Kuoleman kieli kylmää

Lehtien lukeminen, television katseleminen ja radion kuunteleminen sekä netissä samoilu altistavat kuolemalle. Huonona uutisena kuolema on aina hyvä uutinen. Se myy.

Omilta kesätoimittaja-ajoiltani STT:stä muistan vanhemman kollegan neuvon: tee kolarista uutinen vain, jos joku kuolee tai useita ihmisiä loukkaantuu. Tulihan sitä maallisen uutiskynnyksen ylittävää kuoleman kieltä silloin harjoiteltua. Kuolemasta piti kirjoittaa kylmän kliinisesti, ikään kuin teknisenä tapahtumana, josta on muodostettavissa mahdollisimman objektiivista informaatiota.

Nykymediassa kuohuvat tunteet ja osaa otetaan yhdessä, virtuaalisesti. Samalla kuolema kaikkoaa kodeistamme ja kulmiltamme, käsistämme. Kuolemansairaat saatellaan laitoksiin, pois touhukkaasta arjestamme, elämässä kiinni olevien silmistä. Vanhan vihtahousun toiminta on, miten sen nyt nätisti sanoisi, hienovaraista, kustannustehokasta ja yhteiskuntavastuullista.

Samaan aikaan mediavälitteinen kuoleman kieli ja kuvasto täyttävät tajuntamme. Mutta miten käy niille tunteillemme? Välitettyyn kuolemaan turtuu. Sitä paatuu tällainen tavallinen kuolevainen.

Ranskan Selviytyjissä kuolemantapaus. Salamasota nujertaa viholliset. Berezovskin kuolemasta virallinen tutkinta. Myrsky vaati yhden kuolonuhrin. Coloradon ampuja yrittää välttää kuolemantuomion. Lumivyöry tappoi kolme Norjassa. Asiantuntijat:  Euroopan talouskriisi maksaa ihmishenkiä. Malin armeija: Kapinallisia kuollut arviolta 600. Pistoriuksen veli syytteessä kuolonkolarista. Pohjois-Korea: Sota uhkaa. Urheiluauto syöksyi talon seinään – kuljettaja taistelee hengestään. Mies lavasti oman kuolemansa. Syyria: Kapinalliset käyttäneet kemiallisia aseita. Pyöräilijä kuoli Jyväskylässä.

So what? Sama makaaberi ruljanssi taas huomenna. Kuolemantanssi.

Kilvoittelu kuoleman kielessä käy kiivaana. Millaisella kielenkäytöllä yleisö saadaan havahtumaan, heräämään henkiin?

Turtuneinkin ihmispolo hätkähtää, kun eteen tarjoillaan otsikko ”Tarkka-ampuja: Tappaminen ei tunnu jälkeenpäin juuri miltään”. Kuinka kliinisesti mies työtään kuvaakaan: ”Emme pystyneet kunnolla paikantamaan häntä. Tankit ampuivat sinne päin, mutta eivät osuneet. Mutta hän pelästyi ja nosti päänsä katselleen kummastellen ympärilleen. Sain häneen puhtaan osuman – –.” Jälkeenpäin tukikohdassa tilanne vielä katsotaan uudestaan videolta. Varmistetaan, että tapettiin oikea mies.

Kieli kylmää. Näkökulma on tässä tekstissä vaihtunut. Olemme astuneet taas yhden rajan yli. Kuolemista tarkastellaan nyt sen aiheuttajan, kuolettajan, kannalta. Tarkka-ampuja puhuu, tai ainakin journalisti luo illuusion siitä, että tarkka-ampuja puhuu. Mutta kuulemmeko, ymmärrämmekö?

Palaa otsikoihin | 1 puheenvuoro