10 kysymystä kielestä 2023
Inarinsaamen oppiminen avaa ovia
Ulpu Mattus-Kumpunen kulkee kielissä kuin metsässä.
1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?
Suomi oli perheeni kotikieli, mutta ala-asteelta lukioon asti äidinkielekseni oli merkitty pohjoissaame. Se ei kuitenkaan ollut koskaan todellinen äidinkieleni, ainoastaan koulukieleni. Vasta kun aikuisena opin isovanhempieni kielen inarinsaamen, jokin loksahti kohdalleen.
Olen elämässäni opetellut aiemmin puolisen tusinaa vierasta kieltä, joten oppimisprosessi sinänsä on tuttu ja kielten oppiminen on minulle helppoa. Inarinsaamen kohdalla tunne oli kuitenkin hyvin erilainen. Aivan kuin kieli olisi jo ollut minulla, vaikka en sitä osannutkaan. Oppiminen tuntui siltä, että availin pieniä ovia, joista kauan kaivattu kieli pääsi ulos. Nyt, kolme vuotta myöhemmin, pidän inarinsaamea toisena äidinkielenäni. Se tuntuu omalta ja rakkaalta.
2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa äidinkielessäsi tai muissa kielissä?
Koen kielten käyttämisen erilaisina maastoina. Tuttu kieli on helppokulkuinen maasto, jossa esteitä on harvassa, eikä oikeita sanoja tarvitse kauaa hakea. Välillä tulee vastaan mätäs tai kaatunut puunrunko, ja voin joko kömpiä sen yli tai kiertää sen. Tällä tavoin löytyneet ilmaisut eivät välttämättä sovellu tilanteeseen niin hyvin kuin toivoisin, mutta keskustelukumppani saattaa silti osata päätellä, mitä tarkoitan.
Mitä vieraampi kieli, sitä vaikeakulkuisempi maasto. Kömmin risukossa tai juoksen tiheässä metsässä ja yritän saada äkkiä sanottua sanottavani. Joskus osun kuoppaan tai suonsilmäkkeeseen enkä meinaa millään keksiä oikeaa sanaa päästäkseni jatkamaan eteenpäin. Jollei jotain kieltä tule käytettyä aikoihin, sen puhuminen voi tuntua siltä, kuin olisin veden alla ‒ kun saan kaivettua muistin kätköistä sopivan sanan, tuntuu kuin pääsisin pinnalle haukkaamaan happea.
3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?
Minulla ja lapsillani on kolme yhteistä kieltä. Pääkielemme on pohjoissaame. Kun lapset olivat pieniä, koin tärkeäksi puhua heille saamea, vaikka se ei ollutkaan vahvin eikä edes rakkain kieleni. Ajattelin, että on parempi puhua väärää saamea kuin ei saamea ollenkaan.
Tunnekieleni on suomi. Kun pitää saada viesti menemään perille heti, kun tunteet ottavat vallan tai kun saamenkielinen sanastoni ei yksinkertaisesti riitä, kieli vaihtuu suomeksi. Inarinsaame on tullut elämäämme vasta viimeisen kolmen vuoden aikana, ja se hiipii mukaan silloin, kun on rentoa ja mukavaa ja aikaa leikitellä kielellä.
4. Mitä ajattelet tämänhetkisestä kielimaisemastamme? Entä kielen muutoksesta?
Inarinsaamen tilanne näytti vielä minun lapsuudessani katastrofaaliselta. Espanjantauti, lastenkotiaika, evakkomatka ja asuntolakoulut aiheuttivat sen, että kieltä puhui 1980-luvulla enää lähinnä vanhempi väki. He olivat aikanaan tehneet päätöksen, että opettavat lapsilleen pelkän suomen kielen, jottei lasten tarvitse heidän laillaan kärsiä väärän kielen puhumisesta. Tämä oli myös minun isovanhempieni tilanne ja syy siihen, että kieli melkein katosi perheestäni.
1990-luvun lopulla aloitetut kielenelvytystoimet kantavat vihdoin hedelmää. Vaikka inarinsaamen kielen puhujia ei vieläkään montaa ole (yksi arvio on n. 450), on ikäjakauma huomattavasti monipuolistunut. Työ- ja opiskelukunnassani Inarissa kieltä pääsee käyttämään usein ja monenlaisissa töissä. Saamen kielten puhujilta eivät työt lopu.
5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?
Omassa kuplassani kyllä, muutoin en juurikaan. Tuon aktiivisesti esiin saamen kielten moninaisuutta ja eroja. Vaikka puhun kahta saamen kieltä, minulla on vaikeuksia ymmärtää kolmatta Suomessa puhuttavaa eli koltansaamea. Saamen kielistä ja saamelaisista ei todellakaan tiedetä tarpeeksi, joten ihan jo tiedon lisääminen omissa piireissäni tuntuu tärkeältä.
6. Mitä mieltä olet Suomessa nykyään käytävästä kielikeskustelusta?
Sitä voisi olla enemmänkin. Minua kiinnostaa ajatus siitä, että jos ryhmässä on vain yksi, joka ei juurikaan puhu suomea, ryhmän kielen pitäisi silti pysyä suomena, eikä vaihtua esimerkiksi englanniksi. Tämän katsotaan tukevan suomen kielen oppimista, erityisesti tilanteissa, joissa ymmärretyksi tuleminen ei ole elintärkeää.
Sovellan tätä saamelaisalueen tilanteeseen: jos kaikki muut ryhmässä puhuvat jotakin saamen kielistä paitsi yksi, niin eikö silloinkin tulisi saada käyttää saamen kieltä, kukin omaansa? Siitä saattaa ummikko suomalainenkin jonkin sanan ymmärtää. Eri saamen kielten puhujatkaan eivät kunnolla ymmärrä toisiaan, mutta kieliä käyttämällä ja kuulemalla me opimme. Sen sijaan jos saamenkielisetkin puhuvat pääosin suomea, saamen kieli on todellakin vaarassa kuihtua ja unohtua.
7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?
Inarinsaamen kielessä kauneinta, tai ehkä paremminkin tärkeintä, minulle on se yhteys menneisiin sukupolviin, jonka sen kautta saan. Olin hyvin läheinen isoisäni kanssa, ja vaikkei hän puhunutkaan minulle tai muille jälkeläisilleen äidinkieltään, sen vaikutus hänen suomenkielisessä puheessaan oli vahva. Vasta opittuani kielen itse olen hahmottanut jotkin piirteet isäni perheen murteessa suoriksi käännöksiksi tai lainoiksi inarinsaamesta.
8. Jos olisit kielenkäytön laji tai tekstilaji, mikä laji olisit?
Novellikokoelma. Elämä tuntuu muuttuvan muutaman vuoden välein niin radikaalisti, että jokainen tällainen pätkä on kuin oma pieni elämänsä, jolla ei ole selkeää alkua eikä loppua, eikä aina myöskään selkeää yhteyttä edelliseen elämään.
9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?
Ottaisin mukaan tyhjän päiväkirjan. Haluaisin kirjoittaa itse itselleni tarinoita ja pitää kirjaa omista ajatuksistani.
10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?
Pyeri säämi aalmugpeivi! Hyvää saamelaisten kansallispäivää!
Ulpu Mattus-Kumpunen eli Movsháá Haanu Joovnâ Ulpu on inarinsaamelainen kieliaktivisti ja artisti. Hänen matkastaan sukunsa kielen inarinsaamen pariin kertova dokumenttielokuva Äijih kielâ esitettiin ensimmäistä kertaa Skábmagovat-elokuvafestivaaleilla tammikuussa 2023.
Toimitus: Reetta Juntunen