Nostoja Kielitoimiston ohjepankista
Enontekiö, Enontekis vai Eanodat?
Nosto Kielitoimiston ohjepankista: Suomen paikannimet erikielisissä teksteissä.
Kielitoimiston ohjepankissa on ohjeet siitä, minkä kielistä nimeä Suomen paikannimistä käytetään, kun kirjoitetaan muulla kuin suomen kielellä. Ohjeet on tarkoitettu suomenkielisiä tekstejä kääntäville.
Ohjeiden taustalla on suomen kielen lautakunnan ja ruotsin kielen lautakunnan suositus. Suositus koskee erityisesti kaupunkien, kuntien, kylien, kaupunginosien ja teiden nimiä, mutta sitä voi soveltaa myös luonnonpaikkojen nimiin.
Ruotsin kielellä tai muilla skandinaavisilla kielillä (norja, tanska, islanti, fääri) kirjoitettaessa käytetään ensisijaisesti paikan ruotsinkielistä nimeä, esimerkiksi Turusta nimeä Åbo.
Saamelaiskielillä kirjoitettaessa käytetään ensisijaisesti paikan pohjoissaamen-, inarinsaamen- tai kolttasaamenkielistä nimeä, esimerkiksi Enontekiöstä nimeä Eanodat.
Suomen lähisukukielillä (viro, karjala, inkeroinen, lyydi,
vepsä, vatja, liivi) kirjoitettaessa käytetään ensisijaisesti paikan
suomenkielistä nimeä.
Muilla kielillä, kuten englanniksi, kirjoitettaessa yksikielisen kunnan paikoista käytetään kunnan virallisen kielen mukaista nimeä, esimerkiksi Iisalmi ja Mariehamn. Kaksikielisen kunnan paikoista puolestaan käytetään kunnan enemmistökielen mukaista nimeä, esimerkiksi Kokkola ja Raseborg.
Kuitenkin jos käyttökieleen on vakiintunut paikalle jokin muu nimi, käytetään sitä, esimerkiksi Helsinki on viroksi Helsingi ja portugaliksi Helsínquia. Kielitoimiston ohjepankissa on mainittu lähteet, joista voi tarkistaa kuntien kielisuhteet ja sen, onko paikalla suomen-, ruotsin- tai saamenkielinen nimi.
