Ajankohtaista kielenhuollosta
Kymmenen vuotta alettu tekemään: ”alan tottua”
Kyselyn mukaan valtaosa vastaajista pitää yleiskielen nykyisiä normeja sopivina.
Tarkalleen kymmenen vuotta sitten – tammikuun 31. päivänä vuonna 2014 – suomen kielen lautakunta julkisti päätöksensä, että alkaa tekemään -rakenne on hyväksyttävää yleiskieltä rakenteen alkaa tehdä rinnalla. Muistelimme suosituksen perusteita ja vastaanottoa 23. tammikuuta 2024 julkaistussa uutisessa.
Halusimme myös kuulla kielenkäyttäjien mielipiteitä yleiskielen normeista ja niiden muuttamisesta. Ovatko normit mahdollisesti liian tiukkoja tai liian sallivia? Hiertääkö jokin normi erityisesti? Näitä selvitimme kyselyllä.
Kerro se kasvoin
Normikysely osoittautui valtavan suosituksi. Saimme kaikkiaan 921 vastausta, minkä lisäksi Facebookissa aiheesta keskusteltiin noin 250 kommentin verran; muuallakin sosiaalisessa mediassa aihe kirvoitti kommentteja. Kieli on monelle sydämen asia.
Kysely oli jokseenkin epätieteellinen, minkä vuoksi sen tulosten tarkastelu voidaan aloittaa niin sanotusta emoji-indikaattorista. Alkaa tekemään -päätöksen vuosipäivän uutisointi on saanut tämän tekstin kirjoitushetkellä Facebookissa 719 reaktiota. Nämä jakautuvat seuraavasti: 540 neutraalia peukaloa, 144 kyynelehtivää naamaa, 16 vihaista naamaa, 8 sydäntä, 6 nauruemojia, 4 hämmästynyttä avosuista emojia ja 1 kaihoisasti sydäntä rutistava emoji. Tässä yhteydessä emme tulkitse jakaumaa sen tarkemmin.
Onko alettu tekemään?
Mitä suomen kielen lautakunnan suosituksesta seurasi? Kysyimme, alkavatko kielenkäyttäjät nykyään tehdä vai tekemään, kun kyse on yleiskielisestä tekstistä. Pelkästään alkaa tehdä -muotoa käyttää 55 prosenttia vastaajista. 27 prosenttia vastaajista vaihtelee muotoja tilanteen ja tyylin mukaan, ja 7 prosenttia käyttää ainoastaan alkaa tekemään -muotoa.
Kyselyn avovastauksissa näkyy tunteiden koko kirjo. Toisaalta normimuutos koettiin luontevaksi, ja osa vastaajista nostaakin esiin muotojen välisen murre-eron. Moni hyväksyy ja ymmärtää muutoksen ”noin periaatteessa”, mutta vanha normi on paukutettu aikanaan päähän niin pyhänä, että alkaa tekemään -muotoon liittyy voimakas tunne siitä, että on tekemässä jotain väärää.
– Olen noin sen oppinut, enkä viitsi toimintatapaani muuttaa. Se ikään kuin todistaa muille ”vanhan liiton” kielenkäyttäjille, että suomen kieli on hallussa.
Erittäin moni vastaaja on kuitenkin sitä mieltä, että normimuutos oli yksinkertaisesti virhe. Sieluun sattuu, paheksutaan, kielirikos... Mutta paljon on vettä virrannut kymmenessä vuodessa. Tunteet ovat ehtineet rauhoittua.
– Alan tottua. Tämä ei särähdä enää korvaan niin pahasti kuin muutama vuosi sitten.
Sopiva ote suitsista
Saamme jatkuvasti palautetta siitä, kuinka Kotimaisten kielten keskuksen tulisi toisaalta suitsia kansalaisten kielenkäyttöä entistä tiukemmin, toisaalta höllätä ja seurata uteliaasti kielenkäytön kehitystä, olla ajassa mukana. Kyselyn perusteella normit näyttäisivät kuitenkin olevan kutakuinkin kohdillaan: suurin osa, 73 prosenttia vastaajista, pitää nykyisiä yleiskielen normeja sopivina.
– Yleiskielen normit ovat hyviä silloin kun ne palvelevat kielen ymmärrettävyyttä ja rakenteiden yksiselkoisuutta. Jos normi on sellainen, että lähes kaikki tekevät siinä ”virheitä”, sitä on syytä muuttaa. Yleiskielen normien ei tule palvella ihmisten jakoa ”hyviin” ja ”huonoihin” kielenkäyttäjiin.
Seitsemäntoista prosenttia vastaajista pitää yleiskielen normeja liian sallivina. Jyrkimmissä kommenteissa puhutaan kielen rappeutumisesta ja suorastaan tuhoamisesta. Huolimattoman kielenkäytön ajatellaan johtavan ajattelun tylsistymiseen. Tappiomielialaakin esiintyy:
– Me ollaan pojat hävitty tää peli.
Neljän prosentin mielestä normit ovat liian tiukkoja. Vastauksissa toistuu maininta elävästä kielestä. Toki moni vastaaja korostaa samaan hengenvetoon, että aivan kaikkea ei tulisi hyväksyä yleiskieleen.
– Kieli elää aikojen mukana ja hyvä niin, mutta on hyvä, ettei kaikkea hyväksytä tuosta vain, esimerkiksi englannin kielestä tulleita ilmauksia.
Yksinkertaista, rakas kielenkäyttäjä
Matkamme kielenkäyttäjien sielunmaisemaan huipentui kysymykseen yksittäisistä normeista: mitä pitäisi muuttaa ja mitä ei missään nimessä saa muuttaa. Suurin osa vastaajista, 53 prosenttia, on tyytyväisiä nykytilaan, mutta 19 prosenttia kaipaa jonkinlaista muutosta.
Saimme mielenkiintoisia vastauksia laidasta laitaan. Useiden toiveiden takana on selkeyden ja yksinkertaisuuden tarve: Hyvin moni kaipaa yksinkertaisempia tai sallivampia pilkku- ja yhdyssanasääntöjä. Myös erilaisia viivoja voisi olla vähemmän.
Kaksoispassiivin (ollaan tehty, ei oltu tehty) sallimisen aika olisi joidenkuiden mielestä käsillä, joskin toiset pitäisivät nimenomaan tästä normista kiinni. Toinen mielipiteitä jakava ilmiö ovat omistusliitteet ja erityisesti niiden katoaminen (minun auto): iskeäkö niitä syvemmälle kansan tajuntaan vai luopuako kokonaan?
Moni vastaaja tietää tarkkaan, mitä toivoo:
– Nämä eivät mielestäni saisi muuttua: ”pystyä/voida/sattua/pyrkiä/joutua menemään”. Pidetään huolta myös omistusliitteestä ja siitä, ettei sana ”itse” korvaisi sanaa ”minä”.
Kiitos!
Kiitämme kaikkia vastaajia ilahduttavan monipuolisista ja runsaista kommenteista, jotka auttavat meitä toimintamme kehittämisessä. Tarkastelemme vastauksia tarkemmin Kielikello-lehdessä kevään aikana.
Aletaan yhä uudestaan
Alkaa tekemään -päätöksen merkkipäivä on näkynyt myös mediassa. Helsingin Sanomien jutussa haastatellaan muun muassa Kotuksen kielenhuolto-osaston johtajaa, suomen kielen lautakunnan jäsentä Salli Kankaanpäätä. Jutussa kerrotaan lautakunnan kuuluisasta kokouksesta, jossa suosituksesta päädyttiin lopulta äänestämään. ”Syntyi ajatus, että kyllä sen täytyy olla selvästi hyväksytty tai ei hyväksytty”, Kankaanpää kertoo. ”Rajatapaukset ovat hankalia, koska sitten hukutaan siihen, milloin ilmausta saa tai ei saa käyttää.”
Helsingin Sanomissa kirjoitetaan myös mahdollisista tulevista normimuutoksista. Juttuun on haastateltu muun muassa Salli Kankaanpäätä sekä Kotuksen kielenhuoltaja Riitta Korhosta. Esiin nousevat kaksoispassiivi, omistusliitteet ja pystyy tehdä -rakenne. Kieleen liittyvien asenteiden seuraaminen on Korhosen mukaan tärkeää: ”Tulevaisuudessa tehdään varmasti enemmän asennekyselyjä eri kielenkäyttäjäryhmille. Se on hirmu tärkeää. Kuten alkaa tekemään -keskustelukin osoitti, on olemassa jyrkkiä kantoja, liberaaleja kantoja ja ihan sama -kantoja.”
Ylen jutussa haastatellaan Kotuksen kielenhuoltajaa Henna Leskelää. Leskelä kertoo sekä itse päätöksen että vuosipäiväuutisoinnin aiheuttamasta somekuohunnasta. Myös Ylen jutussa käsitellään mahdollisia muutoksia: ”Kaksoispassiivia ollaan syöty näkee paljon”, Leskelä kertoo. ”Jos jotain muutettavaa normia pitäisi veikata, sanoisin, että kaksoispassiivista voi tulla osa yleiskieltä lähivuosikymmeninä.”
Teksti: Risto Uusikoski