Ajankohtaista aineistoista
Nauhoitteista kattava ajankuva puhekielestä
”Suomen kielen nauhoitearkistolla on mittaamaton merkitys kansakunnalle.”
Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) säilyttämä Suomen kielen nauhoitearkisto sai syyskuussa 2024 merkittävän tunnustuksen, kun se liitettiin osaksi Unescon kansallista Maailman muisti -rekisteriä. Murteiden ja eri aikakausien puhekielen monimuotoisuuden tallennukseen perehtyneitä tunnustus liikuttaa ja lämmittää.
Ennen Kotukseen siirtymistä 1970- ja 80-lukujen vaihteessa nauhoitearkisto toimi osana Helsingin yliopiston suomen kielen laitosta. Vuonna 1959 perustetun nauhoitearkiston työssä painottui alkuvuosikymmeninä murteiden keruutyö, kun tavoitteena oli kerätä vähintään 30 tuntia puhetta jokaisesta Suomen pitäjästä. Parhaimmillaan äänitteitä karttuikin tuhat tuntia vuodessa, kun tutkijat, opiskelijat ja stipendiaatit tallensivat suomen kielen ja sen vaihtelun ajankuvaa ympäri Suomea.
Kertojamestareita ja kohtaamisia
Yksi kentällä aikanaan kiertäneistä on kielentutkija ja tietokirjoittaja Erkki Lyytikäinen, jota puhuttu kieli on kiehtonut vuosikymmeniä.
”Eipä ole ollut turhaa se työ, jonka parissa rehkittiin muutaman vuosikymmenen ajan”, toteaa nauhoitearkistossa koko työuransa vuodesta 1966 aina eläköitymiseensä saakka työskennellyt Lyytikäinen tunnustuksesta kysyttäessä.
Kenttätyössä on myös ollut mahdollisuus tavata kaikenlaisia kiinnostavia ihmisiä, persoonallisuuksia ja kertojamestareita. Ihmisiä kuunnellessaan ja puhuttaessaan Lyytikäinen myös kertoo todella ymmärtäneensä ja sisäistäneensä sen itsestäänselvyyden, että puhuttu kieli kaikkine murteineen on aina ensisijainen kielimuoto ja kirjakieli tulee vasta sen jälkeen: ”Murre on tavallista elämää ja puhetta, eikä se ole museokamaa, vaan jatkuvuus nykypäivään säilyy.”
Kattava kokoelma kieltä
Jos tuhannen tunnin vuosikertymä nauhoitettua puhetta pantaisiin soimaan yhteen menoon, nauhoja saisi kuunnella yli 40 päivää ympäri vuorokauden. Yli 60 vuotta sitten asetettu tavoite oman aikakautensa kielen kattavasta taltioinnista onnistui hyvin, ja määrä on valtava. Myöhemmin arkistoon on pikkuhiljaa sisällytetty myös täydennyksiä, erikoiskokoelmia ja muitakin kieliä kuin suomea Suomesta ja lähialueilta. Nauhoitearkiston nykyisen äänitemäärään, 24 000 tunnin, kuunteleminen yhtä soittoa kestäisi lähes kolme vuotta – yhä edellyttäen, että nauhat soisivat peräjälkeen yötä päivää.
Nauhoitearkiston laajuus on myös syy siihen, että kokonaisuus ei ole saatavilla kirjalliseen muotoon saatetussa, litteroidussa muodossa. Litterointityötä on kyllä tehty arkiston kehittämistyön aikana. Nauhoja alettiin saattaa kirjalliseen muotoon 1960-luvulla, käsin kirjoittaen. Erkki Lyytikäinen arvioi, että käsinkirjoitettuna on noin 1 000 tuntia. Niistä pieni osa on julkaistu eri pitäjien murteita esittelevinä painettuina julkaisuina, ja osaa murrenäytteistä on hyödynnetty myös Kotuksen verkkosivuilla.
Nauhat järjestykseen ja löydettäviksi
Valtavan nauhoitemäärän kerääminen on ollut suuri ponnistus, mutta yhtä lailla työtä on vaatinut kokonaisuuden jälkikäsittely: aineiston saattaminen järjestykseen, luetteloiminen ja tarkistaminen. Lyytikäinen kertoo, että aluksi kokonaisuutta hallinnoitiin antamalla kullekin kerääjälle juokseva numero, jonka perusteella tehtiin aineisto-osuutta kuvaava kortti. Näin kertyi numeroitu kortisto, josta käyvät ilmi nauhojen perustiedot kuten tunnistenumero, tiedot haastatellusta ja murteesta, nauhoitusaika ja -paikka, sisällön kuvaus ynnä muuta. Kaikki nauhat piti myös kuunnella ja tarkistaa.
”Luettelointi sillä vuosituotannon määrällä oli tietenkin valtavaa”, Lyytikäinen kertoo. Jälkeenpäin ajatellen kuvailutyötä olisi voinut jakaa myös kerääjille. ”Olisi kannattanut tehdä kuten Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran keruissa, joissa kukin haastattelija on tehnyt noin liuskan mittaisen sisällönkuvauksen nauhan sisällöstä.”
Nauhoitearkiston parissa tehty kokoelmatyö siirtyi myöhemmin digitaaliseen aikakauteen. Tiedot nauhoituksista aikanaan kirjattuine kuvailutietoineen ovat selailtavissa Nauhoitearkiston kokoelmatietokannasta. Avokelanauhoille ja muille analogisille formaateille tallennettuja äänitteitä on myös vähitellen digitoitu Kotuksen projekteissa ja eri rahoituslähteiden turvin. Pientä osaa digitoiduista äänitteistä on hyödynnetty myös murrenäytteinä Kotuksen verkkosivuilla. Siellä on julkaistu myös Lyytikäisen, Jorma Rekusen ja Jaakko Yli-Paavolan vuonna 2013 toimittaman murteentutkimuksen suurteoksen, Suomen murrekirjan, äänitteet.
Koko Nauhoitearkisto saadaan opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämän rahoituksen myötä digitaaliseen muotoon vuoden 2026 loppuun mennessä. Alkuperäiset nauhat ovat jo hauraita, joten kokoelman säilymisen kannalta työn jatkaminen on välttämätöntä.
Unelma keruun toistamisesta
Suomen kielen nauhoitearkisto taltioi laajan ja kattavan ajankuvan, eräänlaisen välähdyksen kielen variaatiota ja ihmisten puhetapoja. Suurin osa nauhoituksista on tehty 1960–70-luvuilla, ja haastateltaviksi on etsitty paikkakuntansa murretta hyvin taitavia ikäihmisiä, joista osa on syntynyt 1800-luvun puolella. Kieli, puhetavat ja murteet muuttuvat, ja sen seuraamiseksi keruu kannattaisi toistaa aika ajoin. Erkki Lyytikäinen kertoo, että tavoitteena oli aikanaan toteuttaa seurantahaastatteluja 10 vuoden välein 10 paikkakunnalla. Resurssit eivät siihen riittäneet, mutta pari seurantakierrosta saatiin tehdyksi 1990–2000-luvuilla.
Lyytikäisellä on unelma myös uudesta laajasta keruusta. Nauhoitearkiston kokoelma heijastelee 1900-luvun alkupuolen kieltä, ja pian olisi aika tallentaa kattava kuva nyt, sata vuotta myöhemmin puhuttavasta kielestä. Digitaalisena aikakautena kaikenlaista arkikieltä tallentuu älylaitteille ja pilvipalveluihin, mutta ilman suunnitelmallisesti organisoitua keruuhanketta ja aineiston arkistointia siitä ei muodostu kattavaa ja pysyvästi tallennettavaa kokoelmaa.
”Laaja keruu tulisi toistaa samoilla perusperiaatteilla ja samalla määrällä haastatteluja”, Lyytikäinen toteaa. Murteiden ja puhutun kielen konkarille Suomen kielen nauhoitearkiston mittaamaton arvo kansakunnan kulttuuriperintönä on hyvin selvä, ja vuosikymmenien kokemuksen pohjalta myös nykypäivän ratkaisujen merkitys tulevaisuuden kannalta näyttäytyy kirkkaana.
Lue lisää
- Puhutun kielen aineistot (kotus.fi)
- Suomen murrekirjan äänitteet (kotus.fi)
- Nauhoitearkiston kokoelmatietokanta (ulkoisille käyttäjille, Kaino-palvelu)
- Suomen kielen nauhoitearkisto Unescon Maailman muisti -rekisteriin (Kotuksen uutiset, 16.9.2024)
Haastattelu ja teksti: Lotta Jalava
Toimitus: Sakari Korpikallio
