31.7.2012 14.52
Kielikesä
On sitten mukavaa altistua kielille, joita ei ymmärrä.
Pyöräillessäni tänä kesänä Espanjassa ja Ranskassa törmäsin baskiin (euskara) ja bretoniin, Walesissa käydessäni kuulin kymriä (maan nimi Cymru äännetään kyllä lähinnä kamri tai kämri). Suomenpuhujaa lämmittää oudosti näiden Euroopan reunakielten elinvoima. Niin vain sinnittelevät pääkielten puristuksessa, osa paremmin, osa huonommin. Matkalaiselle näkyvin merkki ovat kaksikieliset tienviitat, joista etenkin Baskimaassa on usein mustattu hallitseva kieli, aivan kuten tehtiin Helsingissä venäläisille kadun nimille viime vuosisadan alussa. Aikaisemmilla reissuilla olen saanut tutustua katalaaniin ja galician kieleen, jotka tosin eivät ole lingvistiseltä kannalta aivan yhtä eksoottisia.
Yhtä riemastuttavaa on ollut Suomessa vietetyn talven jälkeen kävellä toisen kotikaupunkini Oxfordin Cowley Roadilla, joka yhdistää BMW:n (entiset Morrisin) autotehtaat historialliseen keskustaan. Väliin mahtuu eri kirkkokuntien kirkkoja, suuri ja pieni moskeija, terveyskeskus, pari markettia, edistyksellisiä osuuskuntia, paperikauppa, pari kemikaalikauppaa, useita polkupyöräliikkeitä, intialainen (enemmän kuin yksi), nepalilainen, kiinalainen, japanilainen, marokkolainen, jamaikalainen, thaimaalainen, italialainen (useampia), portugalilainen, slovakialainen, turkkilainen, kreikkalainen, venäläinen ja puolalainen ruokakauppa ja/tai ravintola, afrokampaamoja, hyväntekeväisyyskauppoja – vain muutaman kilometrin matkalla.
Ihmiset ovat yhtä erinäköisiä kuin olympialaisten esiinmarssissa. Itä-Oxfordissa asuu vanhastaan intialaisia ja afro-karibialaisia, ja viime aikoina sinne on muuttanut paljon väkeä Itä-Euroopasta, Kiinasta ja Afrikasta. Kielten kirjo on sen mukainen. Kadun päässä Magdalenin sillan takana alkaa sitten yliopiston ja turistien High Street, kansainvälinen sekin, mutta ei puoliksikaan yhtä värikäs.
Täytyy varmaan hankkia inarinsaameksi räppäävän Amocin levy.
Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa
http://www.youtube.com/watch?v=-56xy7NhAm4
Esimerkiksi savo ja rauma poikennevat suomen yleiskielestä suunnilleen yhtä paljon kuin katalaani espanjasta tai napoli italiasta.
Miltä tuntuisi, jos Savossa ja Rauman seudulla tienviitat, kyltit yms. olisivat paikallisella kielellä (suomenkielinen teksti olisi tarvittaessa mustattu yli) ja asiakkaalle puhuttaisiin ainakin ensi sijassa savoa tai raumaa?
Savonkielisten tienviittojen tekeminen voisi olla halpaa: ne voitaisiin tehdä painamalla, koska kaikissa lukisi ”Jonnennii” ja alla pienemmällä ”tai suattaapi tuo viijä muuannennii”. :-)
Ja onhan ns. suomenruotsistakin kiinnostavia paikallisia variantteja, joita hyvin voisi pitää omina kielinään, ainakin siinä missä esimerkiksi meänkieltä.
Kirjakieli on hallinnon kielenä poliittinen luomus. Tämän näkee vaikka siitä, miten nopeaasti serbokroatia jaettiin jugoslavian hajoamisen jälkeen "kansallisiin" kieliin. Puhekieli taas on viestinnän väline, ja olen aina uusia kieliä oppiessani iloinen kun alan ihmisten puhetavasta erottaa murrepiirteitä, ja tunnistaa mistä päin maata he ovat kotoisin.
Niinhän myös ns. suomen kieli luotiin. Tai no vähän mutkikkaammin, koska siihen sekoiteltiin eri murteiden aineksia aika laajasti. Tämä vain korosti sitä, että tulos ei ole kenenkään äidinkieli, vaan siinä on jokaiselle outoja piirteitä.
En ihmettelisi, jos "uusien kielien" muodostaminen tulisi muotiin Suomessakin. Ja jokaisella, joka haluaisi valittaa, olisi toki aihetta valittaa siitä, että jokin sana tai sanonta ei ole oikea vaan otettu Ylä-Mänkylän Jumalanseläntauksen kylän murteesta eikä siitä oikeasta murteesta, jonka valittaja on oppinut.
Mutta saisimme varmaan ulkomaisia kieltentutkijoita ja -harrastajia ihastelemaan Euroopan reunakielten elinvoimaa.