Saamea kouluihin etäyhteyksin jo kuudetta vuotta

Yhä useampi saamelaislapsi ja -nuori opiskelee omaa kieltään etäyhteyksin. Tämä johtuu siitä, että nykyään jo 70 prosenttia Suomen saamelaislapsista asuu muualla kuin saamelaisten perinteisellä kotiseutualueella Enontekiön, Utsjoen ja Inarin kunnissa ja Sodankylän pohjoisosassa. Kotiseutualueen ulkopuolella saamen luokkahuoneopetusta on tarjolla vain harvoissa kouluissa Helsingissä, Oulussa ja Rovaniemellä, joissa saamelaisväestöä on runsaammin kuin muualla.

Esimerkiksi Espoon, Turun tai Tampereen kouluissa, saati pienemmillä paikkakunnilla, ei järjestetä luokkaopetusta saamen kielissä. Saamelaiskielten kouluopetukselle on kuitenkin tarve.

Jokaisella saamelaislapsella ja -nuorella on yhtäläinen oikeus opiskella omaa kieltään, ja jokainen saamen kielen taitoaan kehittävä lapsi ja nuori on tärkeä ja tarpeellinen saamen kielten käytön turvaamisessa. Saamelaisyhteisössä ja myös suomalaisessa yhteiskunnassa tarvitaan ihmisiä, jotka pystyvät toimimaan ja työskentelemään eri tehtävissä saamelaiskielillä ja osaltaan ylläpitämään ja edelleen kehittämään kieltä ja kulttuuria.

Niinpä koltansaamen, inarinsaamen ja pohjoissaamen opetusta tarjotaan myös sille enemmistölle saamelaisoppilaista, jotka käyvät kouluaan muualla kuin aivan pohjoisimmassa Suomessa. Etäopetus on tähän yksi ratkaisu.

Oppilaita yli sadasta koulusta

Toiminta alkoi vuonna 2018, kun opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella käynnistettiin saamen kielten etäyhteyksiä hyödyntävän opetuksen pilottihanke. Syksyllä 2023 käynnistyi kuudes etäopetuksen lukuvuosi. Hanketta johtaa Utsjoen kunta ja koordinoi Saamelaiskäräjät. Oppilasmäärä on noin 170, ja se on yli kolminkertaistunut hankkeen alusta.

Vaikka toiminnan keskuksena on Utsjoki, oppilaiden lisäksi myös saamen kielten opettajat osallistuvat opetukseen eri puolilta Suomea – ja maailmaa. Opetusta on annettu esimeriksi Oulusta, Inarista ja Tukholmasta.

Oppilaita taas on yli sadasta koulusta eri puolilta Suomea. He ovat monen ikäisiä ja useilta luokka-asteilta esikoulusta toiselle asteelle, ja heidän kielitaitotaustansa vaihtelee suuresti. Toisilla pohjoissaame, koltansaame tai inarinsaame on yksi kodin käyttökielistä, mutta suurella osalla se on suvun perintökieli, jonka sujuvaa taitoa ei ole oppituntien ulkopuolelta saatu.

Kun keskustelen hankkeen työntekijöiden kanssa ja perehdyn hankkeen raportteihin, en voi olla hämmästelemättä sitä, miten hieno toimintamalli on onnistuttu rakentamaan melko hajanaisista ja osin hankalasti yhteensovitettavista palasista, toimijoista ja aikatauluista.

Kouluilta toivotaan tukea ja tietoa saamelaisuudesta

Eri ikäisten oppilaiden monenlaiset kielitaitotaustat luovat haasteita mielekkäiden opetusryhmien kokoamiselle. Paikasta riippumattoman opetuksen ryhmien muodostaminen on silti mahdollista aivan eri tavalla kuin lähiopetusryhmien kokoaminen paikkakunnilla, joilla saamelaislapsia on samassa koulussa vain yksi tai kaksi. Koulun tai lukion ainoalle saamelaisoppilaalle opetusta ja sen myötä vahvistuvaa suhdetta saamenkieliseen yhteisöön ei millään voitaisi tarjota ilman etäopetuksen mahdollisuutta.

Oman haasteensa asettaa opetusryhmien aikataulutus. Eri kouluista ja lukioista opetukseen osallistuvien oppilaiden lukujärjestykset täytyy sovittaa yhteen, ja tästä syytä saamen opetus täytyy monesti sijoittaa muun koulupäivän päätteeksi. Opetukseen tulee silti voida osallistua koulun tiloissa ja myös siten osana koulupäivää.

Oman koulun vastuulla on järjestää oppilaalle rauhallinen opiskelutila, tarvittavat välineet, kuten tietokone ja toimivat etäyhteydet, sekä nimetä ohjaaja, joka tukee oppilasta tämän etäopiskelussa. Koulujen arjessa nämä velvollisuudet eivät aina pysy kirkkaina mielessä ohjeistuksesta huolimatta.

Käytännön järjestelyjen lisäksi oma koulu voi tarjota tukea ylläpitämällä myönteistä ja kannustavaa ilmapiiriä saamen opiskelua kohtaan. Lisäksi koulu voi varmistaa, että kouluyhteisössä on tietoa saamelaisista ja saamen kielistä ja että saamelaisuudelle on tilaa myös kielen oppituntien ulkopuolella. Pienestä oppilaasta voi tuntua suurelta, kun luokanopettaja antaa kirjoittaa suomenkieliseen tehtäväkirjaan saamen kielellä.

Saamen kielen etäopetusvälineitä. Kuva: Arla Magga. Saamelaiskäräjät.

Lähiluontoa ja etäryhmiä

Kielitaidon kehittämisen lisäksi etäopetuksen tavoitteena on herättää kipinä jatkuvaan saamen kielen taidon kehittämiseen ja tukea oppilaiden identiteetin rakentamista. Suhdetta saamelaiskulttuuriin vahvistetaan lähestymällä kielenoppimista saamelaisille tärkeiden aiheiden kautta. Tällaisia ovat esimerkiksi luonto ja tarinat.

Inarinsaamen tunneilla on pelattu luontobingoa, ja tehtävänä on saattanut olla erilaisia luonnontarkkailutehtäviä, joita oppilaat ovat tehneet lähiluonnossa kameran kanssa liikkuen. Koltansaameksi on harjoiteltu tarinankerrontaa useammassa vaiheessa testaillen ja videoiden.

Vaikka mukana on saamelaiskulttuurilähtöisiä elementtejä ja esineitä, oppiminen tapahtuu lasten ja nuorten lähiympäristössä ja arjessa. Etäopetuksen välineitä on hyödynnetty luovasti, kun pohjoissaamen tunneilla on tehty lelu- ja herkkuostoksia dokumenttikameran avulla ja harjoiteltu ostajan ja kauppiaan rooleja.

Pedagogisia ja teknisiä käytäntöjä on kehitetty runsaasti, osittain myös yhteistyössä Lapin yliopiston tutkimusryhmän kanssa. Etäopetuksesta kertynyttä kokemusta ja käytäntöjä on esitelty myös ulkomaille, jopa Myanmariin saakka.

Elvytettävät kielet erityisasemaan

Opetuspilottia arvioineen Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvin raportin (2023) mukaan perusopetuslaissa ja opetussuunnitelmissa tulisi ottaa huomioon saamen kielen asema uhanalaisena elvytettävänä kielenä. Samalla myös kotiseutualueen ulkopuolella koulua käyvät saamelaisoppilaat.

Samoilla linjoilla on saamen opetuksen kehittämistyöryhmä raportissaan (2021). Monelle oppilaalle suhde saamen kieleen on jotakin muuta kuin lainsäädännön ja opetussuunnitelmien tunnistamat äidinkielen ja vieraan kielen kategoriat. Se on jotain niiden väliltä: kieli on oma ja suvun kieli, siinä mielessä äidinkieli, mutta kielitaito voi olla hyvin vähäinen. Monen saamelaislapsen vanhemmat eivät ole saaneet oppia kieltä ja siirtää sitä edelleen. Suurin osa opiskelee saamea toisena tai uutena opittavana kielenä, mutta opetussuunnitelma on kirjoitettu äidinkielisille.

Saamea opiskellaan kaksi tuntia viikossa esi-, perus- tai lukio-opetusta täydentävänä oppilaan oman äidinkielen opetuksena. Näin saamen kielten opetus rinnastuu ensikielenä kotona opittuihin kieliin kuten kiinaan, englantiin tai arabiaan. On kuitenkin erilaista opiskella ja myös opettaa uhanalaista kieltä, josta on saatavilla niukka valikoima materiaalia, kuin sellaista kieltä, joka näkyy ja kuuluu ympäri maailmaa.

Ehkäpä yhteiskunnan suhtautuminen erityistä suojelua vaativiin uhanalaisiin kotoperäisiin kieliimme tulisi olla toisenlainen kuin suuriin maailmankieliin. Opetussuunnitelmaan tarvittaisiin kenties eri oppimääriä oppilaiden kielitaidon lähtötason mukaan, ja elvytettävälle kielelle voisi olla tarpeen saada lainsäädäntöön oma kategoriansa.

Klassikoiden lukemista inarinsaameksi. Kuva: Lotta Jalava.

Etäopetus pysyväksi reitiksi kieleen

Kokeilua on jatkunut jo viisi kokonaista lukuvuotta, ja kokemukset ovat erittäin hyviä. Jo kahtena vuonna etäopetukseen osallistuneita on ollut kirjoittamassa saamen kielen ylioppilaskokeessa, lukuvuonna 2022–2023 peräti kaikissa kolmessa saamen kielessä.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on sitoutunut kolmen vuoden jatkohankkeeseen eli vuoteen 2026 asti. Hankkeen tavoitteena on kuitenkin luoda etäopetukselle pysyvä toimintamalli.

Saamen kielten etäopetuksen rahoitus tulisikin vakinaistaa ja sen hallinnollinen kokonaisuus suunnitella pysyväksi ja nykyistä laajemmaksi. Vaikka oppilasmäärä on kasvanut, etäopetukseen osallistuu vain murto-osa kotiseutualueen ulkopuolella asuvista 2000 saamelaislapsista ja -nuorista. Myös saamen kielten opetuksen asemaa oppiaineena äidinkielen ja vieraan kielen välimaastossa olisi hyvä tarkastella hankkeen kokemusten pohjalta.

Onnistuneen etäopetuspilotin kokemusten ansiosta olemme lähempänä sellaista yhteiskuntaa, jossa jokainen saamelaislapsi ja -nuori asuinpaikasta riippumatta voisi oppia omaa kieltään itselleen sopivalla tasolla sekä tutustua kieleensä yhtenä saamelaisen identiteettinsä rakennuspalikoista ja reittinä ylisukupolviseen saamenkieliseen kerrontaan.

• Saamen kielten etäyhteyksiä hyödyntävän opetuksen pilottihanke

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele