Kyllähän vähitellen olisi aika saada Muhammed muunnoksineen ja (Ahmed, Mehmed, jne.) Omar kalenteriin. Ali sattumalta onkin (se kun on myös Aleksanterin muunnos).

Ja entäs Fatima ja Aisha?

(Muhammedin nimipäiväksi voisi ehdottaa 21.6. (Hidzra oli 21.6.-2.7.). Sopisi hyvin siihen Ahdin seuraksi.)

Polttopisteessä taitaa olla kysymys suomalaisen nimen luonteesta. Nimipäiväkalenteri heijastelee vahvasti perinteitä, ja se seuraa aikaansa kiirehtimättömällä rytmillä.

Nytkin esille tulleet "uudet" nimet ovat tosiasiassa olleet useimmiten jo pitkään käytössä. Samaan aikaan vaikutteita nimistöön tulee laajasti joka suunnasta, yhä vieraammilta kielialueilta.

Henkilökohtaisesti näen nimipäiväkalenterin lähinnä kulttuurisena monumenttina, jonka merkitys itselleni on olematon.

Uskon kuitenkin myrskyn puhkeavan, jos almanakkaan aletaan ottaa maryja, vladimireja ja muhammedeja. Voidaan vilpittömästi kysyä: "Millaisena nimipäivien ja nimipäiväkalenterin rooli halutaan nähdä tulevaisuudessa?"

Lehtijutussa kerrottiin, että kymmenvuotias Paulus saa nimensä vihdoin kalenteriin.
– Ainakin ensimmäisen kerran pidetään kunnon juhlat, Paulus ja äiti suunnittelevat.
– Paulus on tullut Paavalista, poika tietää.
– Saulus Tarsolainen otti kreikkalaisen nimen Paulus eli Paavali, äiti täydentää.
– Paulus nimi oli myös söpön tuntuinen, äiti muistaa.

Jutun mukaan uutta juhlimisen aihetta saavat myös muun muassa Aavat, Kiirat, Pipsat, Seelat, Vanessat, Eemit, Hugot, Kimit ja Milot. (Savon Sanomat 22.8.2013.)

Pauluksen nimipäiväksi tulee tammikuun 25. eli sama kuin Paavon, Paulin ja Paavalin päivä. Mikä päivä sitten sopisi eri tavoilla litteroiduille nimille Muhamed, Mohammad, Mohammed, Mohamed, Mahommed, Mehmed, Mehmet tai Mahomet?

Tällaiset ongelmat ovat tekemällä tehtyjä. Nimipäivien vietto on tapa, jonka ei pitäisi kuulua valtiovallalle eikä yliopistoille pätkääkään (paitsi etnologisen tutkimuksen kohteena).

Jostakin syystä on yliopiston almanakkatoimisto, joka on jokseenkin yhtä järkevä instituutio kuin taannoinen Helsingin yliopiston makkaratehdas. Tai kai vähemmän järkevä, koska makkaratehdas sentään teoriassa liittyi lihateknologian opetukseen ja tutkimukseen.

Jos vain todettaisiin, että viettäköön itse kukin ryhmä tai yksilö nimipäiviään miten haluaa, niin tämä ”suuri” ongelma poistuisi ja voitaisiin miettiä muitakin asioita, vähän tärkeämpiä.

Koska nimipäivät ovat kulttuurihistoriallisesti jäänne katolisen ajan pyhimyskalentereista – alkujaan pyhimysten muistopäiviä –, voisi ihmetellä, miksi protestanttinen kristitty saati muslimi haluaisi sellaisia viettää.

Nimipäivän vietto on pohjoismainen, leimallisesti kristillinen perinne: aiemmin vietettiin oman nimikkopyhimyksen muistopäivää, nykyään nimipäivään liittyy ajatus kasteesta ja siitä, että Jumala on kutsunut kaikki kastetut nimeltä. Toki nimipäivää viettävät myös uskonnottomat suomalaiset, enkä usko, että kirkkoon kuuluvatkaan kovin paljon miettivät juhlan uskonnollista taustaa. Kuitenkin tämän kristillisen taustan vuoksi luulen, että Suomen Mohammedit ja Ahmedit eivät ole kovin innokkaita ryhtymään nimipäiväänsä viettämään. Mielestäni tätä perinnettä ei pidä ainakaan kysymättä ruveta heille tuputtamaan "tasa-arvon" nimissä.

Nimimerkin ”Erkka (eka)” kertoma tarina kymmenvuotiaasta Pauluksesta havainnollistaa hyvin, millaisia harhakäsityksiä ihmisillä on etunimistä.

Apostoli Paavalilla, joka oli Rooman kansalainen syntymästään saakka, oli alusta alkaen myös roomalainen, latinankielinen (ei kreikkalainen) nimi ”Paulus”, jota tosin saatettiin käyttää kreikkalaistetussa asussa ”Paûlos”. Kyseessä oli varsin tavallinen roomalainen nimi – roomalaisillahan oli kaiken kaikkiaan etunimiä niin vähän, että lähes kaikki niistä voitiin ilmaista yksikäsitteisesti etunimen alkukirjaimella, kuten yleensä ilmaistiinkin.

Usein esitetty ajatus, jonka mukaan Paavali olisi vaihtanut Saulus-nimen Paulus-nimeksi kääntymisensä yhteydessä, on pelkkää kuvitelmaa, vaikka sitä totena kovasti kerrotaan. Sille ei ole mitään tukea Raamatussakaan, vaan Raamattu päinvastoin kumoaa sen. Esim. Ap.t. 12:1 puhuu Sauluksesta käsitellään aikaa, jolloin Saulus eli Paavali oli jo Jeesuksen apostoli.

Harhakuvitelma on ehkä syntynyt siitä, että Ap.t. 12 aluksi puhuu Sauluksesta, sitten sanoo ”myös Paavaliksi kutsuttu” ja sen jälkeen puhuu Paavalista. Tämä kai viittaa vain siihen, että Saulus myöhemmin tunnettiin nimenomaan Paavalina, koska hän käytti tätä roomalaista nimeä esiintyessään ”pakanoille” (ei-juutalaisille).

Yllättävää on, että ”Erkki (eka)” luetellessaan ”eri tavoin litteroituja” nimiä ei mainitse sitä nimeä, joka on yleisarabian mukainen: Muhammad. Muut samantapaiset nimet ovat puhutun arabian eri muodoissa käytettyjä ja eri tavoin äännettäviä, eivät vain eri ”litterointeja”.

Nimiin liittyy kummallisia käsityksiä ja tapoja. Kuten nimipäivän viettäminen. Ja se, että nimipäivää muka voi viettää vain, jos nimi on präntätty johonkin kalenteriin. Mutta jos sellainen nyt on niin tärkeää, niin eikös allakkatoimisto voisi pyytää Väestörekisteristä listan kaikista Suomessa käytetyistä etunimistä ja arpoa sitten jokaiselle nimipäivän? Sitten ei voitaisi valittaa, että nimiä syrjitään, kun jokaista Mimocaa ja Lumiaa ei ole allakassa.

Kiitos kommenteista. Asia on mutkikas. Mitä se suomalaisuus oikein on, ja miten sitä kielenkäytössä tuotetaan?

En osaa vastata. Oletan kuitenkin, että suomalaisuutta tuotetaan juuri kielenkäytössä, myös nimillä ja nimipuheella, nimiin liittyvässä kielenkäytössä.

Kun puhun tuottamisesta, tarkoitan sitä, että suomalaisuus on merkityksiä. Merkityksissä kiinnostavaa on mielestäni muun muassa se, mitkä niistä vakiintuvat tai tietoisesti pyritään vakiinnuttamaan ikään kuin luonnollisiksi ja ”oikeiksi”.

Milloin Mary, John, Timothy ja Louise pääsevät suomalaiseen nimipäiväkalenteriin? Entä Brünhild ja Siegfried?

Vesa Heikkinen ymmärtää itse, miksi Muḥammadia (محمد) ei ehkä aivan lähitulevaisuudessa suomalaiseen nimipäiväkalenteriin oteta. Nimi on leimallisen epäsuomalainen. Aika näyttää, yleistyykö se suomalaisten keskuudessa. Sen hypokoristisia muunnelmia voisivat olla esimerkiksi Hami ja Muhami.

MSP sanoo, että esimerkiksi Jenny-nimeäkään ei ole kalenteriin otettu, vaikka heitäkin on paljon. Muḥammad voisi mahdollisesti saada täällä jalansijaa, kun islam yleistyy suomenkielisissä perheissä.

Erittäin mielenkiintoinen kysymys. Selailin hiukan erilaisia kommentteja ja lehtijuttuja uudistukseen liittyen. Niissä mainittiin mm. että "suomenkielistä nimipäiväkalenteria tehtäessä yksi arvo on suomenkielisyys". Mukaan on kuitenkin otettua sellaisia nimiä kuten Vanessa, Isla ja Robin. Ovatko ne suomenkielisiä? Pois jäivät samasta syystä esimerkiksi nimet Fanny ja Henry. Olisi mielenkiintoista lukea tarkemmin, millä kriteereillä nimi on määritelty suomenkieliseksi. Turun Sanomien haastattelussa todetaan lisäksi, että "Näin vaalitaan sitä, että nimipäivälista pysyy suomalaisena". Tarkoitettiinko siis "suomenkielisenä" vai eikö esimerkiksi Suomessa syntynyt Mohammed olekaan ehkä suomalainen?

Suomalainen nimipäiväkäytäntö liittyy tosiaan katoliseen pyhimyskalenteriin, joka on monille evankelisluterilaisessa kulttuurissa kasvaneille vieras. Suomessa on vain yksi nimipäiväkalenteri, joka on edelleen erittäin yhtenäinen katolisen kirkon pyhimyskalenterin kanssa. Googlatkaa vaikka - jos kiinnostaa. Suomeksi tietoa löytyy Suomen katolisen kirkon nettisivujen kalenterista. Englanniksi tietoa löytyy vaikka mistä.

Esimerkiksi Ruotsissa puolestaan ei ole (enää) olemassa yhtä virallista nimipäiväkalenteria vaan siellä kalenterivalmistajat voivat sijoittaa nimipäiviä kalenteriinsa miten haluavat. Minusta suomalainen nimipäiväkalenteri on sellaisenaan hienosti säilynyt perinne, jota kannattaa jatkossakin vaalia osana kristillistä perinnettämme. Sinänsä nimipäivien vietto on pohjoismainen kristillisestä perinteestä irronnut maallistunut tapa, kuten jo nimimerkki Salom salaam aiemmin totesi. Monissa länsimaissakaan nimipäiviä ei vietetä - esimerkiksi Yhdysvalloissa eivät olleet tavasta kuulleetkaan.

Mielestäni on täysin hullua ryhtyä lisäämään perinteiseen kalenteriimme nimiä, jotka selvästi kuuluvat johonkin ei-kristilliseen uskontoon kuten islamiin. En lisäisi kalenteriin myöskään suomalaisten kristillistaustaistein nimien ulkomaalaisia versioita kuten esimerkiksi José (Joosef), Petr (Pietari, Petri), István (Stefan, Tapani) jne. En lisäisi näitä edes siinä tapauksessa, että nimien kantajien määrä lisääntyisi Suomessa sadoiksi. Vain sellaisissa poikkeuksellisissa tapauksissa, joissa ulkomailta tuleva nimi muuttuu ns. täysin suomalaiseksi eli se ei ole enää pelkästään maahanmuuttajataustaisten henkilöiden käytössä, voisin kuvitella hyväksyväni suomalaiseen kalenteriin _kristillistaustaisia_ tai _suomenkielisiä_ uusia nimiä.

Monet ulkomaalaisten nimien kantajista voivat halutessaan viettää nimipäiväänsä silloin, kun ko. nimen suomalaisella versiolla tai samantyyppisellä nimellä on nimipäivä. Esimerkiksi Juanin nimipäivä on Juhanin päivänä, Ronaldon nimipäivä on 5.9. ruotsinkielisen kalenterin Ronaldin mukaan jne. Ahmed voisi viettää nimipäiväänsä (jos haluaa viettää - yleensä muslimit eivät kai hirveästi halua viettää kristillisiä juhlia) Ahtin ja Ahton päivänä. Mohammed voisi varmaan viettää nimipäiväänsä esim. 22.9. Maurin ja Moritzin nimipäivänä? Said-niminen voisi viettää nimipäiväänsä Saulin päivänä? Jne.

(En muuten itse halunnut lapsena viettää nimipäivääni kalenterin mukaisena päivänä, koska se osui samalle viikolle syntymäpäivieni kanssa. Myös mummoni vietti nimipäiviään kalenterista piittaamatta ns. vääränä päivänä, koska oli syntynyt nimipäivänään.)

Perinteistä kannattaa pitää kiinni. Suomalaisen kulttuurin mukaisen nimipäiväkalenteriperinteen säilyttäminen ei mielestäni estä ketään viettämästä nimipäiviään ja keksimästä itse itselleen nimipäivää. Veljeni nimi tuli Suomen nimipäiväkalenteriin vasta hänen ollessaan yli 30-vuotias. Silti hänen nimipäivää on aina vietetty itsekeksittynä ajankohtana. Eräs puolalainen perhe viettää lapsensa nimipäivää eri päivänä kuin mitä suomalainen nimipäiväkalenteri, vaikka nimi siis löytyy suomalaisesta kalenterista. Heillä on omalle käytännölleen uskonnollinen perustelu, eivätkä he vaadi muutoksia Suomen viralliseen nimipäiväkäytäntöön. Tiedän myös paljon suomalaisia, kristittyjäkin, jotka eivät millään tavalla välitä tai vietä nimipäivistä. Eihän nimipäiväkalenteri tai -perinne velvoita ihmisiä mihinkään. Eihän?

Lopuksi täytyy vielä todeta, että osa niistäkin nimistä, joita suomalaiset eivät pidä millään tavalla kristillisinä tai katolisina, ovat sellaisia. Jopa katolilaiset itse epäilevät monien nimien kristillistä/katolista taustaa. Esimerkiksi Matias on mitä kristillisin nimi. Matias oli Juudas Iskariotin tilalle valittu opetuslapsi. Felix, Linus ja Sylvester ovat pyhimyksiksi julistettuja edesmenneitä paaveja. Aavan moni yhdistää luontoon ja mereen, mutta katoliset tuntevat myös Pyhän Avan, jonka kerrotaan parantuneen sokeudesta ja toimineen tämän jälkeen nunnana.

Uskokoon pyhimystarinoihin ken tahtoo. Tämä on kuitenkin suomalaista perinnettä ja muistuttaa meitä siitä, että ennen 1500-luvulla tapahtunutta uskonpuhdistusta (läntinen) Suomi oli vuosisatojen ajan katolinen alue. Myös ortodoksisen kirkon piirissä muistellaan pyhimyksiä ja vietetään heidän muistojuhlia. Monet pyhimykset ovat katolisen ja ortodoksisen kirkon yhteisiä, mutta näillä kirkoilla on myös omia pyhimyksiään.

Fatiman muuten kannattaisi ehkä viettää nimipäiväänsä 13.5. jolloin katolisessa kirkossa vietetään Fatiman Neitsyt Marian juhlaa. Perimätiedon mukaan Neitsyt Maria ilmestyi Portugalin Fatimassa kolmelle lapselle 13.5.1917 ja myös tämän jälkeen muutamia kertoja.

Mikäli Fatima-nimiset henkilöt eivät halua viettää nimipäiväänsä tällaisen muistojuhlan kanssa samaan aikaan, niin ehkä heidän pitää itse keksiä itselleen parempi nimipäivä.

Olen sitä mieltä, että suomalaiseen nimipäiväkalenteriin ei tarvita Fatima-nimeä, vaikka sen nimisiä katolilaisiakin on maailmassa (ehkä Suomessakin) olemassa.

Jos joku Fatima-niminen tai ihan joku muu kiinnostunut haluaa mennä katsomaan kyseisen päivän juhlahumua, niin kannattaa suunnata Helsingin Meilahdessa sijaitsevaan Pyhän Marian kirkkoon tuolloin. Muslimeilla saattaa olla ihan omat intressinsä juhlia Fatimaa toisena ajankohtana tai jättää viettämättä. Miksi tällaisten ryhmien intressien pitäisi vaikuttaa Suomen nimipäiväkalenteriin?

Ps. Sukututkijana tiedän, että mm. Paraisten seudulla merkittiin kirkonkirjoihin vielä 1700-luvulla ajankohdat katolisen pyhimyskalenterin mukaan. En ole vieläkään löytänyt tiettyjen sukulaisten syntymille ja kuolemille ihan oikeita aikoja, koska ne on merkitty muotoon "Johannes Kastajan pyhä" jne. Suomen nimipäiväkalenterin historia ulottuu siis vuosisatojen taakse. On hyvä myös muistaa, että evankelisluterilainen kirkko on erkaantunut katolisesta kirkosta, minkä vuoksi on luonnollista että monet katoliset perinteet ovat säilyneet vuosisatojen ajan ja niitä on vieläkin olemassa. Evankelisluterilainen kirkko ei syntynyt tyhjästä, vaan katolisen kirkon pohjalta. Samoin ortodoksisella ja katolisella kirkolla on edelleen erittäin paljon yhteistä - mm. samat seitsemän sakramenttia ja pyhimysperinne.