25.6.2012 18.59
Syö, ampuu ja poistuu
Testasin kielitaitoni HS:n äidinkielen ylioppilaskokeessa ja sain tulokseksi eximia cum laude approbatur. Palkitulle kielen ammattilaiselle, jolla on yliopistollinen arvosana suomen kielessä, tulos ei ole hääppöinen, eikä siis ihme, jos kettu tässä käy väheksymään pihlajanmarjoja.
Leikkimielisenä haasteena testi toki puolustaa paikkaansa, mutta mitään johtopäätöksiä kielen taitamisesta sen perusteella ei auta tehdä. Testi keskittyy oikeakielisyyteen, joka on hyvän kirjoittamisen viimeinen pintasilaus. Sitä ennen tulee aiheen hallinta, asioiden ryhmittely, rekisterin valinta, näkökulma, tyyli, rytmi, tuhat ja sata seikkaa, jotka erottavat hyvän kirjoituksen huonosta. (Kääntäminen on minusta yksi kirjoittamisen muoto).
Olisihan se mukavaa, jos äidinkielen taito olisi puristettavissa nippuun sääntöjä, joiden osaaminen todistaa, että kirjoittaja taitaa asiansa. Äidinkielen opettajat selviäisivät työstään paljon nykyistäkin pienemmällä tuntimäärällä. Oikeakielisyyssääntöjen hyvä ja huono puoli on se, että ne oikeastaan aika helppo määritellä ja oppia.
Englannissa ilmestyi pari vuotta sitten kirja nimeltä Eats, shoots & leaves. Näin pilkutettuna lause tarkoittaa "syö, ampuu ja poistuu" vaikka tarkoitus oli sanoa "syö versoja ja lehtiä". Virheellistä ja huolimatonta välimerkkien käyttöä piiskaavan teoksen otsikko pyrkii todistamaan, että välimerkitys muuttaa lauseen sisällön. Kirjasta tuli erittäin suosittu, ja päivittelyä kielen alennustilasta riitti. Mutta käsi sydämelle: kuinka usein pilkutus muuttaa lauseen merkityksen? Eikö esimerkki ole lievästi sanoen haettu?
”Virheellinen” kieliasu antaa toki huonon vaikutelman, mutta arkielämässä on viime kädessä aina kysymys sanoman perillemenosta. Tärkeintä lienee, että se tai ne, joille viesti on tarkoitettu, ymmärtävät.
Kirjoittajalle suositan sääntöjen opettelua, lukijalle hyvää tahtoa.
Palaa otsikoihin | 12 puheenvuoroa
Testistä tuli siis varsin normatiivinen ja nimenomaan pintarakenteeseen keskittyvä. Kuten HS:n paperilehteen kirjoitin, aidot sensorit eivät kuulemma enää välttämättä välitä ylioppilasaineiden yksittäisistä pintasäröistä samaan tapaan kuin entisaikaan, koska tekstien varsinaisessa rakenteessa on monesti paljon pahempia ongelmia kuin vaikkapa "alkaa tekemään" (suositusta yhtään väheksymättä).
Melkoinen huuhaatunnelma syntyy, kun pelkästään klikkaamalla eteenpäin, siis edes lukematta kysymyksiä saati vastaamatta niihin, saa tuloksen ONNEKSI OLKOON ja arvosanan cum laude approbatur.
Jos vielä palaamme testiin, pitänee kiinnittää sananvalintoihin tarkempaa huomiota, ettei kirjaimellinen tulkinta saa liian suurta valtaa. (Ehkä lisäämme myös tekstin "Koe ei ole Ylioppilastutkintolautakunnan hyväksymä". ;)
Esimerkki tilanteesta, jossa pilkutus vaikuttaa merkitykseen tai painotukseen:
"Paikalla olivat Maija(,) ja Antti(,) lapsineen."
Toinen juttu tuossa testissä (jota myös kokeilin ja sain minäkin sen Eximian) on, että joissakin asioissa säännökset ovat muuttuneet. Eli 1970-luvulla vielä väärinä pidettyjä muotoja saatetaan nykyään hyväksyä, toisaalta silloin normaaleina pidettyjä on saattanut siirtyä vanhentuneiden joukkoon (minä olisin kuvitellut että "yht'äkkiä" on oikein, mutta vanhanaikainen).
"Yht'äkkiä" on ilman heittomerkkiä jo Nykysuomen sanakirjassa (joskin se pitää vielä heittomerkkiä mahdollisena). Heittomerkkejä on karsittu kovalla kädellä ja jätetty kotoperäisissä sanoissa lähinnä niihin, joissa tavurajan molemmin puolin on sama vokaali (esim. vaa'an).
Jonkin verran palautetta tuli myös muodosta "yksi suosituimmista", jota ei aina ole hyväksytty. Tässäkin tapauksessa sallimisesta on muistaakseni vähintään 40 vuotta.
Jos lapset olivat pelkästään Antin, saattaisi riittää, kun vaihdetaan rinnastuskonjunktiota: ”Paikalla olivat Maija sekä Antti lapsineen.”
Jos taas lapset olivat pelkästään Maijan, sanoisin: ”Paikalla olivat Maija lapsineen ja (tai: sekä) Antti.”
Joten saivartelenpa lisää tuosta lauseesta:
Jos siinä ei ole yhtään pilkkua, totean neutraalisti että Maijan ja Antin koko perhe oli paikalla. Jos ensimmäisessä välissä on pilkku, kerron että lapset eivät ole Maijan, jos jälkimmäisessä, korostan nimenomaisesti sitä että lapsetkin ovat paikalla. Jos molemmissa väleissä on pilkku, tulee kieltämättä kömpelö lause, kun yritän pilkutuksella sekä kertoa, että lapset eivät ole Maijan, ja samalla korostaa heidän mukanaoloaan.
Esimerkki oli tarkoituksella riisuttu, se onko järkevää käyttää pilkutusta vai jotain muita keinoja riippuu tietysti muusta asiayhteydestä ja esimerkiksi lauseessa olevista määreistä. Määreiden viittauksissa haksahtamalla päätyy äkkiä "Jyviin ja akanoihin".
Laura Katajan pilkutusvaihtoehdoista – minun mielestäni – olisi mahdollinen (vain) tämä: ”Paikalla olivat Maija ja Antti, lapsineen.”
Mutta se voi tarkoittaa paitsi yhteisiä lapsia myös sitä, että Maija ja Antti olivat vaikkapa sisaruksia ja kummallakin oli mukanaan omat lapsensa. Eikös?
Eats shoots and leaves.