Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
Mankovaje
Sattuneista syistä aloin miettiä erilaisia vajeita. Oikeastaan vain yksi syy sattui, nimittäin hallituksen esittelemä paperi Hallituksen päätös rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanosta.
Tämän ”rakennepaketin” eli ”rapan” alussa kuvataan kolmenlaisia vajeita: budjettivaje, rahoitusvaje ja kestävyysvaje. Aloin miettiä, miksi niin rakastamme näitä vajeitamme ja erityisesti moninaisia merkityksiä kantavaa vaje-sanaa.
Nykysuomen sanakirja on vaje-asiassa jyrkkä. Sen mukaan vaje kuuluu liike-elämän kieleen ja tarkoittaa lähetyksestä puuttuvaa tavaramäärää. Eli mankoa! Manko-sanan kohdalla annetaan kaksi esimerkkiä: Toimitetussa kangasmäärässä oli metrin manko. Manko on ostajan itse todistettava.
En osaa ranskaa(kaan), mutta voisiko olla niin, että manko-sanamme juuret ovat siellä? Olen antanut itselleni kertoa, että ranskan mangue tarkoittaa muun muassa pulaa, vajausta ja vähäisyyttä.
Ehkä tästä on yhteys
myös suomen mankua-verbiin, joka
tarkoittaa sanakirjan mukaan muun muassa pyytelemistä, kerjäämistä ja
kärttämistä. Mene ja tiedä.
Näinä vajekylläisinä aikoina tekisi mieleni kärttää vaje-sanan tilalle muita sanoja. Meillähän on, mistä valita: vaikkapa vajaus ja vaillinki – niin ja tämä manko.
Palaa otsikoihin | 7 puheenvuoroa
Suomen kirjakielessä sana on saman lähteen mukaan ensimmäistä kertaa esiintynyt 1766.
Hirvensalo luettelee useita esimerkkejä substantiivin "der Mangel" ja verbin "mangeln" käännoksiksi suomen kielele.
Ei liene vaikea arvata, että kauppaa on käyty kansojen kesken ammoisista ajoista alkaen ja lainasanat ovat juurtuneet kunkin maan kieleen.
italian kielessä on verbi mancare, joka tarkoittaa puuttumista ja täällä Itävallassakin puhekielessä sanotaan manko kun tarkoitetaan puuttuvaa osaa tai määrää kuten vaje tai vajaus.