Siirry sisältöön
Haku

Kersti Juva


Omakuva: Kersti Juva.
Kersti Juva on suomentanut englanninkielistä kaunokirjallisuutta 1970-luvulta asti. Häntä kiinnostaa kielessä ennen kaikkea merkitys ja miten se suomeksi ilmaistaan.

rss

31.7.2012 14.52
Kersti Juva

Kielikesä

On sitten mukavaa altistua kielille, joita ei ymmärrä.

Pyöräillessäni tänä kesänä Espanjassa ja Ranskassa törmäsin baskiin (euskara) ja bretoniin, Walesissa käydessäni kuulin kymriä (maan nimi Cymru äännetään kyllä lähinnä kamri tai kämri). Suomenpuhujaa lämmittää oudosti näiden Euroopan reunakielten elinvoima. Niin vain sinnittelevät pääkielten puristuksessa, osa paremmin, osa huonommin. Matkalaiselle näkyvin merkki ovat kaksikieliset tienviitat, joista etenkin Baskimaassa on usein mustattu hallitseva kieli, aivan kuten tehtiin Helsingissä venäläisille kadun nimille viime vuosisadan alussa. Aikaisemmilla reissuilla olen saanut tutustua katalaaniin ja galician kieleen, jotka tosin eivät ole lingvistiseltä kannalta aivan yhtä eksoottisia.


Yhtä riemastuttavaa on ollut Suomessa vietetyn talven jälkeen kävellä toisen kotikaupunkini Oxfordin Cowley Roadilla, joka yhdistää BMW:n (entiset Morrisin) autotehtaat historialliseen keskustaan. Väliin mahtuu eri kirkkokuntien kirkkoja, suuri ja pieni moskeija, terveyskeskus, pari markettia, edistyksellisiä osuuskuntia, paperikauppa, pari kemikaalikauppaa, useita polkupyöräliikkeitä, intialainen (enemmän kuin yksi), nepalilainen, kiinalainen, japanilainen, marokkolainen, jamaikalainen, thaimaalainen, italialainen (useampia), portugalilainen, slovakialainen, turkkilainen,  kreikkalainen, venäläinen ja puolalainen ruokakauppa ja/tai ravintola, afrokampaamoja, hyväntekeväisyyskauppoja – vain muutaman kilometrin matkalla.


Ihmiset ovat yhtä erinäköisiä kuin olympialaisten esiinmarssissa. Itä-Oxfordissa asuu vanhastaan intialaisia ja afro-karibialaisia, ja viime aikoina sinne on muuttanut paljon väkeä Itä-Euroopasta, Kiinasta ja Afrikasta. Kielten kirjo on sen mukainen. Kadun päässä Magdalenin sillan takana alkaa sitten yliopiston ja turistien High Street, kansainvälinen sekin, mutta ei puoliksikaan yhtä värikäs.


Täytyy varmaan hankkia inarinsaameksi räppäävän Amocin levy.

Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa

31.7.2012 16.07
Taina
Amocia
Saame sopii minusta räppiin paremmin kuin suomi. Tai sitten suomenkieliset ei muuten vain osaa...
http://www.youtube.com/watch?v=-56xy7NhAm4
31.7.2012 20.25
Exotique
Kotoisempaa eksotiikka
Eksoottisia kieliä on kiva ihastella. Mutta löytyisihän niitä lähempäänkin.

Esimerkiksi savo ja rauma poikennevat suomen yleiskielestä suunnilleen yhtä paljon kuin katalaani espanjasta tai napoli italiasta.

Miltä tuntuisi, jos Savossa ja Rauman seudulla tienviitat, kyltit yms. olisivat paikallisella kielellä (suomenkielinen teksti olisi tarvittaessa mustattu yli) ja asiakkaalle puhuttaisiin ainakin ensi sijassa savoa tai raumaa?

Savonkielisten tienviittojen tekeminen voisi olla halpaa: ne voitaisiin tehdä painamalla, koska kaikissa lukisi ”Jonnennii” ja alla pienemmällä ”tai suattaapi tuo viijä muuannennii”. :-)

Ja onhan ns. suomenruotsistakin kiinnostavia paikallisia variantteja, joita hyvin voisi pitää omina kielinään, ainakin siinä missä esimerkiksi meänkieltä.
3.8.2012 1.07
Tavan tallaaja
Ei taas savoa kirjoitettuna...
Kyllä silmääni pahasti tarttuivat Exotiquen savonkielen esimerkit, jotka eivät ole lähelläkään sitä, miten ne omassa pohjoissavolaisessa kotimurteessani sanottaisiin. Joten mielestäni on turha alkaa viritellä murteista kirjakieliä, kun murteita on kuitenkin joka kylällä omansa.

Kirjakieli on hallinnon kielenä poliittinen luomus. Tämän näkee vaikka siitä, miten nopeaasti serbokroatia jaettiin jugoslavian hajoamisen jälkeen "kansallisiin" kieliin. Puhekieli taas on viestinnän väline, ja olen aina uusia kieliä oppiessani iloinen kun alan ihmisten puhetavasta erottaa murrepiirteitä, ja tunnistaa mistä päin maata he ovat kotoisin.

3.8.2012 10.38
Exotique
Lisää erojen ihastelua
"Tavan tallaaja" on aivan oikeassa: uusien kielten muodostaminen hävittää kielimuotojen eroja. Varmaan moni ikänsä katalaania tai napolia puhunut ihmettelee, kun huomaa, että näiden kielimuotojen joitakin variantteja on nostettu kieliksi. Siis murrejatkumosta on otettu jokin kohta tai kohtien yhdistelmä ja julistettu se "katalaaniksi" tai "napoliksi", jota sitten kirjoitetaan ja jolle ehkä aikanaan vaaditaan virallisen kielen asemaa, kieliakatemiaa, opettamista kouluissa jne.

Niinhän myös ns. suomen kieli luotiin. Tai no vähän mutkikkaammin, koska siihen sekoiteltiin eri murteiden aineksia aika laajasti. Tämä vain korosti sitä, että tulos ei ole kenenkään äidinkieli, vaan siinä on jokaiselle outoja piirteitä.

En ihmettelisi, jos "uusien kielien" muodostaminen tulisi muotiin Suomessakin. Ja jokaisella, joka haluaisi valittaa, olisi toki aihetta valittaa siitä, että jokin sana tai sanonta ei ole oikea vaan otettu Ylä-Mänkylän Jumalanseläntauksen kylän murteesta eikä siitä oikeasta murteesta, jonka valittaja on oppinut.

Mutta saisimme varmaan ulkomaisia kieltentutkijoita ja -harrastajia ihastelemaan Euroopan reunakielten elinvoimaa.
6.8.2012 5.30
samooja
suomen alikielet
Exotique ja muut, luulen että kielen ja murteen elinvoimaisuuteen tarvitaan kertaluku(j)a eriluokkaa olevia kansanosia niitä ylläpitämään. Kuten totesin - arvaushan tämä. Jos joku tietää tai muuten kokee omaavansa oikean tai vaikka ihan perustellun mielipiteen tarvittavasta määrästä kielen/murteen puhujia, kuulisin siitä kovin mieluusti!