Virkamies toimii ja edistää
Kirjoitin aikoinaan uuden
viraston, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston, Valviran,
esitetekstiä. Lopulta esite oli käynyt läpi myös lausuntokierroksen, jossa
kymmenkunta pomoa oli muokannut sen sisältöä mielensä mukaiseksi ja saanut oman
puumerkkinsä paperiin. Helpottuneena lähetin tekstin käännettäväksi.
Parin päivän päästä loistava
kääntäjämme Silja Strengell soitti ja sanoi, ettei hän saa oikein otetta
tekstin kääntämiseen, kun hänelle jää epäselväksi, mitä Valvirassa
konkreettisesti tehdään. Ei ihmekään, sillä olin onnistunut ujuttamaan yhdelle
A-neloselle yksitoista kertaa sanat toimia tai toiminta. Valvirassa toimittiin
kovasti ja toiminnalla edistettiin monia asioita. Hävetti, kun luin tekstini
uudelleen ajatuksella läpi ja kysyin itseltäni, saako veronmaksaja tekstistä
käsityksen siitä, mitä virastossa hänen verorahoillaan tehdään ja mitä
tarkoitusta varten koko virasto on perustettu. Saatoin olla tyytyväinen
ainoastaan siihen, että olin älynnyt olla kirjoittamatta, että Valvirassa
pyritään toimimaan. Virkamiehethän kovin usein pyrkivät johonkin, ja lukija jää
pohtimaan, onnistuvatko he koskaan pyrkimyksissään.
Yhdessä Siljan kanssa sitten vähensimme Valviran toimintaa merkittävästi.
Kollegani kanssa tapasimme syömään lähtiessämme sanoa, että ruokatunnilla pyrimme kohdistamaan toimintamme kanan syömiseen. Se nauratti, mutta vastaavanlaiset virkamiestekstit eivät edes naurata.
Suosittelen lämpimästi, että
jokainen virkamies lukisi tekstinsä läpi ja laskisi, kuinka monta kertaa siinä
toimitaan, pyritään, edistetään tai kohdistetaan. Jos nuo sanat onnistuisi
karsimaan puoleen ja keksisi niiden tilalle konkreettisempia verbejä, teksti
paranisi huomattavasti. Jos ei keksi kuvaavia teonsanoja, voisi kertoa esimerkkejä
vaikkapa siitä, mitä toiminnan edistäminen tarkoittaa.
Kyllästymiseen asti on
puhuttu siitä, että virkamiesten pitäisi kirjoittaa lyhyemmin ja napakammin.
Tekstit eivät kuitenkaan näytä lyhenevän. Aina syy ei ole kirjoittajan. Tärkeät
tekstit käyvät läpi laajan lausuntokierroksen virastossa, ja lähes jokainen
kommentoija haluaa jättää tekstiin myös oman jälkensä. Jos kerran tuon osaston
asioista kerrotaan tässä näin laajasti, niin kyllä meidän osastomme tärkeästä
työstä pitää myös mainita. Näin on usein siitä huolimatta, että osaston työ
liittyy käsiteltävään asiaan hyvin löyhästi, jos ollenkaan. Jonkin aasinsillan
kautta se kuitenkin saadaan ujutettua tekstiin. Monien virkamiesten varpaat
ovat kovin herkät.
Virkamiehissä on paljon
loistavia kynänkäyttäjiä, jotka osaisivat kertoa asioista selkeästi ja
innostavasti. Tekisi mieleni lisätä, että hauskastikin, mutta en uskalla, koska
virkamiesteksti ei tietenkään saa olla hauska. Virkamiehen ei pidä heittäytyä
vitsiniekaksi vakavissa asioissa, mutta jos lukija löytäisi tekstin takaa
ihmisen, ei pelkkää virkamiestä, teksti vaikuttaisi luultavasti paremmin
kirjoittajan toivomalla tavalla.
Miksi virkamies ei saisi olla tunteva ja välittävä ihminen, myös teksteissään? Winston Churchill lupasi englantilaisille aikoinaan pateettisesti verta, hikeä ja kyyneleitä ja sai kansan taakseen. Meillä on kärkihankkeita, joilla pyritään edistämään tuottavuutta. Miksihän iso osa kansasta ei oikein innostu? Churchill, myönnettäköön, oli poliitikko, ei virkamies. Monet tekstit esimerkiksi ministeriöissä laaditaan kuitenkin yhteistyössä ministereiden ja virkamiesten kanssa, ja toivoisi, että niihin uskallettaisiin panna hieman enemmän tunnetta mukaan.
TARJA TAMMINEN 9.10.2015