Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
Voitto tuli
Vaalit on käyty. Kaikki voittivat, ainakin jos uskomme puoluejohtajia. Ja miksi emme uskoisi.
Voitto. Työvoitto. Torjuntavoitto. Voitto, jos ajatellaan
näitä olosuhteita. Voitto monissa kunnissa. Voitto verrattuna edellisiin kuntavaaleihin. Voitto
verrattuna eduskuntavaaleihin. Voitto verrattuna gallupeihin. Ja niin edelleen ja niin edelleen...
Tulee taas mieleen Jukka Paastelan mainio kirja Valhe ja politiikka (1995) johon olen viitannut usein, muun muassa kirjassani Kielen voima (2007, s. 136): ” – – numeroilla on helppo harhauttaa ja todistella jokin oikeaksi ja vääräksi. Yksi ja sama yritystä koskeva tosiasia voi olla yhden prosentin myyntitulo, viiden prosentin tulo investoinnista, satojen tuhansien eurojen voitto, voittojen kasvamista 40 prosentilla (verrattuna viiden edellisen vuoden voittoihin) tai niiden vähenemistä 60 prosentilla (verrattuna edelliseen vuoteen).”
Jonkin asian tai suorituksen määritteleminen voitoksi lienee lopulta näkökulmakysymys. Vaikka voitto ja voittaa ovat näennäisesti yksinkertaisia yleiskielen sanoja, niiden merkitykset ovat hyvinkin ilmavia ja tulkinnanvaraisia.
Jos ylitän maaliviivan ennen muita kilpailijoita, voitan, mutta viimeiseksi tullut voi sanoa olevansa todellinen voittaja: ”voitin itseni”. Jos voitan lotossa 12 miljoonaa euroa, naapurini voi arvella, että ”varsinainen voitto, ei siitä mitään hyvää seuraa”. Jos jään taloyhtiön hallituksen vaalissa ilman hallituspaikkaa, sama naapurini toteaa, että ”tämä on kyllä koko yhtiön voitto”. Jos käyn karhun kansa taistoon ja lyön sen kuoliaaksi mutta samassa rytäkässä haavoitun itse kuolettavasti, olen ilmeisesti saavuttanut Pyrrhoksen voiton.
Voittaminen on suhteellista. Riippuu siitä, mihin vertaa. Sanan voimalla esimerkiksi demareiden historian huonoin kuntavaalitulos voidaan kääntää voitoksi. Samalla tavalla persujen historian paras kuntavaalitulos saattaa näyttäytyä jytkyn asemesta lötkynä, kuten Jari Tervo kirjoittaa blogissaan.
Mutta edellyttääkö voittaminen sitä, että jonkun on myös hävittävä? Kuka näissä vaaleissa oikein hävisi? Äänestävien puolue voitti nukkuvien puolueen 58,2–41,8. Silti monet ovat sitä mieltä, että voittaja on juuri nukkuvien puolue – ja häviäjä demokratia.
Jari Tervon blogimerkintä Ylen sivuilla
Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa