Energiansäästökielet ja harakoita lämmittävä turkki

Jos jotain on pakko sanoa, se kannattaa sanoa ytimekkäästi. Viesti menee nopeammin perille, ja pelaajilla on enemmän aikaa keskittyä välttämään aktiivisia pallostaluopumisia. Ytimekkyys on ainakin Espanjan ja Venäjän menestyksen takana. Turkki taas osoittaa, kuinka ytimekkyyden välttäminenkin voi olla etu.

Espanja on ollut Euroopan paras kolme kertaa ja maailman paraskin kerran, vuonna 2010. Maailmanmestaruus irtosi (kovasti puhuttaneen maalin lisäksi) pelillä, joka oli yhtä tylsää ja tehokasta kuin espanjan verbintaivutus. Verbi on kuin lauseen Jari Litmanen: suurin osa lauseen tärkeästä tiedosta välittyy sen kautta. Sen vuoksi mitä nopeammin ja tehokkaammin verbin taivutuksineen saa ulos suustaan, sitä nopeammin muut pelaajat ovat perillä ympäröivästä toiminnasta.

Espanjalaiset osaavat tämän taidon. Esimerkiksi sanoakseen että tekijöitä on yksi, tekijä on kolmannessa persoonassa, teko on tapahtunut aikaisemmin, että kyseessä on todellinen tapahtuma eikä esimerkiksi kuvitelma ja että teosta puhutaan nyt kokonaisuutena espanjalainen taivuttaa verbiään päätteellä -ó kuten sanassa habló, ’hän puhui’. Se on ehkä tylsää, mutta tehokasta kuin mikä!

"...ja siksi Andrés Iniesta ei ollut paitsiossa."

Ytimekkyyttä on myös olla sanomatta sellaista, joka on sanomattakin selvää. Venäjä on esiintynyt säännöllisesti EM- ja MM-kilpailuissa 90-luvulta lähtien (Venäjää edeltäneen Neuvostoliiton suurin saavutus MM-tasolla oli MM-historian ensimmäinen keltainen kortti, jota sai katsella Yevgeny Lovchev), ja venäläiset tietävät muun muassa, että on turha kuluttaa tärkeitä sekunteja tyhjän olla-verbin toistelemiseen. Niinpä esimerkiksi ’Hän on kotona’ kääntyy venäjäksi Ona doma, kirjaimellisesti ’Hän kotona’.

Venäläiset osaavat välttää turhia sanoja myös arvioidessaan asioiden määrää. Sen sijaan, että arvokasta aikaa hukattaisiin sellaisiin sanoihin kuten englannin about tai suomen noin, venäläinen yksinkertaisesti kääntää sanajärjestyksen: ’kaksi poikaa’ on venäjäksi na dva mal'čika ja ’noin kaksi poikaa’ on yksinkertaisesti mal'čika na dva. Säästämänsä ajan Oleg Salenko käytti noin viiden maalin tekemiseen Kamerunia vastaan MM-kisoissa vuonna 1994.

Turkki saavutti MM-tasolla pronssia vuonna 2002 Hakan Şükürin vietyä joukkueensa ytimekkäästi johtoon vain kymmenen sekunnin pelin jälkeen. Toisaalta Turkki osoittaa, että myös täysin käänteinen strategia – ytimekkyyden välttäminen – voi toimia. Mikä tahansa ääripää antaa siis kilpailuedun, ja Suomi kuuluu luonnollisesti johonkin ääripäiden väliin.

Turkin etuna on kohtuuton selkeys: siinä missä espanjalaiset ja venäläiset viilaavat ylimääräisiä sekunteja minkä kerkiävät, esimerkiksi omistusta ilmaistessaan turkkilaiset eivät jätä mitään sattuman varaan. Suomeksi riittää sanoa Pekan auto – käyttäen tässä yhteydessä vain yhtä omistusta ilmaisevaa elementtiä, genetiivin päätettä -n – mutta turkiksi elementtejä tarvitaan kaksi: Ayşe'nin arabası kääntyisi kirjaimellisesti ’Ayşen autonsa’.

Myös kysymyksiä muodostaessaan turkkilaiset vievät selkeyden liiallisuuksiin. Hakiessaan kyllä tai ei -vastausta turkkilainen esittää molemmat vaihtoehdot, jotta kuulija tietää tarkalleen, mitä eri vaihtoehtoja ylipäänsä on olemassa: Ahmet sinemaya gitti mi gitmedi mi? kääntyisi kirjaimellisesti ’Ahmet elokuviin menikö ei mennyt?’ Turkkilainen pelaaja voi siis olla varma siitä, että hänet kuullaan ja ymmärretään; jos muutama kielellinen elementti katoaa tuuleen, niitä jää kuitenkin aina riittävästi jäljelle.

Suomi on siis liian rönsyilevä kieli espanjaan ja venäjään verrattuna, mutta liian ytimekäs verrattuna turkkiin. Mitä tässä pitäisi tehdä?

Lue lisää

Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa