Etä-äikkää koronan aikaan

Omakuva: Katariina Knuutinen.

Koulut on pitkälti suljettu ja peruskouluäikkääkin opiskellaan etänä. Aika tarjoaa ajankohtaisia kirjoitusaiheita esseisiin ja fiktiivisiin teksteihin.

Olen saanut oppilailta luettavakseni niin humoristisia vessapaperiseikkailutarinoita kuin asiapohdintaa koronan vaikutuksista arkielämään Suomessa. Ajankohtaisten aiheiden lisäksi on ollut hyvä teettää tehtäviä myös sellaisista aihepiireistä, joilla ei ole kytköksiä koronaan.

Jos oppilaat ovat tottuneet itseopiskeluun, ja jos sitä on harjoiteltu ja käytetty opetus- ja oppimismenetelmänä lähiopetuksessa, etäopiskelun haasteista selviää helpommin. Tilanne on toinen, jos oppiainesisältöjen opiskelun ohella pitää opetella myös itsenäisen työskentelemisen, työnteon aikatauluttamisen ja oman työn ohjaamisen taitoja. Ainakin teoriatasolla nykyinen opetussuunnitelma tukee valmiuksia etäopiskeluun.

Ihmisen ikävä ihmisen luo

Etäopetuksen isoin ongelma tuntuu olevan samassa tilassa olevien ihmisten puute. Kukaan ei ole ilmehtimässä tai elehtimässä.

Paitsi kollegoiden ja oppilaiden kasvoja, nopeasti alkaa kaivata myös paikallaolon ääniä – niin paljon kuin ne arjessa välillä rasittavatkin: kirskahdus, kun tuolia siirretään, pulpettien kolina toisiaan vasten ja loputon puhelimien merkkiäänten kilinä. Muitakin koulutilan tarjoamia aistielämyksiä ikävöi välillä: opettajainhuoneesta leijaileva popcornin tuoksu perjantaisin, yhtäkkisen kevätauringon häikäisevä valo luokassa ja käytössä mukaviksi nuhjaantuneiden sisäkenkien tuntu jaloissa.

Kohtaamiset videoyhteydellä ovat vain kalpea aavistus siitä, mitä kohtaamiset ovat IRL, in real life. Tekniikka taipuu kuitenkin moneen. Internetin ihmemaassa ja keskustelupalstojen kahvihuoneissa on jaossa monenmoista vinkkiä ja testattua tehtävää etäajan evästeeksi.

Oppilaista ainakin osa on aktiivisesti toisiinsa yhteyksissä, vaikka isolla porukalla ei puistonnurkkiin sovikaan kokoontua. On appia, tsättiä, nettiä ja hangoutsia, joissa kommunikoida. Myös oppitunneille kokoonnutaan välillä etästi yhteen. Seiskaluokkalaisille voi hahmottaa videoyhteydellä samaa tai kahta eri tekijää virkkeen päälauseissa. Tsätissä voi miettiä porukalla, miten joku asia ratkaistaan.

Haloo, kuuleeko kaikki? Kuva: Risto Uusikoski, Kotus.

Perustaidot tehokäytössä

Kieli opiskelun ja yhteydenpidon välineenä on etäopiskelussa merkittävässä roolissa. Ohjeita ja tehtäviä toimitetaan oppilaille paljolti kirjallisessa muodossa, joten luetun ymmärtämisen taidot korostuvat kaikkien oppiaineiden opiskelussa.

Tehtäviä myös usein palautetaan kirjallisessa muodossa, joten kirjallisen ilmaisun taidot ovat oleellisessa roolissa oppiaineesta riippumatta. Tällaisessa tilanteessa oppilaillekin hahmottuu selkeästi, miten paljon opiskelu ja myöhemmin monenlainen työnteko rakentuvat luku- ja kirjoitustaitojen pohjalle, piti kirjoittamisesta ja lukemisesta tai ei.

Osalla oppilaista itsenäinen opiskelu opettajan ohjauksessa sujuu hyvin. Toiset tarvitsevat paljon huoltajien, opettajien, koulunkäynnin ohjaajien ja vaikkapa kuraattorin tukea. Oppilaille, joiden kotikieli on jokin muu kuin suomi, etäopiskelu tuottaa lisähaasteita. On mahtavaa, että sähköpostiin on kilahdellut eri tahojen yhteydenottoja, kädenojennuksia digimateriaaleihin, opetusaineistoa etätunneille ja täsmäohjeita selkoviestintään esimerkiksi S2-oppilaille.

Kriisin iloja

Mediassa on kirjoiteltu, kuinka korona-aika tarjoaa suomalaisille vauvasta vaariin todellisen digiloikan mahdollisuuden. Väistämättä ainakin jotkut digitaidot petraantuvat. Samalla hahmottuu se, mitä ei hallitse ja mistä voisi olla iloa ja hyötyä.

Koulujen digialustoilla on saatettu jakaa taukojumppavinkkejä, lukusuosituksia ja välipalaideoita arkeen. Kaikesta heijastuu, että tässä tilanteessa ollaan yhdessä, ja yhdessä myös yritetään tarpoa etiäpäin. Aika tarjoaa uudenlaisia tapoja tehdä asioita ja vaikkapa yhdistellä oppiaineita toisiinsa.

Äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaine sopii pariksi hyvin monen oppiaineen kanssa. On tuntunut mukavalta viritellä pientä yhteistyötä muiden oppiaineiden opettajien kanssa kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa – ilman ”Tämä on nyt tämänvuotinen MOK eli Monialainen OppimisKokonaisuus” -paineen tuntua.

Palaa otsikoihin | 1 puheenvuoro | Keskustele