi Suomi ei pelaa jalkapallon EM-kilpailuissa kesällä 2016. On aika nöyrtyä, käydä läpi lopputurnaukseen osallistuvat maat ja selittää niiden Suomea parempi menestys kielen avulla. Risto Uusikoski on siviilissä kielitypologi, jota kiinnostaa tempus, ja vielä enemmän siviilissä hän on jalkapallon ystävä. Risto on myös mukana kehittämässä Kotimaisten kielten keskuksen verkkopalveluita. Ollessaan kerran täysin siviilissä hän keksi yhdistää nämä kaikki kolme.
Kielipallon EM-kisat
EM-lopputurnaus pelataan ensimmäisen kerran 24 joukkueen voimin, minkä vuoksi mukaan on päässyt viisi ensikertalaista: Albania, Islanti, Pohjois-Irlanti, Slovakia ja Wales. Huomioitavaa on se, että Suomi ei ole näiden maiden joukossa. Suomi käykin Vatikaanivaltion kanssa omaa kilpailuaan siitä, mikä Euroopan maista on viimeinen, joka ei ole EM-tasolla esiintynyt. Koska Vatikaanivaltiolla on käytettävissään sekä italian että latinan suomat edut, tässäkin taistossa saa jännittää loppuun asti.
Gareth Bale pääsi nostelemaan Mestareiden liigan pokaalia Real Madridin kanssa vuonna 2014, mutta Espanjan liigan mestaruus on ollut tiukemmassa. Bale päättikin, että on helpompi päästä nostelemaan pyttyä EM-kisoissa Walesin kanssa kuin päihittää Barcelona ja Atlético. Bale ryhtyi tuumasta toimeen ja johdatti seitsemällä maalillaan Walesin ensimmäisiin arvokisoihin sitten vuoden 1958.
Walesissä puhutaan englantia ja kymriä, joten syitä maan menestykseen voidaan etsiä (Balen lisäksi) kummaltakin taholta. Englannin kielen selkein haitta on tietenkin ymmärrettävyys – vastustajat ovat yleensä täysin selvillä englanniksi huudetuista käskyistä – joten ehkä Walesin salaisuus piilee kymrin kielessä.
Sattumoisin juuri käskyjen antamiseen kymrin kieli onkin erityisen hyvä. On tietysti totta, että jokainen kieli soveltuu poikkeuksetta hyvin käskemiseen, sillä mikä olisikaan perustavampaa laatua luonteeltaan kuin toisten pompottelu. Siksi käskymuodot ovat kielissä aina lyhyitä ja yksinkertaisia: helppoja sylkäistä ulos suusta. Kymri vie tämän kuitenkin vielä pidemmälle.
Kymrissä on joukko verbejä, joilla on aivan omat muotonsa käskyjen antamiseen. Siinä missä verbi ’mennä’ on perusmuodossaan mynd, yksikön käskymuoto on Dos! tai Cer! murrealueesta riippuen. Jos tarina jäisi tähän, kymrin strategia olisi monimutkaisempi kuin esimerkiksi englannin, jossa verbin go, ’mennä’, käskymuoto on aina Go! Kymrissä kuitenkin monikon käskymuodolla on vielä oma muotonsa: useampaa ihmistä käsketään menemään sanomalla Ewch! tai Cerwch! Pelkästään verbivartalo siis kertoo, koskeeko käsky yhtä vai useampaa pelaajaa.
.JPG "Jalkapallo ja Walesin lippu. Kuva: Risto Uusikoski, Kotus.")
Toisen ensikertalaisen, Pohjois-Irlannin, suurimmat saavutukset ovat rangaistuspotkun keksiminen ja David Beckhamin kipparoiman Englannin voittaminen MM-karsintaottelussa vuonna 2005. Pohjois-Irlanti on hieman Walesia hankalammassa asemassa, sillä maan kielistä englantia puhuu suuri enemmistö, kun taas iirin puhujia on vähemmän kuin kymrintaitoisia Walesissa.
Pohjois-Irlannin salainen ase voisikin piillä kieliasenteissa. Iiriä on vaalittu ja elvytetty oikein tosissaan – ei tietenkään täysin erillään poliittisista kysymyksistä – ja Belfastissa on jopa onnistuttu keinotekoisesti luomaan uusi iiriä käyttökielenään puhuva kyläyhteisö, Shaw’s Road Gaeltacht, jossa syntyy uusia iirinkielisiä jo useammassa sukupolvessa. Tällainen tuumasta toimeen -asenne välittyy selkeästi myös kentälle.
Rangaistuspotkuista ja David Beckhamista on luontevaa siirtyä Englantiin. Kirjoitin yllä englannin kielestä enemmänkin taakkana kuin etuna. Englantia pidetäänkin yhtenä jalkapallomaailman alisuorittajista ja maassa on odotettu toista arvokisavoittoa jo vuodesta 1966, jolloin maa voitti maailmanmestaruuden. Sen jälkeistä odotusten jatkuvaa romuttumista symboloivat, kuinka ollakaan, David Beckhamin epäonnistuneet rangaistuspotkut EM-vuonna 2004.
Ehkä englanti on Englannille siis samanlainen taakka kuin suomi on Suomelle, ja vain pelaajien taso – niin oudolta kuin se kuulostaakin – pitäisi Englannin Suomea ylemmässä kastissa. Jo se, että kaikki ymmärtävät englantia, on valtava strateginen haitta: pelaajat eivät voi vapaasti naureskella vastapuolen tatuoinneille tai kampauksille ja kaikenlaisten ohjeiden huutelu vaikkapa keskitystä annettaessa on melkoisen hankalaa jos sen haluaa tehdä salaa.
Ja on itse kielessäkin vikaa. Englannissa ei esimerkiksi ole erillisiä pronomineja ’sinulle’ ja ’teille’, you on kaikki millä englantilaisten on tultava toimeen ainakin ennen kuin y’all rantautuu Eurooppaan. Yritä siinä sitten käskeä ja eritellä pelaajia kentällä.
Englanti on myös täynnä kammottavia konsonanttimörköjä, joita kieleen tottunut ei aina tule ajatelleeksi. Suomen monimutkaisimmat kotoperäiset perustavut ovat muotoa CVCC (jossa C on konsonantti ja V on vokaali). Tällainen on esimerkiksi tavu kelk- sanassa kelkka. Tämä voidaan toki nokittaa esimerkiksi tavulla priŋk- sanassa Prinkkala tai uudempien lainasanojen myötä vaikkapa sanan sprinkleri tavulla spriŋk- , joka on jo muotoa CCCVCC. Englannissa voi kuitenkin törmätä jopa tavuun, jonka rakenne on CCCVCCCC. Tämä kammotus on sanan strengths (jos se lausutaan [strɛŋkθs]) takana. Yritäpä sanoa siinä sitten yhtään mitään.
Voi Englantia, me täällä Suomessa ymmärrämme tuskan!
Käsky ja käskytys (Lasse Koskela, Kotus-blogi 13.9.2012)
Saamen kielet (tietoa Kotuksen verkkosivuilla)
Teitittely: oletteko kokeillut tätä? (Kielitoimiston ohjepankki)
Tavun rajat (Taru Kolehmainen, Kielikello 1/2003)
Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa
Kielitypologia on maailman kielten vertailua erilaisten piirteiden perusteella. Jokaisella kielellä kyetään ilmaisemaan kaikki mahdollinen – keinot vain vaihtelevat.
Tämän blogin ote (kaikki Euroopan kielet ovat parempia kuin suomi) ei siis edusta yleistä käsitystä. Monet blogin esimerkeistä ovat peräisin seuraavista kielitypologiaa esittelevistä kirjoista.
