Karttakokoelmien historia
Nimiarkiston karttakokoelmat alkoivat karttua, kun vuonna 1934 tehtiin päätös, että paikannimikokoelmien liitteeksi oli hankittava kartta, johon nimet paikannettiin. Tämä merkitsi myös helpotusta kenttätyöhön ja suurta kokoelmien käyttökelpoisuuden parannusta.
Suomesta ja lähialueilta kerättyihin paikannimikokoelmiin liittyy nykyisin noin 10 000 ainutkertaista, dokumentin luonteista karttalehteä ja -piirrosta, jotka sisältävät paikannusmerkintöjä. Kokoelmiin liittyvistä uusista karttalehdistä suurin osa on saatu ilmaiskappaleena Maanmittaushallitukselta.
Vuonna 1959 vakinaistui yhteistyö Maanmittauslaitoksen kanssa. Karttanimistön tarkistuksen yhteydessä arkistoon on kertynyt noin 14 000 peruskarttaa ja niiden kenttävedosta, jotka sisältävät tarkistusmerkintöjä.
Lisäksi noin 13 000 karttalehteä on erilaisina karttasarjoina. Nimiarkiston vanhimmat kartat ovat Hermelinin maakuntakartat vuosilta 1798–99.
Tutkimuksen avuksi on kopioitu omaksi kokoelmakseen eri julkaisuihin sisältyneitä nimien levikkikarttoja 1900-luvun puolivälistä alkaen. Levikkikarttoja on liki 3 000.
Karttakokoelma on karttunut vapaakappaleina, lahjoituksina, jäämistöinä ja vähäisessä määrin ostoina. Kaiken kaikkiaan karttakokoelmat käsittävät runsaat 36 000 karttalehteä, jotka ovat pääosin 1900-luvulta.